Ahti Karjalainen sanoi aikoinaan, että ”ennustaminen, ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa”. Vaikka tuohon Karjalaisen lohkaisuun sisältyy tahatonta huumoria, siinä on silti vinha perä. Tulevaisuus on aina arvaamaton, se tuo mukanaan myönteisiä että ikäviä yllätyksiä.
Suomessa poliittinen kenttä on historiallisen rajussa muutoksesssa, ja muutos ei ole tänä vuonna ainakaan hiipumaan päin. Entinen jako vasemmistoon ja oikeistoon ei ole enää tätä päivää. Nyt ja jatkossa toisella reunalla ovat punavihreät puolueet ja toisella puolella kansallista päätösvaltaa ja kansallisia arvoja korostavat perussuomalaiset.
Gallupit kertovat, että muutos on ollut nopea. Perussuomalaiset nousi vuodessa selvästi suurimmaksi puolueeksi. Vihreät olisivat tehneet ajan myötä saman tempun, mutta heidän reviirillä on nyt tungosta. Vihreät ovat siirtyneet vasemmalle, mutta siellä on jo vasemmistoliitto. Nyt myös demareiden uusi puoluejohto väänsi puoluettaan monta piirua vasemmalle. Tilannetta kuvaan näiden puolueiden puheenjohtajien vaalikonevastaukset. Ohisalo, Andersson ja Marin asettuivat hyvin lähelle toisiaan, siis hyvin vasemmalle.
Tässä tilanteessa perinteiset demarit, esim. duunarit ja eläkeläiset hämmentyneinä kysyvät, missä on heidän etujaan puolustava puolue? Pidän todennäköisenä, että suurin osa heistä siirtyy perussuomalaisiin. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa, seuraaviin eli vuoden 2023 eduskuntavaaleihin mennessä.
Vasemmalla laidalla on vain tietty määrä ihmisiä. Kun se menee kolmella jakoon, niin silloin kullekin jää niukasti kannattajia. Tämä tarkoittaa sitä, että vihreät ja demarit eivät nouse suomalaisittain suureksi puolueeksi.
Sen sijaan perussuomalaisten mahdollinen kannatuspohja kasvaa huomattavasti. Ja kun siihen lisätään nykyisen hallituksen tuleva tuskien taival, niin perussuomalaisten asema maan suurinpana puolueena lähivuosina on hyvin todennäköinen, ja kannatus vaihtelee 20 ja 30 prosentin välillä. Sen sijaan kepu ja demarit jauhautuvat pysyvästi noin 10 % kokoluokkaan.
