Kun olemme rehellisiä ja tarkastelemme nykyistä EU-Suomea verrattuna ”suomettumisen” aikaiseen Suomeen, niin jokainen normaalin järjen omaava kansalainen joutuu toteamaan suomettumisen ajan olleen maallemme huomattavasti parempaa aikaa. Tavalliselle Suomen kansalaiselle suomettumisen aika olikin todellista kulta-aikaa.
Suomettumisen saavutuksia
Suomettumisen aikana meillä oli kansallinen omien etujemme mukaisesti rakennettu talousjärjestelmä, jonka avulla ja sisällä maamme nostettiin nopeasti vauraiden ja edistyneiden kansakuntien joukkoon. Suomettumisen saavutuksiin kuuluivat mm. maamme muuttaminen vauraaksi teollisuusmaaksi, jonka työn hedelmistä pääsi nauttimaan koko kansa, koska työn tuottamaa vaurautta jaettiin tasaisesti.
Meillä oli suomettumisen aikana maailmankuulu ja kateuttakin herättävä hyvinvointiyhteiskunta, joka pystyi tarjoamaan tehokkaasti ja maksuttomasti valtavan määrän etuja ja palveluja kansalaisillemme. Tämä kaikki saatiin tehtyä ja toteutettua ilman velkaantumista ja kansallinen varallisuutemme kasvoi jatkuvasti suomettumisen aikana.
Suomettumisen aika oli siis taloudellisesti huomattavan ja poikkeuksellisen menestyksen aikaa, joka ei perustunut sattumaan, vaan erinomaiseen suunnitelmaan ja itsenäisen valtion tarjoamaan kykyyn sekä välineisiin, joiden avulla suunnitelmaa vaurastumisesta voitiin toteuttaa koko kansan parhaaaksi.
On muistettava, että parjatun ”suomettumisen” aikana meillä oli mm. oma lainsäädäntövalta, oma valuutta ja oma omiin kansallisiin etuihimme perustuva ulkopolitiikka, jotka olemassaolollaan mahdollistivat maamme kulta-ajan. Ja lisäksi näitä kaikkia itsenäisyytemme ja samalla vaurautemme kannalta kriittisiä asioita suojeltiin menestyksekkäästi läpi Kylmän sodan; vieläpä vihamielistä ideologiaa tunnustavan supervallan painostuksesta ja sen lähes jatkuvasta ”läsnäolosta” huolimatta.
Halveksitun suomettumisen aikana Suomen ulkosuhteita ja ulkopolitiikkaa johdettiin niin taitavasti, että nykyinen EU-Suomi taitamattomine johtajineen ei voi sellaisesta edes unelmoida. Meillä oli ystäviä kaikissa ilmansuunnissa, eikä tarvetta vihollisille ollut. Puolueettomuuspolitiikka oli turvallisuutemme tae ja Suomi oli sen ansiosta tunnustettu ja arvostettu kansainvälinen rauhantyön tekijä.
Tottakai suomettumisen aikana oli myös poliittisia ylilyöntejä Neuvostoliiton suhteen, mutta aikakausia on syytä arvioida sen mukaan millaisia hedelmiä ne Suomen kansalle tuottavat, eikä esimerkiksi sen, mitenkä jotkin yksittäiset henkilöt ovat politiikassa käyttäytyneet. On tärkeä ymmärtää tässä kohtaa katsoa metsää puilta; tämä yleensä unohdetaan tahallaan, kun suomettumista yritetään poliittisten syiden takia tarkoitusperäisesti kuvata negatiivisesti.
EU-Suomen ja unionistien ”saavutukset”
Me kaikki näemme ympärillämme mitä Suomelle on sen EU-jäsenyyden aikana tapahtunut unionistien epäpätevissä käsissä. Kun unionistit luopuivat itsenäisyydestämme, ja sen myötä oikeudestamme omaan lainsäädäntöön, omaan valuuttaan, omaa kansallista etua ajavaan talousjärjestelmään ja omaan ulkopolitiikkaan, niin jälki on ollut juuri sen mukaista kuin tällaiseltä typerysten kerholta voi odottaakin.
Yhteiskuntamme kärsii näistä menetyksistä kaikin tavoin; sen turvallisuus ja talous, molemmat kansakunnan elinvoiman takeita, on murennettu lyhyessä ajassa EU:n jäsenenä.
Lähes kaikki ymmärtävät jo, että Suomen taloudellisen katastrofin ja velkaantumisen siemenet kylvettiin silloin, kun Suomi liitettiin EU:hun ja itsenäisyydestämme luovuttiin. Samoin heikkenevän turvallisuutemme siemenet kylvettiin jo silloin kun puolueettomuuspolitiikastamme luovuttiin EU-jäsenyyden takia.
