Nämä usein pitkäaikasetkin suhteet saavat aivan uuden merkityksen keskustelun siirtyessä laittomaan maahanmuuttoon ja suomalais-eurooppalaiseen identiteettiin. Miehen perustavanlaatuisin olemus ja luonne tulevat esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ilmaisee mielipiteensä ja argumettinsa edellä mainituista asioista.
Minun on äärimmäisen vaikea ymmärtää sitä, kuinka samanikäiset, samassa suhteellisen homogeenisessä maassa syntyneet ja kasvaneet, hyvin samankaltaisen koulutuksen läpikäyneet, useissa asioissa saman arvo- ja asennemaailman omaavat ihmiset voivat erota niin paljon maahanmuuttoon ja monikulturismiin liittyvässä maailmankatsomuksessaan ja käsityksissään. Naissukupuolen osalta ’toiseuden’ palvominen ja etnomasokismi ovat jollain mittareilla ja evoluutiobiologiaan liittyvillä seikoilla helpostikin selitettävissä, mutta se, että suomalainen yli 30-vuotias mies on jo mentaalisella tasolla näin uskomattoman kyvytön puolustamaan itseään, kulttuuriaan, perinnettään, identiteettiään, viitekehystään ja niin edelleen, on luonnontieteellisestä näkökulmasta äärimmäisen pelottavaa. Aivan kuten kaikkea sitä, mitä olemme oppineet maailmasta ja mihin olemme kasvaneet biologisina ihmisinä ’vanhaan hyvään aikaan’ 80-luvulla, ei olisi yhtäkkiä enää olemassakaan tänä päivänä kun käsittelyn ja kokemuksen kohteena on monikulturismi.
Valtava määrä suomalaisia keski-ikäisiä tai keski-ikäistyviä miehiä ei kertakaikkiaan halua nähdä yhteiskunnallisen tilanteen vakavuutta tai ainakaan suhtautua siihen millään tavalla riittävän oleellisesti. Nuorten kohdalla tilanne on selitettävissä, heillä ei ole välttämättä sitä käsitystä ja kokemusta, millainen Suomi ja maailmalla positiivisesti tunnustettu suomalaisuus olivat 80- ja 90-luvuilla. Vaikka valtava kulttuurimarksilaisiin ilmiöihin sekä liberalismiin perustuva ’helvetinkone’ on kastroinut ja muokannut ihmisen biologiaa, luulisi jokaisella ihmisolennolla olevan vielä jotain itsepuolustusmekanismeja jäljellä kaiken kulttuurin oppien alla. Kuinka on mahdollista, että vain muutamassa vuosikymmenessä ihminen (mies) on muuttunut näin pahasti biologisesta tuntevasta, tiedostovasta ja järjellisestä olennosta kulttuurilliseksi tekno- ja äly-yhteiskuntaa palvovaksi anti-persoonaksi?
Toisaalta, tämänkaltainen kahtiajakaantuminen jota monikulturismi ja maahanmuutto aiheuttavat, saattavat myös samankaltaisia miehiä yhteen. Tämä on äärimmäisen tärkeää, sillä suomalaisten miesten vastuu ja velvollisuus on kulttuuri-identiteetin sekä fyysisen Suomen varjeleminen ja säilyttäminen. Se on eräänlainen kunniavelka, kiitos siitä kaikesta, jonka vanhempamme ja isovanhempamme ovat mahdollistaneet meille rakentamalla Suomesta erään 80- ja 90-luvun supervaltioista. Mikäli tämä varjeleminen ja säilyttäminen ei voi tapahtua vanhojen ystävien ja tovereiden kanssa, sen tulee tapahtua uusien ’aseveljien’ kesken.
