Euroopan unioni on murroksessa. Muutoksen aalto pyyhkii liittovaltiokyhäelmän yli yhä kiihtyvällä vauhdilla valtio kerrallaan. Brysselissä nieleskellään nitroja.
Liittovaltion rakentaminen eli EU-uskoisten kielellä sanottuna yhteistyön syventäminen on ajanut karille. Sieltä on mahdollista irrottautua vain lähtemällä eri suuntaan kuin minne on yritetty jääräpäisesti edetä.
EU on historiansa pahimmassa kriisissä. Brysselissä on nyt koolla hätäkokous, mutta paikalla on vain hieman yli puolet jäsenvaltioista. Yhteistä näkemystä yrittävät sorvata maat, jotka ovat etukäteen arvioituna suurinpiirtein samanmielisiä. Kokous kuitenkin osoittaa, että edes nämä maat eivät kykene sopimaan yhteisestä näkemyksestä.
Nyt on tultu tilanteeseen mistä olen puhunut koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. EU koostuu keskenään liian erilaisista valtiosta. Erilaisuutta on paljon enemmän kuin yhdistäviä tekijöitä. Olen ennustanut, että EU-laiva ajaa jossakin vaiheessa karille. Nyt pohja raapii pohjakiviä.
Vauriot tulevat olemaan niin pahat, että laivan konehuoneessa ei enää kuunnella Ranskan ja Saksan johtajien komentosillalta jakelemia määräyksiä.
Laiva ei kuitenkaan kokonaan romutu, vaan yhteistyötä jatketaan asiakohtaisesti aina silloin, kun se katsotaan tarpeelliseksi kaikkien maiden, muutaman valtion tai kahden valtion välillä.
Kansallisesti tullaan päättämään niistä asioista, jotka on järkevä päättää paikallisesti. Yhteistyötä tehdään silloin kun se on järkevää. Kurkkudirektiivejä ei enää säädetä.
………
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
