Minäkö olisin Juudas Iskariot, kysyi Timo Soini suurieleisesti, tyylilleen uskollisesti ennen perussuomalaisten puoluekokousta. Soini halusi uskotella, että hän eikä kukaan muukaan ei ollut aikeissa loikata perussuomalaisista. Mutta ennen kuin kukko kiekaisi, olivat soinilaiset pettäneet ja loikkineet posket punottaen hillotolpilleen.
Kansalaiset eivät hyväksy poliittisia loikkareita. Varsinkaan silloin, kun se tapahtuu moraalisesti harvinaisen tuomittavalla tavalla.
Kansalaisten ankara tuomio on näkynyt gallupluvuissa. Ne ovat olleet kuin aivokuolleen käyrä – tasainen viiva nollan lähellä. Elvytystoimet eivät enää onnistu. Letkut voi irrottaa viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Alussa loikkarit korostivat olevansa keskustaoikeistolainen vaihtoehto. Mitä se tarkoitti, se ei selvinnyt ensimmäisen vuoden aikana edes loikkareille itselleen, saati sitten kansalaisille.
Siksi piti keksiä jotain uutta. Nyt järjestettiin suurieleisesti tiedotustilaisuus, jossa loikkarit ilmoittivat olevansa uudistusmielisiä konservatiivejä.
Kuuntelin tarkalla korvalla loikkareiden tiedotustilaisuuden. En havainnut mitään sellaista uutta, mikä antaisi puolueelle elintilaa puoluekentässä. Samat henkilöt ja samat ajatukset, mutta uudelleen puettuna. Kuin keisari Soinin uudet vaatteet.
Loikkareiden uudesta logosta tulee väistämättä mieleen S-kaupan logo. Sekin on nyt halpuutettu.
Tämä oli loikkaripuolueen viimeinen taisto. Ja hyvä niin, sillä Juudas Iskariot pienen kannattajakuntansa kera ei ansaitse paikkaansa suomalaisessa politiikassa.
…………….
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
