Viime kesäkuinen perussuomalaisten puoluekokous oli järkytys suurimmalle osalle puolueen jäsenkuntaa. Nyt tuo järkytys on kääntynyt voitoksi: puolueen jäsenmäärä on kasvanut enemmän kuin minkään muun puolueen ja puolueen kannattajat ovat varmempia puoluekannastaan kuin minkään muun puolueen kannattajat. Lähtökohta vuoden 2023 eduskuntavaalien jättijytkyyn on erinomainen. Sitä kohti määrätietoisesti!
Samaan aikaan Juudas Iskariotin ja hänen opetuslastensa taival kohti hillotolppaa ja sen jälkeistä mierontietä on ollut tuskainen ja harmaa. Reilun prosentin kannatus on gallupkyselyjen virhemarginaalia pienempi. Suomalaisilta ei heltiä sympatiaa pettureita kohtaan.
Loikkaripuolueella ei ole monissa Suomen kunnissa yhtään jäsentä ja puolueorganisaatio on lähes olematon. Rahaa ei ole. Aatekin on epämääräistä sanahelinää. Lähinnä se muistuttaa kepun kevytversiota.
Etupäässä kansanedustajista koostuneen pienen porukan alkuinnostus on hiipunut ja hiipuu edelleen. Osa nykyisistä kansanedustajista siirtyy eläkkeelle tai laittaa muutoin rukkaset naulaan. Muutama siirtyy muihin puolueisiin. Muutama yrittää seuraavissa eduskuntavaaleissa huonoin tuloksin.
Olen melko varma, että loikkareista moni sisimmässään katuu puolueen hajottamista. He ymmärtävät nyt, että puolue on lähes samanlainen kuin ennen hajaannusta. Tosin yhtenäisempi ja vahvempi kuin aikaisemmin.
En ymmärrä loikkareiden touhuja tippaakaan, sillä erilaiset näkemykset ovat läpinäkyvä tekosyy. Ovathan perussuomalaisten sisällä erilaiset näkemykset lähempänä toisiaan kuin muissa puolueissa. Esimerkiksi kokoomuksen oikeistolaisin siipi ja vihervasemmistolainen siipi ovat todella kaukana toisistaan. Samoin kepun pohjoisen lestadiolaiset ja etelän citykepulaiset ovat kuin eri planeetoilta.
………….
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
