Aikoinaan taistolaisuudessa tarkoitus pyhitti keinot. Tarkoitti sitä, että ihanneyhteiskunta oli hieno ajatuksena, mutta sitä ei voitu käytännössä toteuttaa, ja siksi silmät ja korvat suljettiin tosiasioilta.
Tämän päivän punavihreä ideologia on usein verrattavissa taistolaisuuteen. Myös nyt tarkoitus pyhittää keinot. Liikenne on yksi niistä.
Punavihreiden mielestä metro on niinku ihkuihana asia. Sitä ei tarvitse perustella järkevillä perusteilla.
Maksakoon mitä maksaa oli myös periaatteena kun sellaisen rakennettiin Espooseenkin. Ja maksoihan se: yli miljardin eli lähes kaksinkertaisesti sen mitä alkuun lupailtiin. Siis hirvittävän paljon. Mutta eihän sillä ole mitään väliä, sillä punavihreän talousajattelun mukaan rahaa saa pankin seinästä ja sähköä pistorasiasta.
Länsimetro siis rakennettiin. Nyt monen espoolaisen työmatka kestää noin tunnin, kun matkustaa ensin bussilla ja sitten junalla. Siis saman verran kuin esimerkiksi Mäntsälästä Helsinkiin junalla tai autolla.
Autolla espoolaisen työmatka sujuisi noin 20 minuutissa. Säästöä olisi siis 40 minuuttia. Kukahan laskisi sen rahallisen arvon menetettynä työaikana? Jokatapauksessa puhutaan helposti vähintään kymmenistä miljoonista euroista per vuosi.
Punavihreys on järjetön pakkomielle.
…….
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
