Tämän päivän (23.10.2019 ) Helsingin Sanomissa oli pankkimies Björn Wahlroosin haastattelu, koska hänen kolmas kirjansa ”Kuinkas tässä näin kävi?” julkistettiin eilen tiistaina.
Kirja on Wahlroosin pelastusopas Suomelle. Wahlroos käy läpi Suomen valtiojohtoisen teollisuushistorian ja selittää, miksi vanhat keinot eivät toimi nykymaailmassa.
Wahlroosin keskeisimpiä ratkaisuehdotuksia ovat verotuksen ja työmarkkinoiden uudistaminen. Liian kallis kustannustaso aiheuttaa työttömyyttä, joka tulee maalle kalliiksi.
Yksi suuri ongelma on Wahlroosin mielestä Suomen liian vahva ammattiyhdistysliike, joka suojelee kyllä lyhyellä aikavälillä jäsentensä etua, mutta saa aikaan vahinkoa kokonaisuudelle.
Näin Wahlroos: ”Pidemmällä aikavälillä ammattiyhdistysliikkeet eivät välttämättä aja edes omien jäsenten etua, koska omat jäsenet voivat ajautua työttömiksi heidän politiikkansa johdosta.”
Myös yritysverotusta pitäisi keventää, jotta lypsävää lehmää ei tapettaisi.
Kirja on Hesarin referaatin mukaan melkoisen synkkä ja siinä on optimismia vain vähän. Menestyksekästä tulevaisuutta edustaa kaksi Wahlroosin esiin tuomaa ajatusta: digi-Suomi ja kasvu-Suomi.
Digi-Suomi tarkoittaa kasvavia panostuksia digitalisoituun kommunikaatio-, alusta-, jakamis- ja kiertotalouteen.
Kasvu-Suomi tarkoittaa teollisten ja jälkiteollisten työpaikkojen lisäämistä laajemmalla rintamalla. Tämä edellyttää Wahlroosin mukaan työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista tai sen rajaamista vain tiettyjä minimiehtoja koskevaksi. Myös omistamisen ja yritystulon verotusta on kevennettävä huomattavasti. On myös tärkeää saada aikaan sellainen sosiaaliturvauudistus, joka purkaisi nykyisiä kannustinloukkuja eli sitä, että töihin ei viitsitä hakeutua, koska sossun rahalla pärjää muutoinkin.
Björn Wahlroos ei usko nykyiseen Antti Rinteen hallitukseen. Wahlroos odottaa jotain muuta. ”Mutta kenestä olisi silloin uudistusten tekijäksi?” Wahlroos kysyy.
Wahlroosin mielestä politiikassa on paljon kokemattomuutta ja lyhytnäköisyyttä – ja vain vähän suuriin tekoihin pyrkiviä valtiomiehiä tai –naisia.
Kun olin lukenut Wahlroosin haastattelun, tuli ensinnäkin mieleeni lukea hänen kirjojaan ja laitoinkin jo kirjastoon varauksen hänen kolmesta kirjastaan.
Toiseksi mieleeni muistui jo muutamia vuosia sitten julkisuuteen laittamani kirjoitus, jossa toin esille ajatuksen, että Suomessa tarvittaisiin uusi selkeästi oikeistolainen puolue, koska oikealla on tyhjää eli siellä ei ole ketään. Entinen oikeistopuolue Kokoomus on liukunut keskusta-vasemmalle eikä Perussuomalaisetkaan halua olla oikeistoa.
Oikealla olisi siis tilaa aidolle oikeistopuolueelle, joka olisi maltillinen oikeisto, ei äärioikeisto. Tämä oikeistopuolue ajaisi kaikkien suomalaisten asiaa ja pitäisi sekä työnantajien että työntekijöiden puolta.
Jos tähän talouspoliittiseen oikeistoon, joka siis ajaa nimenomaan myös pienen ihmisen asiaa, liittyisi myös kristillisyys, perinteiset arvot ja isänmaallisuus, niin uskoisin, että sellaisella puolueella voisi olla merkittävää kannatusta suomalaisten keskuudessa.
Jouko Piho
