Kaj Turunen teki sen mitä oli pitkään harkinnut. Kantti ei kestänyt paluuta perussuomalaisiin, joten suunnaksi tuli kokoomus. Onhan se käytännössä ainoa mahdollinen puolue, jossa Turusella on pienen pienet mahdollisuudet kansanedustajan paikan uusimiseen. Turunen tarttui ajoissa oljenkorteen.
Turunen teki sen, mikä hänen kannaltaan on järkevintä. Sen sijaan loikkareiden puheenjohtajan Sampo Terhon reaktio kaksinaismoraalissaan ei yllä edes heikoimman kesäteatterin tasolle.
”Onhan se nimittäin huikeaa komediaa, kun poliittisen nykyhistorian suurimman joukkoloikkauksen perussuomalaisista salassa kansalta ja kansanvallalta junaillut sinisten puheenjohtaja syyttää ääni väristen Turusen loikkaa sinisistä kokoomukseen ”salaiseksi likaiseksi peliksi”, ”juonitteluksi” ja toivoo vastaavien tapahtuvan ”vain vaalien kautta”, kirjoittaa asiantilaa mainiosti kuvaillen Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen.
Terhon tasolle valheiden levittelyssä yltää vain Timo Soini. Hän ennen perussuomalaisten puoluekokousta kielsi mahdollisimman jyrkin sanakääntein loikkaushuhut. ”Minäkö olisin Juudas Iskariot?”, hän kysyi. Myöhemmin teoillaan Soini todisti olevansa pettäjä, pahuuden esikuva Juudas Iskariot.
Näiden tapahtumien jälkeen on vaikea tuntea edes sääliä loikkareita kohtaan. Sitä saa mitä tilaa.
Ennustin viime syksynä, että loikkareihin iskee paniikki vapun tietämissä. Näin myös kävi.
Turunen oli ensimmäinen jatkoloikkari. Muita seuraa perässä, sillä jopa siniset ymmärtävät, että puolueen taival päättyy seuraavissa eduskuntavaaleissa. Siksi Terho saa tulla median eteen uusien selitysten kera viimeistään soteäänestysten jälkeen eli juhannuksen jälkeen.
Kävin loikkareiden kansanedustajat nimi nimeltä läpi ja arvioin kunkin tulevaisuutta. Lopputulema oli, että noin kolmannes tulee siirtymään toisiin puolueisiin, kolmannes yrittää eduskuntaan loikkeripuolueessa ja kolmannes laittaa rukkaset naulaan.
…………
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.