Blogit

Yhteisöllisyyttä myös suomalaisille

Kuva Shutterstock.

Yle kirjoitti tänään 8.3. suomenruotsalaisten onnellisuudesta kohtalaisen osuvasti. Taloustutkimus on Ylen toimeksiannosta tutkinut suomalaisten pelkoja ja haaveita tuloksista on saatu vähemmän yllättävä lopputulos: yhteisöllisyys lisää ihmisen tyytyväisyyttä. Suomenruotsalaiset kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. He ovat osa ryhmää, jolla on oma identiteetti, omat perinteet ja tavat ja joka toimii tiiviisti pienissä piireissä. Tässä ryhmässä pidetään huolta toisista ja luotetaan että toiset pitävät huolta myös sinusta. Kaikki ottavat osaa yhteisön toimintaan, koska osana ryhmää hyödyttää kaikki yhteinen hyöty myös sinua itseäsi. Vähemmistöaseman tuomat haitat ovat pienempiä kuin vahvan yhteisön tuoma hyöty. Suomenruotsalaiset ovat lisäksi sen verran keskittyneet omille alueillensa ja omiin kouluihinsa, että suuri osa heistä voi elää enemmistönä omalla pienellä alueellansa. Kuulostaa mukavalta, eikö? Miksi sitten suomen suomalaiset eivät ole niin onnellisia kuin suomenruotsalaiset?

Meillä Suomessa eri vähemmistöillä on oikeus omaan identiteettinsä. Romanit saavat olla romaneita ja noudattaa omia perinteitään, kuten myös saamelaiset. Maahamme muuttavat muslimit saavat säilyttää omat tapansa ja arvonsa, eikä niitä saa arvostella ilman, että olet yhtäkkiä syyllistynyt rikokseen nimeltään kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Entä sitten suomensuomalaisten laita? Siis sen ihmisryhmän, joille tämä Suomenmaa kuuluu. Sen valtaväestön, joka omalla sisukkuudellaan ja älyllään on tehnyt Suomesta sen maan, mikä se tänä päivänä on. Miten on heidän laitansa? Saavatko suomensuomalaiset säilyttää oman identiteettinsä? Vai pitääkö meidän vain hyväksyä monikulttuurisuus? Saammeko me pitää kiinni omista alueistamme ja elää niissä omiemme kanssa, juuri sillä tavalla kuin haluamme, ilman muiden häirintää? Emme taida saada. Jos suomensuomalainen ilmaisee kuuluvansa tähän ryhmään, on hän rasisti. Missään nimessä ei suomensuomalainen saisi ilmaista oikeuttaan omaan maahansa. Ei tietenkään! Suomensuomalaisten odotetaan luovuttavan kaikki se, minkä eteen isovanhempamme taistelivat ja tekivät työtä. Mukisematta, sanaakaan sanomatta, maahanmuuttajat tervetulleiksi toivottaen.

Jos suomensuomalaista kiinnostaa oma historia ja lasten tulevaisuus, on hän kamala nationalisti. Eihän meillä edes ole omaa kulttuuria, jos vihervasemmistolta kysyy. Meille suomensuomalaisille kerrotaan jatkuvasti, ettei meitä tulevaisuudessa ole enää olemassakaan, mutta samalla muistetaan kertoa myös, että sehän on vain hyvä asia. Meidät korvataan hieman ruskettuneemmalla ja eksoottisemmalla väellä, jolla on kuulemma mielenkiintoisempi ja merkittävämpi kulttuuri. Totta ainakin toinen puoli; tilastojen mukaan meidät suomalaiset ollaan korvaamassa uudella väellä, ellei radikaalia suunnanmuutosta tehdä ja nopeasti. Ensin vaihtuu väki pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa. Vuoden 2040 Espoossa suomalaiset ovat jo vähemmistössä, myös ilman mitään suurempaa maahanmuuttoaaltoa. Mutta älkää pelätkö, muu maa seuraa kyllä pikkuhiljaa perässä. Kulttuurin mielenkiintoisuus ja merkittävyys onkin sitten mielipidekysymys.

Onneksi meillä on vielä oma kieli. Paitsi ei sitäkään ole voitu sallia meille ilman pientä härnäystä. Jokainen suomensuomalainen on pakotettu opettamaan vanhojen valloittajien kieltä, josta ei ole suurimmalle osalle edes mitään konkreettista hyötyä. En ole koskaan kuullut kenenkään antavan yhtäkään loogista argumenttia pakkoruotsin hyödyllisyydestä. Silti meitä edelleenkin kyykytetään opettelemaan ruotsia vain siksi, että voisimme jatkossakin palvella paremmin suomenruotsalaisia. Koska sitähän me olemme, heidän palvelijoitansa. Aikoinaan oma ruotsinopettajani kutsui suomenkielisiä vähempiarvoisiksi. No, nykyisinhän me suomenkieliset emme voi enää opiskella yliopistoissakaan omalla kielellämme. Jatkuvasti mennään enemmän siihen suuntaan, että korkeakoulut ovat ns. kansainvälisiä yhteisöjä, joissa suomalaisuudelle ei ole tilaa. Juuri tällä viikolla Helsingin Sanomissa kerrottiin, että yliopistot ovat kauhean rasistisia paikkoja ja siksi niiden päättäviin elimiin pitäisi palkata enemmän monikulttuurisia ihmisiä – siis palkata ihmisiä puhtaasti rodun perusteella. Kansainvälisyydessähän ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa lähinnä sitä, että suomalaiset korvataan ulkomaalaisilla.

Voimmeko me siis oikeasti ihmetellä, että suomensuomalaiset ovat vähemmän tyytyväisiä kuin suomenruotsalaiset? Toisilla on oikeus omaan tilaan, identiteettiin ja kulttuuriin, toisilla ei. Ei tulevaisuutta, eikä oikeutta omaan historiaan ja perinteisiin. Ei mahdollisuutta yhteisöllisyyteen. Onko jollekulle vielä yllätys, että näissä olosuhteissa suomensuomalaiset nuoret voivat pahoin? Tai että he eivät koe yhteyttä omaan maahansa tai kansaansa? Eivätkä siten halua ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan? Ei tämä tietenkään koske vielä kaikkia, mutta nykysuunnalla jokaisen suomensuomalaisen tulevaisuus tulee olemaan tämä, kunnes meidän on kadotettu kokonaan.

Nyt kun Ruotsi on poliittisilla päätöksillään onnistunut työntämään oman maansa tuhon partaalle, emmekä voi ottaa heistä enää positiivista mallia, voisimmeko me ottaa mallia suomenruotsalaisista? Pidettäisiin huolta siitä, että koko Suomi säilyisi suomalaisena, ja nostettaisiin oma identiteettimme etusijalle. Vaadittaisiin vierailijoita noudattamaan meidän sääntöjämme ja tapojamme. Eletään me suomalaiset keskenämme omissa yhteisöissämme ja tehdään sellaista politiikkaa, jossa Suomea rakennetaan suomalaisille ja jossa Suomen tulevaisuus kuuluu suomensuomalaisille lapsille. Jos tämä oikeus pitää suoda kaikille muille, eikö sen pitäisi koskea myös meitä suomalaisia?

Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen. 

Voit tutustua häneen tarkemmin nettisivuilta tai videoblogista.

 

Tietoa julkaisijasta

Paul Usvalampi

Paul Usvalampi

Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen.