Perussuomalaisilla on nyt takanaan puolueen historian merkittävin kuukausi. Nyt on hyvä hetki hengähtää ja hahmottaa, mitä todella tapahtui ja miksi.
Lyhyesti sanottuna: Perussuomalaisten kenttäväki otti vallan itselleen takaisin ja puolueen entinen johto, joka oli alkanut käyttää puoluetta omien uriensa rakentamiseen, joutui lähtemään häpeällisesti ja ryhtymään keskustan ja kokoomuksen tukipuolueeksi porvarihallituksessa.
Soinin kesytys
Timo Soinin johtama perussuomalaiset on ollut vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen piikki Suomen poliittisen eliitin lihassa. Perussuomalaiset ovat uskaltaneet puhua vastoin maan ainoaa virallista totuutta vastaan niin EU-asioissa, kuin maahanmuuttokysymyksissä. Eliitti olisi halunnut ja haluaa yhä kieltää väärien mielipiteiden lausumisen näistä aiheista.
Timo Soini on ollut taitava populisti, joka on rakentanut omaa uraansa SMP:n perinnön ja EU-kriittisyyden avulla. Soini myös liittoutui maahanmuuttokriittisten voimien, kuten Tony Halmeen ja Jussi Halla-ahon kanssa ja Halmeen menestys oli keskeistä, kun perussuomalaiset löi ensimmäisen kerran läpi 2003 vaaleissa. Halmeen vanavedessä Soinikin nousi naapurivaalipiirissä eduskuntaan.
Perussuomalaisten nousu jatkui siitä lähtien vakuuttavasti, vaikka Halme joutuikin henkilökohtaisten ongelmien takia politiikasta syrjään. Soini oli puolueensa kiistaton johtaja ja johti puolueensa kahteen jytkyyn 2011 ja 2015 eduskuntavaaleissa. Kaiken aikaan Soini oli median ja eliitin inhottu silmätikku.
Hallitusneuvotteluissa 2015 asetelma kuitenkin muuttui. Soini johti perussuomalaiset hallitukseen ja kuten kävi nopeasti ilmi, tämä tarkoitti, että perussuomalaiset sitoutui tukemaan toimimatonta euroalueen tukipakettipolitiikkaa, jonka vastustaminen oli ollut Soinin poliittisen uran ehkä keskeisin teema. Perussuomalaiset tyytyivät myös seuraamaan hiljaa hallituksen riveistä, miten maahan otettiin 32 000 turvapaikanhakijaa elätettäväksi, kun samaan aikaan leikattiin suomalaisten hyvinvointipalveluista.
Tämä kaikki luonnollisesti johti puolueen kannatuksen romahtamiseen puolueen, mikä toteutui myös kuntavaaleissa. Sen sijaan median ja eliitin suhtautuminen Soiniin muuttui. Eliitti alkoi kehua Soinin ulkoministerin taitoja ja moni asiantuntija kehui, miten Suomessa kansallismieliset populistit saatiin kesytetyksi ja vaarattomiksi antamalla heille hiukan hallitusvaltaa.
Kaiken huippuna oli, että Suomi melkein ainoana EU-maana toteutti täysimääräisesti oman osansa EU:n elintasosiirtolaisten taakanjaosta, vaikka Suomi oli 2015 ottanut väkilukuun suhteutettuna valtavan määrän elintasosiirtolaisia elätettäväksi.
Soinista oli tullut eliitin kiltti sylikoira.
Miksi Soini teki näin?
Koska minulla ei ole pääsyä Soinin pään sisään, en voi antaa täsmällistä vastausta. Kuitenkin mitä olen seurannut Soinin uraa ja perussuomalaisia, niin minusta näyttää, että hän saavutti perussuomalaisissa absoluuttisen vallan ja alkoi samaistaa puolueensa omaan persoonaansa, jolloin hän alkoi ajatella, että on ihan ok käyttää puoluetta oman uransa edistämiseen.
Valaiseva esimerkki Soinin ylimielisyydestä oli hänen 2014 julkaistu kirjansa Peruspomo, jossa hän kehui omaa johtamistaan ja haukkui monia puolueen toimijoita nimellä, erityisesti maahanmuuttokriittisiä.
Näyttää myös siltä, että jatkuvassa oppositiossa istuminen alkoi kyllästyttää ja ministeriauton takapenkin houkutus kasvoi liian suureksi. Tässä Soini kuitenkin arvioi väärin. Populistipuolueelle hallitukseen meno voi olla vaarallista ja se pystyy vaikuttamaan myös oppositiosta. Tästä paras esimerkki on perussuomalaisten lähin ulkomaalainen vastine Tanskan kansanpuolue, joka on menestyksellisesti saanut aikaan kiristyksiä maahanmuuttopolitiikassa oikeistolaisten hallitusten tukipuolueena oppositiosta.
Perussuomalaisia ei kuitenkaan kesytetty
Perussuomalaiset olivat kuitenkin enemmän kuin Soini. Perussuomalaiset ovat kansaliike, jota ei helposti laiteta aisoihin. Sipilän hallituksen politiikka ei missän vaiheessa tuntunut puolueen jäsenistössä omalta ja tyytymättömyys kyti kentällä.
Ensimmäiset varoitukset tulivat itse asiassa nopeasti Turun puoluekokouksessa elokuussa 2015. Euroedustaja ja Suomen tunnetuin maahanmuuttokriitikko Jussi Halla-aho piti puoluekokouksen suosituiman puheen, jonka aplodit ylittivät jopa Soinin puheen aplodit. Soini ei ehkä ollutkaan enää suosituin perussuomalaispoliitikko.
Toisen, vakavamman varoituksen antoi PS-Nuoret, joka kampanjoi puheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen puolueen 3. varapuheenjohtajaksi käyttäen hyväksi kentän versoilevaa tyytymättömyyttä löysästä linjasta. Perussuomalaisten yhteydessä on puhuttu paljon soinilaisista ja halla-aholaisista, mutta on harvemmin muistettu mainita, miten Soini puoluejohto ja halla-aholaiset liittoutuivat ja hävisivät 3. vpj-vaalin, kun tyytymätön kenttä äänesti ”halla-aholaisen” Juho Eerolan tilalle Tynkkysen. Nyt oli todistettu, että puoluekokoukseen saapuvaa jäsenistöä ei voitu ohjailla loputtomasti puoluejohdosta.
Kuten tiedetään, Tynkkynen ei suostunut varapuheenjohtajana alistumaan Soinin linjaan ja hänet erotettiin mitä todennäköisemmin laittomasti puolueesta, mutta pääsi takaisin, kun luopui varapuheenjohtajan tehtävästään. Viesti oli kuitenkin annettu. Niin kauan kun Soini on puheenjohtaja, hänellä on puolueessa ylin valta.
Vuosi 2016 kului ja kentällä kyti tyytymättömyys. Moni perussuomalainen seurasi maailman menoa ja näki brexitin ja Trumpin toteutuvan ja kenttä pohti, miksi perussuomalaiset eivät tee politiikkaa yhtä räväkästi ja määrätietoisesti.
Vuosi 2016 päätyikin sitten yllätyspommiin, kun Jussi Halla-aho ilmoitti harkitsevansa perussuomalaisten puheenjohtajaksi hakemista. Kävi ilmi, että Halla-aho on tosissaan ja olisi erittäin vakava haastaja. Soini teki omat johtopäätökset ja päätti olla hakematta enää uutta kautta tappion pelossa. Jyväskylässä Halla-aho sai vastaansa Soinin suosikin Sampo Terhon ja Halla-aho voitti selvästi puheenjohtajaäänestyksen.
Kahden raskaan hallitusvuoden jälkeen perussuomalaisten jäsenistö osoitti, että sitä ei oltu kesytetty, vaan äänesti puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon, joka lupasi, että hänen johtamansa perussuomalaiset olisi entistä selkeämpi kansallismielinen vaihtoehto. Puheenjohtajakamppailussa Halla-ahon keskeisimpiä teemoja olivatkin maahanmuuttokriittisyys ja EU-vastaisuus, joista Soini oli melkein täysin luopunut ministerisalkkunsa takia.
Kun Sipilä ja Orpo heittivät Halla-ahon hallituksesta arvopohjan takia, osoittivat he sen, että Halla-aho on aito kansallismielinen vaihtoehto, jota Soini oli vain viimeiset vuodet esittänyt olevansa. Mediankin itku perussuomalaisten pahuudesta on taas voimistunut.
Puoluekokouksen häpeällisestä jälkinäytöksestä ja Soinin Juudaan työstä ei ole tässä yhteydessä tarpeen kirjoittaa. Soini oli valinnut tärkeimmäksi tavoitteekseen henkilökohtaisen hillotolpan ja siihen tarrautuen loppuu hänen ja hänen seuraajiensa poliittinen ura. Perussuomalaiset sen sijaan jatkaa entistä yhtenäisempänä ja kansallismielisenä.
Heikot sortuu elon tiellä
…ja toiset senkun porskuttaa.
