Naisena mietin monesti, minkälaiseen maahan lapseni synnytän. Kehittyykö demokraattinen valtiomme sellaiseen suuntaan, että tänne voi perustaa perheen? Ovatko lapseni turvassa?
Kansallismielisenä mietin monesti, kuinka pitkälle nykykehityksen täytyy jatkua, jotta kansa herää ajattelemaan myös 50 vuoden päähän. Jäämmekö me suomalaiset vähemmistöön omassa maassamme? Ennusteiden mukaan 2050-luvun alussa vieraskielisten määrä tulee ylittämään Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla yli 50 prosenttia. Nuoremmissa ikäluokissa väestönvaihdos tulee tapahtumaan jo aiemmin. Tämä uhkaava kehitys ei rajoitu kuitenkin pelkästään pääkaupunkiseudulle, vaan ulkomaalaisten määrän odotetaan räjähtävän myös muun muassa Tampereen ja Turun seuduilla.
Päättäjänä tahdon tehdä päätöksiä, jotka auttavat kansaa nyt sekä tulevaisuudessa. Meidän tulee ajatella valtiomme ja kansamme tulevaisuutta myös pitkällä aikajänteellä tai emme näe 200-vuotispäivää itsenäisenä kansallisvaltiona. Valtapuolueiden ajattelu, jossa ajatellaan yhden tai korkeintaan kahden vaalikauden aikajänteellä on kestämätöntä. Suomalaista kansallisvaltiota ei voida uhrata opportunististen liberaalipoliitikkojen peruuttamattomille kokeilulle kuten massamaahanmuutolle ja monikulttuurisuudelle.
50 vuoden kuluttua syntyvyytemme on lähtenyt nousuun ja lapsia syntyy keskimäärin 2 pariskuntaa kohden. Perhe on jälleen tavoiteltava asia, yhteiskunnan perusyksikkö eikä perhettä ei nähdä enää rajoittavana tekijänä. Yhteiskunnassa tällä hetkellä valloilla oleva individualismi on väistynyt ja ymmärrämme, että vain olemalla ”me” turvaamme kansamme jatkuvuuden.
50 vuoden kuluttua olemme myös saaneet palautettua ne ulkomaalaiset kotimaihinsa, joilla ei ole enää perusteita täällä olla ja joilla ei ole halua kotoutua Suomeen. Tämä on välttämätöntä muun muassa siksi, ettei väestönvaihdos tapahdu. Et kai sinäkään halua jäädä vähemmistöön omassa maassasi? On yksinkertaista matematiikkaa, että kun suomalaisia syntyy vähemmän kuin kuolee ja kuljetamme maahamme ihmisiä, jotka lisääntyvät tilastollisesti enemmän, tulemme tätä tahtia olemaan vielä vähemmistö maassamme. Maassamme, joka lunastettiin veteraaniemme verellä ja kyynelillä ja joka ollaan nyt antamassa tarjottimella pois. On tyhmyyttä kieltää väestönvaihdos, se on väistämätön seuraus nykykehityksen jatkuessa.
50 vuoden kuluttua emme paini samojen ongelmien kanssa kuin muu Länsi-Eurooppa vaan olemme ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin, niin hallinnollisiin kuin lainsäädännöllisiinkin, ja olemme saaneet maahanmuuton kontrolloitua niin, ettei siitä aiheudu vaaraa suomalaisille millään tasolla. Olemme tiukentaneet maahanmuuttopolitiikkaa ja lähettäneet kotiin heidät, joilla ei ole enää perusteita täällä olemiseen. Olemme ottaneet laittomasti maassa olevat valvonnan alle ja tiedämme heidän määränsä, elleivät he ole vielä kotiutuneet.
Maahanmuuttopolitiikkaan tehtyjen kiristysten ansiosta rikollisuutemme on laskenut, eikä tilanne ole enää lainkaan niin paha, kuin nyt. Tällä hetkellä ulkomaalaisten osuus korostuu erityisesti seksuaalirikoksissa, vuonna 2016 ulkomaalaisten osuus oli 23%. Tämä on ulkomaalaisten määrään suhteutettuna todella korkea ja trendi näyttää vain pahenevan. Vaadin muutosta. Eikö meillä ole rikollisuutta riittävästi omasta takaa, miksi otamme sitä lisää?
50 vuoden kuluttua lapset leikkivät turvassa pihalla. Lapsien tai nuorien ei tarvitse pelätä sitä, että vieraasta kulttuurista tuleva mieshenkilö päättää, että minishortsit ovat pätevä syy hyväksikäytölle. Suomen vaivihkainen islamisaatio on myös pysäytetty kieltämällä islamilaisten vallan symbolien esittäminen Suomessa ja estämällä naisten ja lasten pakkohuivittaminen. Lapset ja nuoret saavat kasvaa turvassa valtiossa, joka arvostaa kansalaistansa. Rikoslakiamme on kiristetty ja erityisesti väkivalta- ja seksuaalirikoksien tuomioiden alarajoja on nostettu selvästi, eikä vankiloissa pidetä enää ulkomaalaisia. Vankiloiden olot eivät ole enää paremmat kuin vanhainkodeissa, sen ei tule olla lomahotelli.
50 vuoden kuluttua hyvinvointivaltiomme malli on edelleen toimiva ja verovarat priorisoidaan kansalaisten hyväksi. Koulumme ovat sisäilmaltaan puhtaita, terveydenhuoltomme pelaa eikä syrjäseuduilla eriarvoistuta. Vanhuksenhuollossa on riittävästi resursseja, hoito on laadukasta sekä tehokasta. Olemme keskittyneet vuosikymmeniä syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn jonka ansiosta olemme vähentäneet huomattavasti mielenterveysongelmista kärsivien määrää. Suomi on globaalistikin menestyvä valtio, jossa on hyvä elää, olla sekä yrittää.
Tähän tavoitteeseen emme kuitenkaan pääse, ellemme uskalla tehdä rohkeita ratkaisuja. Maahanmuuton kustannukset ovat 3,2 miljardia euroa vuodessa ja kustannukset kasvavat joka vuosi. Massamaahanmuutto Aasiasta ja Afrikasta on pysäytettävä välittömästi vahvoilla lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla toimenpiteillä. Meidän ei tule leikata juustohöylällä, vähän kaikkialta, vaan kirurginveitsellä, rohkeasti kohteista, jotka eivät ole kansamme kannalta elintärkeitä. Meidän tulee seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä olla rohkeita. Jos me emme ole puolestamme rohkeita, kuka sitten on? Ei kukaan.
Naisena mietin monesti, millaiseen maahan lapseni synnytän. Se aika on toivottavasti pian. Minua pelottaa. Onko täällä tulevaisuudessa enää demokratiaa? Ovatko lapsenlapseni turvassa? Vai ovatko he pieni, huonosti pärjäävä vähemmistö omassa maassansa?
Auri Siika-aho, eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalla, PS
Auri Siika-aho Facebookissa