Hyvinvointiyhteiskunnastamme on tullut EU-Suomessa pahoinvointiyhteiskunta monine vakavine ongelmineen, ja mikä pahinta, me emme enää pysty rahoittamaan edes tätä pahoinvointiyhteiskuntaa omillamme, vaan joudumme ottamaan miljardeittain velkaa joka vuosi pitääksemme kovaa vauhtia kurjistuvan Suomen jotenkin pystyssä ja pyörimässä.
Tässä on iso ero siihen, että suomettumisen aikana meillä oli oikea hyvinvointiyhteiskunta, joka pyöri meidän omillamme ja turvasi meille siihen tarvittavat resurssit. Tärkein havainto tässä onkin juuri se, joka koskee järjestelmän tärkeyttä; kun siirryimme kansallisesta talousjärjestelmästä EU:n talousjärjestelmään, niin me emme enää pärjää vaikka ahertaisimme kuinka, koska EU:n talousjärjestelmä ei ole meitä suomalaisia varten suunniteltu.
Unionistit ovat samalla rapauttaneet yhteiskuntamme yhteenkuuluvuuden tunnetta luomalla Suomesta luokkayhteiskunnan, jossa köyhimpiä lyödään surutta ja kaikkein rikkaimpien asiaa edistetään. Tämä menestyvä eliitti vastaavasti sitten tukee EU-jäsenyyttä ja unionisteja valtapyrkimyksissään samantyylisesti kuin banaanitasavalloissa on tapana.
Lisäksi unionistit ovat typerällä politiikallaan päästäneet Suomessa valloilleen ikäviä ja vahingollisia voimia, jotka keskittyvät pääasiassa ulkoisten vihollisten hankkimiseen. Kaikki tietävät miten Venäjästä on omien etujemme vastaisesti alettu tehdä Suomelle vihollista ja samoin tätä viholliskuvaa on alettu rakentamaan myös USA:n suhteen Donald Trumpin tultua presidentiksi.
Tällaista vihollisten etsintää ja räyhäävää asennetta ei Suomen politiikassa ja yhteiskunnassa olisi koskaan suomettumisen aikana siedetty koska se on täysin omien etujemme vastaista. Eikä suomettumisen aikana koskaan olisi edes harkittu, että Suomi luopuisi omasta ulkopolitiikastaan tukeakseen jonkun suurvallan ulkopolitiikkaa omien etujensa vastaisesti, niinkuin EU-Suomen unionistit ovat tehneet tukiessaan EU:n yhtä ulkopolitiikkaa.
Ideologia sokeuttajana
Silti näistä ”saavutuksista” huolimatta unionisteilla ja Suomen EU-jäsenyydellä on kannattajansa. Osa tästä kannatuksesta on silkkaa tietämättömyyttä, mutta osa ihmisistä kannattaa unionisteja ja EU:ta silti, vaikka tietääkin kaikki nämä surkeat faktat.
Tähän ”kerhoon” kuuluminen ja sen kannattaminen edellyttää melkoista kykyä olla näkemättä todellisuutta sellaisena kuin se on. Tälläinen on tyypillistä ideologian sokeuttamille ihmisille, jollaisia suuri osa EU:n kannattajista on. Ja pieni osa poliitikoistamme on myös todella välinpitämättömiä Suomen tilanteen suhteen. Heitä, joita ei Suomen kansan asiat edes aidosti kiinnosta, koska unioni on heille prioriteetti ja suomalaiset siinä heille vain keino edistää omaa asiaansa.
Nämä nykyisen selvästi Suomelle tuhoisan EU-politiikan kannattajat ovat Suomelle ja suomalaisille selityksen velkaa; miksi ihmeessä he haluavat Suomen kärsivän ja suomalaisten joutuvan yhä syvemmälle ahdinkoon? Onko EU:n valheet ja propaganda sumentaneet näiden ihmisesten aivot niin totaalisesti, että he ovat täysin irti todellisuudesta ja muuttuneet järjettömiksi ja omiaan kohtaan tunteettomiksi hölmöiksi?
Ja minä hyvin tiedän, että paluuta vanhaan aikaan ei ole, eikä tarvikaan olla, mutta samankaltaisella suunnitelmalla ja keinovalikoimalla, joka meillä oli suomettumisen aikana käytettävissämme, me pystyisimme nykytekniikan avulla rakentamaan yhteiskunnan, jonka saavutukset vielä monin tavoin ylittäisivät suomettumisen ajan saavutuksemme.
EU-Suomi on meille jo tylsät ja likaiset kyntensä näyttänyt; sen huono ja epäkelpo systeemi synnyttää Suomelle vain huonoja ja mätiä hedelmiä, ja se alkaa onneksi olla jo lähes kaikille selvää.
Nyt onkin pääasiassa kyse siitä, että tämä tietoisuus siitä, että maamme on väärällä polulla, on muutettava toiminnaksi ja teoiksi itsenäisyyden palauttamisen ja unionistien syrjäyttämisen puolesta, että saamme maamme taas oikealle kurssille mahdollisimman nopeasti.
