Euroopan parlamentin vaalit pidetään Suomessa 9. kesäkuuta 2024 ja olen niissä ehdolla Sinimustan Liikkeen ehdokkaana.
Vaalit eivät koskaan ole olleet minun juttuni. Liityin perussuomalaisiin vuoden 2016 lopussa ja päädyin siitä suoraan kuntavaaliehdokkaaksi seuraavan vuoden alussa. Sain tietenkin täysin tuntemattomana untuvikkona vain muutaman hassun äänen. Useissa seuraavissa vaaleissa toiminkin lähinnä muiden kampanja-apuna ja vaalipäällikkönäkin, ilman halua tuoda itseäni erityisesti esille – saati sitten kaupitella itseäni tuntemattomille vaaliteltoilla helppoheikkinä toimien ja karkkeja tarjoillen.
En ole tässä vähän yli kuuden vuoden yhteiskunnallisen aktiivisuuteni aikana oikein koskaan sopeutunut mihinkään “poliitikon” rooliin, vaikka sitä viittaa ehkä yritinkin aina välillä päälleni sovittaa. Muistan elävästi vakuuttaneeni suunnilleen vuonna 2018 eräälle läheiselle perussuomalaiselle yhteistyökumppanilleni, että minusta ei koskaan tule perinteistä poliitikkoa, joka kiemurtelee suoraan vastaamisen sijaan ja joutuu yleisesti varomaan sanojaan kannatuksen menettämisen pelossa. Erityisesti näitä kahta taitoa en ole koskaan oppinut tai tahtonutkaan oppia. Näen itseni enemmänkin taiteilijaluonteena, joka kulkee omia latujaan, elää muutoksista ja jonka pitää tasaisin väliajoin räjäyttää vähän tasapaksuuden likaa pois, jotta jotain uutta voi jälleen syntyä.
Muistan jonkun tahon kuvailleen minua niin, että poliittiselle toiminnalleni ominaista ovat tempauksenomaiset performanssit. Eipä se ole kaukaa haettu väite. Varmaankin eniten huomiota herätti se, kun tämän tekstin julkaisupäivästä tasan neljä vuotta takaperin kerroin Viron silloisen hallituspuolue EKRE:n nuorisojärjestön järjestämässä Etnofutur IV -seminaarissa ideologisesta kehityksestäni ja ohimennen kutsuin itseäni fasistiksi. Siitä seurannut myrsky kotipuolessa yllätti minut ja se yksi sana päätyikin määrittämään julkikuvaani.
Tapaus edesauttoi perussuomalaisten päätöstä katkaista välit silloiseen nuorisojärjestöönsä, joka puolestaan avasi uusia mahdollisuuksia. Perussuomalaisten Nuorten radikaalimpien toimijoiden piti nyt keksiä uusia tapoja toimia ja siitä syntyivätkin sitten esimerkiksi Uudenmaan Akseli ja Sinimusta Liike. Näiden johtohahmot ovatkin sanoneet, että ilman minua ei näitä ryhmittymiä olisi olemassa. Perussuomalaiset puolestaan kantaa nyt hallitusvastuuta ja on rakentanut enemmän itsensä näköisen nuorisojärjestön, joka tuntuu elävän ja voivan hyvin – vapaana näkyvistä toisinajattelijoista. Voisi siis pilke silmäkulmassa sanoa, että Toni Jalonen onkin ollut parasta, mitä kansallismieliselle liikkeelle on 2020-luvulla tapahtunut.
Vitsailu ja vanhojen muisteleminen sikseen. Miksi päätin asettua ehdolle näissä vuoden 2024 Euroopan parlamentin vaaleissa? Ensinnäkin nyt kuulun sellaiseen puolueeseen, jonka puitteissa pystyn toteuttamaan itseäni paremmin kuin edellisessä. Olin Sinimustan Liikkeen ehdokkaana jo vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, mutta erinäisistä kiireistä johtuen en tehnyt lähes ollenkaan mitään vaalityötä. Tulos yllättikin, sillä sain toiseksi eniten ääniä puolueemme ehdokkaista. Tämä on osasyy sille, miksi koen jopa velvollisuudekseni astua jälleen kehiin ja kerryttää omalta osaltani puolueemme äänisaalista. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua kiinnostaisi nähdä, paljonko ääniä kertyisi koko Suomen laajuisesti.
Tätä suurempi syy ehdolle lähtemiseen on kuitenkin se, että en voi hyvällä omatunnolla jättää huomioimatta huutavia epäkohtia maamme ja maanosamme nykytilassa. Nukkuisin hyvin huonosti, ellen yrittäisi omalla pienellä panoksellani vaikuttaa asioihin – vaikka se on tarkoittanut ja tulee tarkoittamaan varmasti tulevaisuudessakin erilaisia henkilökohtaisen elämän vastoinkäymisiä ja sosiaalisia sanktioita. Työ Suomen ja suomalaisten eteen saa aika monet muut asiat näyttämään verraten vähäpätöisiltä, sillä elämme nyt ratkaisevia ja historiallisia aikoja.
Tulen toivon mukaan luomaan juuri itseni näköisen kampanjan, jonka kärkenä tulevat olemaan ne teemat, joita olen muutenkin pitänyt esillä. En ole joka alan asiantuntija, enkä sellaiseksi pyrikään, joten jätän suosiolla tietyt asiat niistä paremmin perillä olevien huoleksi. Euroopan parlamenttiin asti ei äänisaalis mitä todennäköisimmin tule riittämään, mutta ainakin pystyn käyttämään kaiken mahdollisen näkyvyyden nostaakseni esiin joitakin tärkeitä puheenaiheita liittyen esimerkiksi Venäjään, väestönvaihtoon ja suomalaiseen sekä eurooppalaiseen kulttuuriin.
Jos jokin sanomiseni tai tekemiseni jättää yhdellekin ihmiselle takaraivoon jonkin siemenen, joka alkaa itää, niin tämä kaikki on ollut sen arvoista. Apu myös kelpaa aina, joten jos kiinnostaa olla millään tavalla tukena kampanjassani, niin rohkeasti vain ottamaan yhteyttä. Mut pitäkää kiirettä – kampanjaa rupiaa tulemaa just.
Sinimustan Liikkeen eurovaaliohjelma julkaistaan 25.2. kulttuurikeskus Otsolassa.
”Today, I am an ethnonationalist, traditionalist and a fascist.”
Mielestäni ainoa keino menestyä olisi se että vaihtoehto media alkaisi pitämään viikko gallupoeja.
Muuten porukka ei edes ala äänestämään näitä koska ei merkitystä.
Mutta jos gallupista näkisi että sittenkin mahdollisuus, niin muutkin lähtisi mukaan.
Esim presidentinvaaleissa 30% äänesti taktisesti