Minä rakastan suomalaista miestä. Sitä mörrikkää, joka tuijottaa tissejä ja läpsäisee takamukselle, mutta pitää huolen siitä, etteivät muut tee samaa. Sitä, joka nauraa partaansa niitä ”naista halventavia” juttuja. En erityisemmin nauti siitä, mutta noh, pojat ovat poikia. Rakastan suomalaista miestä juuri sellaisena kuin hän on.
Toivon, että suomalainen mies pysyy sellaisena. Minulle naisena tulee nopeasti hätä, jos mies ei saa olla mies. Tällöin minä en saa olla nainen ja viihdyn naisena oikein hyvin.
Minkäänlaista väkivaltaa, kuten perheväkivaltaa, ei tietenkään tule hyväksyä, oli tekijä mies tai nainen. Toivon kuitenkin, että Saara Särmä kavereineen avaisivat silmänsä ja huomaisivat, että suomalainen urho on turvallisin asia, jonka nainen tulee kohtaamaan. Hän on se, joka antaa tarvittaessa henkensä naisensa, perheensä ja isänmaansa puolesta.
Miten tällainen maskuliinisuus voi olla pahasta? Nyky-yhteiskunta suorastaan vainoaa valkoista heteromiestä. Puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, naisvihasta ja pahanlaatuisesta kovuudesta. Kuitenkin tämä toksisesti maskuliininen suomalainen mies on suojeleva, rakastava ja herkkä. Sitä ei vaan tarvitse näyttää koko maailmalle. Suomalainen mies todellakin on maailman luotettavin otus. Kun tämä ”saalistaja” on löytänyt saaliinsa, suojelee hän sitä kaikin tavoin, aina.
Katse tulisi tämän murahtelevan, olutta litkivän otuksen sijasta kääntää toksiseen feminiinisyyteen. Se on sitä, mitä neljännen aallon feministit suoltavat suustansa. Se on sitä, että miesten tulisi muuttua naisten kaltaisiksi, koska mies on sellaisenaan paha. Se on myös sitä, kun miehen huono koulumenestys on hänen omaa syytään, eikä häntä tarvitse auttaa. Ennen kaikkea se on syyllistämistä — kaikki, mikä on tapahtunut ja mikä tulee tapahtumaan, on jonkun muun, yleensä miehen, syytä.
Toksisesti feminiininen ei hyväksy epäonnistumisia tai ota palautetta vastaan. Palaute on suora merkki sorrosta ja epätasa-arvosta, oli palautteen antaja sitten mies tai nainen. Mies yrittää palautetta antaessaan totta kai alistaa naisen. Miten tällainen heikko ja vastuuta pakoileva naisoletettu tai -henkilö voi esimerkiksi kehittää yhteiskuntaa? Ei mitenkään.
Tällainen nainen halventaa sukupuolirooleja, koska ne ovat merkki patriarkaalisesta sorrosta. Mikä pahinta, tällainen nainen halventaa äitiyttä. Eikä siinä mitään, jos sitä halvennettaisiin hiljaa kotona, mutta ilmatilamme ovat kaapanneet nämä neljännen aallon feministit, jotka viis veisaavat esimerkiksi tästä maailman kauneimmasta asiasta, äitinä olemisesta. Mielipidevaikuttaminen on vahvaa ja sen lisäksi, että nykyfeministit ovat alkaneet vainota miehiämme, ovat he etunenässä olleet pilaamassa arvomaailmaamme ja ajamassa yhteiskuntaamme sukupuuttoon.
Joka puolella huudetaan erilaisia oikeuksia. Eläinten, ilmaston, vähemmistöjen. Samalla suomalaisen miehen oikeuksia poljetaan jatkuvasti. Suomalaista miestä syyllistetään siitä, mitä hän syö. Siitä, miten hän kulkee töihin. Siitä, miten hän lämmittää takkansa tai rantasaunansa. Suomalainen mies laitetaan maksamaan miehisyydestään samalla, kun feministi juo hanaipaa Kalliossa. Suomalainen mies joutuu väistymään virastoissa kiintiöiden alta samalla, kun lahjattomampi ottaa tilan haltuun. Julkinen narratiivi demonisoi länsimaalaisia miehiä ja glorifioi feministinaisia.
Neljännen aallon feministit eivät halua korjata asioita, joissa miesten asema on huonompi ja joiden korjaaminen olisi naisilta pois. He eivät loppujen lopuksi oikeasti välitä tasa-arvosta, vaan he vainoavat suomalaista miestä odottaen, että tämä uhanalainen laji kuolee sukupuuttoon.
Pelastetaan miehemme. Miesvaino seis.
Auri Siika-Aho
Kirjoittaja on Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja
