Blogit

SUURIN VALHE – ja millä se ammutaan alas

Propagandan suhteen useimmat tietävät vanhan totuuden ja säännön olevan se, että mitä suurempi ja useammin toistettu valhe, niin sitä helpommin ihmiset uskovat sen. EU:n myötä Suomessakin eletään alati kiihtyvän ja vahvistuvan propagandan aikakautta, jonka voimaa nykypäivänä kaikkialle tunkeutuva informaatiokoneisto vahvistaa. Mutta mikä on se suurin valhe, jonka suomalaiset ovat tottuneet sinisilmäisesti uskomaan uskaltamatta kyseenalaistaa sitä?

Suomessa laajasti uskottu suuri valhe ja myytti on se, että Euroopan Unioni ja sen taloudellinen järjestelmä ovat Suomen hyvinvoinnin tae ja että ilman EU-jäsenyyttä emme pärjäisi koska taloutemme luhistuisi. Tämä vuosikymmenten aikana iskostettu uskomus istuu suomalaisissa niin tiukasti, että useimmat eivät halua edes keskustella sen paikkansapitävyydestä. Jotkut taas myöntävät, että EU-Suomen talous on kyllä kuralla, mutta samalla uskovat sitkeästi siihen, että suomalaiset ovat vain itse tyhmyyttään sotkeneet asiansa tämän muuten täydellisen EU:n “vapaakauppa-alueen” sisällä. Näiden ihmisten ajatuksissa suomalaiset voivat siis syyttää vain itseään taloudellisista ongelmistaan, eivätkä missään tapauksessa “hyvää EU:ta”, jonka hyväntahtoisuuteen uskotaan vastaavasti kuin “hyvään tsaariin” aikanaan.

Suuri valhe on kaadettava

Tämän yleisesti uskotun “totuuden” osoittaminen valheeksi on välttämätöntä, jotta itsenäisyysliike voi edelleen kasvaa kansan keskuudessa. Suuren valheen voima on lopulta se viimeinen lukko, joka saa monet suomalaiset edelleen tarrautumaan kaksin käsin tiukasti kiinni EU:hun vaikka he muutoin jo olisivat siinä rajoilla ajatuksissaan, että tulisiko EU:hun kuulua vaiko ei.

On selvää, että ainut tapa kaataa tämä suuri valhe, jolla EU ja sen kannattajat ovat aivopesseet Suomen kansan, on osoittaa se helposti ymmärrettävällä tavalla valheeksi. Suuren valheen alasampumisen lisäksi meidän on myös pystyttävä osoittamaan, että Suomen kansaa varten on olemassa huomattavasti parempi ja hyödyllisempi taloudellinen järjestelmä kuin EU:n ylikansallinen talousjärjestelmä. Eli se ei riitä, että me vain haukumme toista omenaa pahanmakuiseksi, vaan meidän on myös annettava kansalle pureskeltavaksi oma paremmanmakuinen omenamme pilaantuneeksi toteamamme hedelmän tilalle.

Mitä tarkoittaa EU:n ylikansallinen talousjärjestelmä

EU:n ylikansallinen talousjärjestelmä on suunniteltu siten, että se hyödyttää suuria ylikansallisia yrityksiä, siis ylikansallista suurpääomaa, sekä EU:n ideologian ja propagandan sokaisemia vallanhimoisia poliitikkoja, joiden keskeinen tavoite on puskea eteenpäin EU:n integraatiota jesuiittaperiaatteella sen seurauksista välittämättä.

EU:n taloudellinen järjestelmä onkin suuryritysten ja EU:ta rakentavien poliitikkojen yhdessä suunnittelema ja niiden eduille optimoitu. Sen säännöt ovat siis Suomen kansalle vieraat ja vahingolliset. EU-vetoinen talousjärjestelmä heikentää sen jäsenmaiden taloudellista sekä poliittista suvereniteettia ja hyödyttää siten EU:ta, joka haluaa jatkuvasti vahvistaa itseään niiden kustannuksella.

EU-mieliset poliitikot haluavat luoda tämän järjestelmänsä avulla yksinapaisen Euroopan, jonka voimakeskus on Bryssel, kun taas ylikansalliset yritykset pyrkivät maksimoimaan sen avulla omat voittonsa sekä ylläpitämään pääoman vapautta olla kaiken poliittisen kontrollin ulkopuolella. EU on siis ylikansallisen suurpääoman ja kansanvallan kumoamiseen tähtäävien poliitikkojen liitto, jonka tavoite on rakentaa harvainvaltainen Eurooppa Brysselin keskusvallan ja EU lipun alle kansojen vapauden kustannuksella.

EU:n ylikansallinen talousjärjestelmä käyttää pohjimmiltaan Euroopan kansoja hyväkseen kilpailuttamalla niitä toisiaan vastaan, jotta suuryritykset voisivat tehdä yhä suurempia voittoja alati kurjistuvien kansojen selkänahasta.

Kansa huijattiin suurella valheella EU:hun

Tässä kohtaa on hyvä palauttaa mieliin, että Suomessakin ylikansalliseen kapitalismiin siirtymistä ajoivat vahvasti yhdessä juuri suurpääoma ja EU-mieliset poliitikot, ei siis Suomen kansa. Näin siksi, että ensimmäiset hyötyvät EU:sta, jälkimmäinen taas kärsii siitä. Suomen kansa houkuteltiin aikanaan juuri suuren valheen avulla liittymään EU:hun, eikä EU-jäsenyytemme ole siis millään lailla kansasta lähtöisin oleva projekti, vaan poliittis-taloudellisen eliitin tahtotilasta.

Monet muistavat miten EU:n luvattiin tuovan suomalaisten päälle vaurautta kuin mannaa taivaasta, mutta nyt lähes kolmenkymmenen jäsenyysvuoden jälkeen näemme, että tätä ihanaa mannaa ei ole satanut, vaan sen sijasta kansakunnan niskaan onkin ropissut suuria ja painavia rakeita. Alkaa siis jo olla hitaimmillekin selvää, että Suomen kansa ei tule koskaan pääsemään siihen “luvattuun maahan”, jota EU suomalaisine asiamiehineen sille valheellisesti lupaili.

Tyhjiksi osoittautuneista lupauksista huolimatta kaikki Suomen vanhat puolueet perussuomalaisia myöten kannattavat täysin rinnoin tätä Suomelle erittäin epäedullista EU:n talousmallia. Ne sopeuttavat Suomen kansaa tähän vieraaseen talousjärjestelmään vaatimalla siltä jatkuvasti heikennyksiä ja joustoja, väittäen sitä “tehostamiseksi”.

Vanhat puolueet siis uskovat lujasti tähän suureen valheeseen ja siksi ne toistavat sitä jatkuvasti kuin isäntäänsä matkiva papukaija. Suomesta onkin niiden johdolla tehty EU:n vasallimaa sekä poliittisesti että taloudellisesti ja tämän myötä ne ovat ajaneet alas Suomen kansallisen menestymisen mahdollisuudet.

Lilliputtina mammuttien joukossa

EU:ssa olemme osana ylikansallisia “sisämarkkinoita”, joissa pienenä valtiona meidän roolimme on yhtä toivoton kuin höyhensarjan nyrkkeilijällä raskaaseen sarjaan joutuessaan. Suuret maat ja niiden jättimäiset yritykset ovat alunperin kirjoittaneet EU:n sisämarkkinoiden säännöt itselleen edullisiksi ja siksi Suomi ei lilliputtina pysty tässä kehässä pärjäämään. Vaikka teoriassa EU:n “säännöt ovat kaikille samat” niin jäsenmaiden talouksien kokoeroista ja erilaisista lähtökohdista johtuen tämä on lopulta pelkkä tyhjä korulause.

Suuren valheen voiman näkeekin seuraavasta esimerkistä erittäin helposti; jokainen ymmärtää heti sen, että jos Suomi olisi Kiinan rajanaapuri ja alistuisimme sen kanssa “yhteisvaluuttaan” sekä “yhteismarkkinoihin”, jossa pääoman ja työvoiman liikkeet vapautettaisiin täysin Pekingin vastatessa samalla myös lainsäädännöstämme ja kauppapolitiikastamme, niin maiden talouksien kokoerosta johtuen Kiina ahmaisisi Suomen joko hitaasti pala palalta nauttien taikka muutamalla hotkaisulla niin halutessaan. Aivan samoin on Suomen laita EU:n “yhteisten sisämarkkinoiden” kanssa, mutta Brysselin ruokahalun suhteen monet suomalaiset ovat vastaavassa asiassa täysin sokeita.

EU:n ylikansallisessa järjestelmässä Suomi on kokonsa vuoksi täysin kykenemätön ja voimaton ajamaan omia taloudellisia ja poliittisia etujaan. Tästä suorana seurauksena on maan jatkuva velkaantuminen ja kurjistuminen, kun raha ja omistus valuvat Suomesta enenevässä määrin ulkomaille. Meille alunperin “vaurauden unionina” markkinoitu EU onkin paljastunut velkaholistien velkaunioniksi, jossa ennen omillaan tulleesta Suomesta on tullut kroonisesti velkariippuvainen maa, joka tarvitsee jatkuvasti yhä suurempia velkaryyppyjä alati huononevaa oloaan korjatakseen.

EU:n aiheuttamat vahingot Suomelle eivät jää myöskään pelkästään sen taloudellisen järjestelmän aiheuttamiksi. EU:n poliittinen puoli langettaa Suomen päälle lisäksi vahingollisia määräyksiä, suuria jäsenmaksuja ja jatkuvasti lisääntyviä rahavaateita erilaisiin sekaviin velkajärjestelyihin perustuvien “tukipakettien” muodossa. Suomi-neito joutuukin kantamaan selässään EU:n poliittis-taloudellisen järjestelmän alati kasvavaa taakkaa. Tähän asti Suomi-neidon selän ja polvien totaalista pettämistä on estetty velkarahalla, jota poliitikot ovat käyttäneet yhä raihnaisemmaksi käyvän kansakuntamme kävelykeppinä.

Mikä on vastauksemme EU:n ylikansalliseen kapitalismiin

Vastauksemme Suomi-neitoa raihnaistuttavaan ylikansalliseen kapitalismiin on kansaa hyödyttävä kansallinen kapitalismi, joka on kapitalismia kansallisen hyvinvoinnin ehdoilla. Sen säännöt laaditaan kansanvaltaisesti ja kansallisesti edellinen keskeinen periaate mielessä. Kansallisen kapitalismin sääntöjä eivät siis kirjoita ahneet ylikansalliset yhtiöt ja Brysselin valtapoliittisia etuja ajavat poliitikot ja virkamiehet.

Kun ylikansallinen kapitalismi on kansoja hyväksikäyttävä ja niitä rampauttava järjestelmä, niin kansallinen kapitalismi taas lähtee kansan enemmistön eduista ja on suunniteltu kansan laajamittaiseen vaurastuttamiseen ylikansallisen suurpääoman voittojen maksimoimisen sijasta.

Lähtökohdat kansallisen kapitalismin harjoittamiselle Suomessa ovat erinomaiset; meillä on pinta-alaltaan suuri ja luonnonvaroiltaan rikas maa sekä korkeasti koulutettu ja osaava kansa. Ongelmana onkin se, että Suomen kansa pitää ensin saada käsittämään omat etunsa ja vahvuutensa, jotta se saadaan puhaltamaan yhteen hiileen ja tarttumaan työhön omien kansallisten etujemme puolesta sen sijasta, että annamme heikentää itseämme työskentelemällä meille vieraan järjestelmän ehdoilla.

Kansallisen kapitalismin edellytykset

Jotta voimme toteuttaa kansallista kapitalismia, meillä on ensin oltava itsenäinen Suomi, siis kyky päättää omista asioistamme itse. Kansallisen kapitalismin harjoittamisen ehdottomia edellytyksiä ovat itsenäinen lainsäädäntö, oma valuutta sekä itsenäinen ulko-, raha- ja kauppapolitiikka. Ne ovat siis välttämättömät raamit ja se kehys, jonka sisällä kansallista kapitalismia voidaan menestyksekkäästi toteuttaa.

On huomattava, että EU on ottanut meiltä pois kaikki kansallisen kapitalismin harjoittamisen edellytykset, sillä sen asetukset ja direktiivit ovat omien lakiemme yläpuolella ja määrittelevät suurimmaksi osaksi lainsäädäntöämme. Lisäksi käytämme EU:n valuuttaa eli euroa ja yksin EU määrää raha- ja kauppapolitiikastamme. EU:n jäsenenä olemme alistettuja tukemaan myös sen “yhteistä” ulkopolitiikkaa. EU:n jäsenmaana emme siis mitenkään kykene rakentamaan sellaista poliittis-taloudellista järjestelmää, joka palvelisi kansallisia etujamme. Se on yksinkertaisesti mahdotonta, koska meillä ei ole tarvittavia valtiollisia työkaluja siihen.

Ensimmäinen ja tärkein tavoitteemme on siis oltava Suomen itsenäisyyden palauttaminen, eli EU:sta eroaminen, jotta saamme itsellemme takaisin ne välttämättömät valtiolliset työkalut, jota menestyksekkään kansallisvaltion ylläpitämisessä tarvitaan. Näin pääsemme siihen itsellemme edulliseen tilanteeseen, että voimme taas itsenäisesti rakentaa kansallisen talousjärjestelmän, joka hyödyttää ja vaurastuttaa Suomen kansaa nykyisten ylikansallisten isäntiemme sijasta.

Mitä ylikansallinen kapitalismi merkitsee tavalliselle ihmiselle

Ylikansallisen kapitalismin harjoittamisen seuraukset ovat helposti jokaisen todettavissa EU-Suomen yhteiskunnassa. Se on johtanut mm. syrjäseutujen taantumukseen, pysyvään suurtyöttömyyteen sekä tiestön, terveydenhoidon ja koulutuksen rappeutumiseen, lyhyisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin, nollatuntisopimuksiin, elämän heikkoon ennustettavuuteen, työpaikkojen ja tehtaiden siirtämiseen Suomesta pois sekä ulkomaiseen halpatyövoimaan, jolla syrjäytetään suomalaisia työntekijöitä ja poljetaan työehtoja sekä lasketaan palkkoja. Ylikansallinen kapitalismi tarkoittaakin epävarmuudesta ja köyhyydestä kärsiviä rikkinäisiä perheitä sekä alituisen epävarmuuden seurauksena alhaista syntyvyyttä. Ylikansallisen kapitalismin vaatimuksesta avoimena olevat rajat merkitsevät myös vapaata temmellyskenttää kansainvälistä rikollisuudelle ja pakolaisvyöryille.

Ylikansallinen kapitalismi on pakottanut työllään elämään tottuneet suomalaiset massiiviseen tukiriippuvuuteen, koska nykypäivänä suuri osa työsuhteista on sellaisia, että niistä maksetulla palkalla ei tule toimeen. Työelämän murros ja työntekijöiltä jatkuvasti vaaditut “joustot” ovat johtaneet erilaisten vaikeahoitoisten ja monilla tavoilla erittäin kalliiksi käyvien sosiaalisten ongelmien räjähdysmäiseen kasvuun, joita yhteiskunta on yrittänyt hoitaa, padota ja piilottaa velkarahalla.

Odotettavissa on myös sosiaaliturvan – siis erilaisten tukien – romahdus, joka tulee iskemään rajusti suureen ja kasvavaan tukiriippuvaisten massaan, koska yhteiskunta ei voi loputtomasti rahoittaa tukia velkarahalla. Ylikansallinen kapitalismi romuttikin ensiksi suomalaisten työmarkkinat ja seuraavaksi se romauttaa väkisinkin myös suomalaisten sosiaaliturvan, koska systeemi itse synnyttää jatkuvasti yhä suuremman joukon sosiaaliturvan tarvitsijoita, mikä on siis kestämätön yhtälö.

Ylikansallinen kapitalismi on myös sitä, että julkisessa omistuksessa olevia strategisia omistuksia kuten vaikkapa pohjavesiä ja sähköverkkoja yksityistetään ideologisista syistä vain sen takia, että ulkomaiset sijoitusyhtiöt saavat ne haltuunsa ja voivat sen myötä kiskoa suomalaisilta satumaisia voittoja riistohinnoittamalla kansalle välttämättömiä perushyödykkeitä.

Tiivistettynä ylikansallinen kapitalismi tarkoittaa kansan enemmistölle jatkuvaa elintason ja elämänlaadun laskua, siis köyhtymistä ja kurjistumista sekä alati heikentyvää oman elämän hallintaa. Ylikansallinen kapitalismi on kylmää ja ihmisvihamielistä, koska ihminen on siinä olemassa taloutta varten eikä päinvastoin. Ihmiset ovat tässä järjestelmässä pohjimmiltaan vain kuluttajia sekä potentiaalista työvoimaa, joka kutsutaan tarvittaessa lyhyellä varoitusajalla töihin.

Hyvinvointivaltiomallin ylläpito onkin ylikansallisessa kapitalismissa Suomelle mahdotonta. EU:n talousjärjestelmän seurauksena Suomeen on syntynyt pahoinvointiyhteiskunta, jonka massiivisia sosiaalisia ongelmia nurkkaan ajettu hyvinvointivaltion jäänne yrittää korjata ilman kestävää rahoituspohjaa, eli velaksi. EU-Suomen valheelle perustuva “hyvinvointivaltiomalli” onkin taistelua tuulimyllyjä vastaan, koska ylikansallinen kapitalismi ei vastaa kansakunnan eikä yksilön tarpeisiin.

Mitä kansallinen kapitalismi merkitsee tavalliselle ihmiselle

Kansallinen kapitalismi lähtee ihmisen eduista ja tarpeista. Siksi kansallisessa kapitalismissa taloudellista hyvinvointia ei mitata kylmästi pelkästään helposti manipuloitavien työllisyyslukujen ja bruttokansantuotteen avulla, vaan siltä pohjalta, että kansan enemmistön elintason ja elämänlaadun on noustava. Järjestelmän on palveltava ihmistä, eikä ihmisen järjestelmää.

Kansallinen kapitalismi merkitsee vakituisia ja hyvin palkattuja työpaikkoja, suurtyöttömyyden ja tukiriippuvaisuuden häviämistä yhteiskunnasta sekä hyvää sosiaaliturvan tasoa, koska sosiaaliturvan tarvitsijoita on huomattavasti vähemmän. Vakituiset työpaikat johtavat myös parempaan elämänlaatuun ja elämän ennustettavuuteen, ehjiin perheisiin, syntyvyyden kasvuun sekä muidenkin sosiaalisten ongelmien merkittävään vähenemiseen. Ihmislähtöinen kansallinen kapitalismi hoitaa siis suoraan sairautta, eikä rakenna kallista velkarahalla rahoitettavaa tukikoneistoa väärän talousmallin aiheuttamien yhteiskunnallisten oireiden tyrehdyttämiseksi.

Kansallinen kapitalismi tarkoittaa myös mahdollisimman suurta omavaraisuutta kaikilla aloilla, vahvoja kotimarkkinoita, kotimaista valmistusta ja lokalisaatiota. Tuotteita ei tuoda toiselta puolelta maapalloa turhan takia, vaan kaikki mikä voidaan valmistetaan itse. Tämä merkitsee suuria mahdollisuuksia sekä yrittäjille että työvoimalle. Lokalisaatiosta kiittää myös ympäristö, kun tuotteiden turha kuljettaminen pitkien matkojen takaa vähenee.

Luonnollisesti tästä herää kysymys, että miten kansallisella kapitalismilla päästään näihin merkittäviin parannuksiin verrattuna ylikansalliseen malliin. Seuraavaksi muutamia merkittävimpiä eroavaisuuksia näiden kahden järjestelmän välillä.

Pääoman rooli ylikansallisessa kapitalismissa

Kaikkein merkittävin ero kansallisen ja ylikansallisen kapitalismin välillä on pääoman rooli niissä. EU:n järjestelmässä pääomalla ei ole isänmaata, vaan sille on EU:n perussopimuksissa taattu vapaudet liikkua maasta toiseen haluamallaan tavalla kaiken poliittisen kontrollin ulkopuolella.

Suurpääoman rooli EU:n järjestelmässä on siis olla isäntä eikä renki. Sille on annettu vapaus kilpailuttaa kansoja toisiaan vasten, jotta se voi hakeutua aina sinne missä se saa hetkellisestikin enemmän voittoa itselleen.

Suomessa tämä on käytännössä tarkoittanut esimerkiksi sitä, että kokonaisten kaupunkien taloutta kannattaneita ja voittoa tuottavia moderneja tehtaita on lyhytnäköisesti suljettu katastrofaalisista seurauksista piittaamatta, kun isänmaaton suurpääoma on halunnut siirtää tehtaansa ja tuotantonsa jonnekin halvemman tuotannon mahdollistamaan paikkaan vielä suuremman voitontavoittelun merkeissä.

Ylikansallisessa kapitalismissa jopa kansan omistamat valtionyhtiöt tekevät seikkailumaisia jätti-investointeja isolla riskillä ulkomaille sen sijasta, että ne sijoittaisivat rahamme tuottavasti ja turvallisesti Suomeen. Näin suomalaisella työllä ja luonnonvarojamme hyödyntämällä kerättyä pääomaa investoidaan Suomen sijasta ulkomaille mielivaltaisten kansallistamisten ja ukaasien uhan alle, joka samalla imee kuiviin talouttamme ja jättää suomalaiset paikkakunnat työttömyyden kurjistaviin kouriin.

Ylikansallinen kapitalismi onkin erityisen “tehokasta” ajamaan kotimaista kannattavaa tuotantoa alas ja aiheuttamaan sen myötä kalliita ja moninaisia sosiaalisia ongelmia Suomeen. Ylikansallinen kapitalismi ampuu siis jatkuvasti taloutemme pohjaa seulaksi, ja valtio yrittää paikata tätä seulana vuotavaa venettä velkarahalla.

Ylikansallisessa EU-kapitalismissa ulkomainen pääoma myös valtaa esteettä yrityksiämme ja pörssiämme, mikä merkitsee sitä, että ulkomainen omistus kasvaa suomalaisomistuksen kustannuksella. Suomesta onkin tullut ylikansallisessa kapitalismissa näivettyvä ja jälkeenjäävä tytäryhtiötalous, josta suurpääoma vie vapaasti voittonsa veroparatiiseihin kuin siirtomaataloudesta ainakin.

Pääoman rooli kansallisessa kapitalismissa

EU:n ylikansallisessa kapitalismissa ihminen on olemassa taloutta varten; ihmisen on siis palveltava kasvottoman suurpääoman tarpeita, kun taas kansallisessa kapitalismissa talous on ihmistä varten ja suurpääoma palvelee kansakunnan hyvinvointia.

Isänmaaton suurpääoma, joka on päästetty kahleistaan, on verrattavissa tuleen, joka on päästetty riehumaan vapaasti. Suurpääoma on siis huono isäntä, mutta kesytettynä valtava ja hyödyllinen voima kansakunnalle.

Siksi kansallisessa kapitalismissa suurpääomalla on isänmaa; voidaan siis puhua suomalaisesta sinivalkoisesta suurpääomasta, joka on alistettu poliittisen kontrolliin, siis niin, että se palvelee kansakuntaa eikä kansakunta sitä. Suurpääoma pakotetaan rengiksi kansakunnalle ja käyttäytymään niin, että sen investoinnit hyödyttävät kansaa ja kansakunnan kokonaisetua.

Ulkomainen pääoma ei myöskään nauti kansallisessa kapitalismissa mitään ehdottomia “vapauksia” vaan sen on alistuttava ns. talon tavoille, siis kansallisen kapitalismin perusehtoon, että sen on hyödytettävä kansakuntamme kokonaisetua.

Kansalle kansallinen kapitalismi on siis väline, jota se hyödyntää noustakseen kukoistukseen, kun taas ylikansallisessa kapitalismissa kansat ovat välineitä isänmaattomalle suurpääomalle.

Ulkomainen työvoima

EU:n ylikansallisessa kapitalismissa myös työvoiman liikkuminen maasta toiseen on “vapaata” pääoman tavoin. Suomalaiselle työvoimalle tämä merkitsee sitä, että niille aloille, joiden tuotantoa ei voi siirtää Suomesta halvemman tuotannon alueille kuten vaikkapa Puolaan tai Viroon, tuodaan ulkomaista halpatyövoimaa polkemaan palkkoja ja työehtoja sekä syrjäyttämään suomalaisia työntekijöitä kortistoon. Näin ylikansallinen järjestelmä “halpuuttaa” esimerkiksi rakennusalaa ja terveydenhuoltoa tuomalla massiivisesti ulkomaista työvoimaa Suomeen. Ulkomaista työvoimaa käytetään myös mm. monissa puhelinpalveluissa, joissa “suomalaisten” yritysten asiakaspalvelut hoidetaan huonoa suomea puhuvien työntekijöiden toimesta halpamaissa. Tämän työn “halpuuttamisen” aiheuttamien kalliiden sivuvaikutusten laskun maksaa yhteiskunta, koska EU:n järjestelmässä nämä meille vahingolliset säännöt ovat ns. kiveen hakattuja, niitä ei siis jäsenmaa voi muuttaa.

Ulkomainen työvoima vie täällä tienaamansa rahat pääosin ulos Suomesta, mikä tarkoittaa isojen rahavirtojen vuotoa pois Suomen taloudesta. Kun vientiteollisuus tuo rahaa Suomeen, niin ulkomainen työvoima taas tekee samaan aikaan myyräntyötä viemällä rahaa vastaavasti maasta ulos vahingoittaen näin Suomen taloutta.

Kansallinen kapitalismi lähtee siitä, että Suomessa käytetään suomalaista työvoimaa koska sitä on runsaasti tarjolla. On selvää, että ylikansallisen EU-kapitalismin aiheuttama krooninen suurtyöttömyys on valtavan suuri ongelma kaikkine sosiaalisine lieveilmiöineen, johon yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa.

On huomattava, että kansallista kapitalismia harjoittava itsenäinen Suomi ei ole enää vahingollisten EU:n määräämien “vapauksien” armoilla ja on siksi kykenevä ratkaisemaan suurtyöttömyyden ongelman ja näin kohentamaan yhteiskunnan tilaa monialaisesti yhdellä iskulla.

Kansallinen kapitalismi ei vuoda työn tuloksia maasta ulos

Viime kädessä raha on kuin energiaa, jonka tulee kiertää kansakunnan suonissa ja tehdä se elinvoimaiseksi. Kansakunta, jossa rahan kierto lakkaa, onkin pian taloudellisesti kuollut. Samoin jos raha virtaa vuolaana kansakunnasta ulos, se on sille turmioksi aivan samoin kuin verenvuoto ihmiselle.

Kansallisessa kapitalismissa raha on kahlittu palvelemaan kansakuntaa ja se kiertää energian lailla maassamme aiheuttaen moninaista taloudellista toimeliaisuutta. Näin omien rajojemme sisäpuolella kädestä käteen kiertävä raha työllistää ja vaurastuttaa suomalaisia.

Ylikansallisessa kapitalismissa raha taas virtaa vapaasti maasta ulos heikentäen Suomen elinvoimaa ja takapajuistaen maatamme. Samalla se rikastuttaa ulkomaista kasvotonta suurpääomaa, joka askel kerrallaan huijaa meitä myymään maamme itselleen. Suomalaisille onkin EU:n jäsenenä käymässä samoin kuin hyväuskoisille intiaaneille, joita huijattiin menettämään maansa ja metsänsä “vapaakaupan” nimissä. Kaupankäynnin ei siis tule olla vain “helppoa ja vapaata”, vaan sen tärkeimmän kriteerin tulee luonnollisesti olla se, että se on kansakunnalle kokonaisuudessaan kannattavaa ja tätä EU:n ylikansallinen kapitalismi ei Suomelle ole.

EU:ssa Suomi-neito on tilanteessa, jossa Bryssel heikentää sitä iskemällä siitä “verta” jatkuvasti monin eri tavoin. EU:ta voikin verrata elinkelvottomaan ja jatkuvasti verensiirtoja tarvitsevaan Frankesteinin hirviöön, jonka poliitikot ovat luoneet, ja jota he yrittävät pitää elossa siirtämällä siihen elinvoimaa sen jäsenvaltioista. Tämän Suomi-neidon suonista iskettävän taloudellisen kuppauksen vuoksi ylikansallisessa kapitalismissa suomalaisia piiskataan jatkuvasti vaatimuksilla, että meidän on “joustettava” markkinavoimien edessä ja tehtävä yhä enemmän ja enemmän töitä, jotta vaurastuisimme tai että säilyttäisimme edes nykyisen elintasomme.

On tietysti totta, että työ on vaurauden lähde, mutta on muistettava, että tämä on vain yhtälön toinen puoli. Yhtälön toisesta puolesta vaietaan EU-Suomessa täysin ilmeisesti siksi, että asian kokonaisuutta ei lainkaan tajuta vanhojen puolueiden keskuudessa.

Onkin herättävä laajasti ymmärtämään, että kansakunnan vaurastuminen ei ole kiinni pelkästään tehdyn työn määrästä, vaan olennaisesti myös siitä millaisen järjestelmän sisällä Suomen kansa työtään tekee. Eli on käsitettävä, että työ ei välttämättä ole tekijälleen vaurauden lähde kuten seuraavissa esimerkeissä näemme.

Jos ajattelemme vaikka puuvillaplantaasilla työtä tehnyttä orjaa, joka teki työtä kuusitoista tuntia päivässä ja kuusi päivää viikossa, niin siltikään hän ei koskaan vaurastunut, koska kaikki hänen työnsä tulokset vei plantaasin isäntä, joka vaurastui hänen työllään suuresti. Samoin oli siirtomaille pakotetussa systeemissä, jossa siirtomaiden asukkaat tekivät loputtomasti töitä maidensa rikkauksien hyödyntämiseksi, mutta näiden maiden kansat elivät loputtomassa kurjuudessa, koska kaikki heidän työnsä tulokset vietiin maasta ulos vaurastuttamaan isäntävaltioita. Esimerkkinä tässä käy myös ns. banaanitasavallat, joissa ulkomailta tuettu pieni rikas eliitti pidetään vallankahvassa, jotta tämä eliitti ajaa näiden ulkoisten isäntiensä taloudellisia etuja siten, että näiden valtioiden luonnonvarat menevät pilkkahintaan muiden hyödynnettäviksi niin, etteivät paikalliset asukkaat hyödy siitä oikeastaan mitenkään.

Näissä esimerkeistä näemme helposti, että systeemillä on keskeinen merkitys siinä, mihin työllä tuotettu vauraus päätyy. Eli mitä huonommin kansallisia etujamme palveleva taloudellinen järjestelmä meillä Suomessa on, niin sitä suurempi osa työmme tuloksista valuu muualle, siis maastamme ulos muita rikastuttamaan. Juuri tämän vuoksi meidän on harjoitettava kansallista kapitalismia ylikansallisen sijasta, sillä sen avulla suomalaisten työn tulokset saadaan hyödyttämään suomalaisia itseään. Kansallisessa kapitalismissa voimme siis tehdä työtä vähemmän ja silti vaurastua, koska systeemi on suunniteltu kansallisiin tarpeisiin vaurastuttamaan Suomen kansaa.

Moderni versio siirtomaataloudesta onkin se, että kansakuntamme on alistettu EU:n kautta ulkomaiselle suurpääomalle ja sen “vapauksille”, joka merkitsee maamme yritysten ja luonnonvarojen omistuksen siirtymistä pala palalta ulkomaisiin käsiin. Tässä ylikansallisessa EU-kapitalismissa joudumme tekemään työtä yhä enemmän ja huonommin ehdoin emmekä siltikään vaurastu, koska systeemi “vuotaa” työmme tulokset muille. Tätä merkitsee Suomeen syntynyt tytäryhtiötalous ja rajoittamaton ulkomainen omistus, eli EU:n “vapaakauppa”. Kysymyksessä on oravanpyörä, jossa Suomen kansa joutuu tekemään työtä yhä enemmän ja saa sille vastinetta yhä vähemmän.

Kansallisessa kapitalismissa omistus on laajaa

Kansallisessa kapitalismissa kansaa rohkaistaan omistamiseen niin, että mahdollisimman monella suomalaisella on osakeomistusta. Tämä takaa sen, että kansa vaurastuu laajasti eivätkä arvonnousut ja osingot kuulu vain harvoille taikka mene ulkomaille. Lisäksi osakeomistus lisää kansan kiinnostusta ja ymmärrystä taloudesta, joka myös omalta osaltaan johtaa ja avittaa kansakuntaa vaurastumaan. Kansallinen kapitalismi ei kuitenkaan ole kaiken tasapäistämistä; se ei siis ole sitä vastaan, että meillä on hyvinkin rikkaita ihmisiä, mutta sitä vastaan se on, että meillä on maassamme suuri köyhien ja köyhyysrajalla elävien kansanosa.

Kansallisessa kapitalismissa ulkomaista omistusta rajoitetaan, jotta yritykset ja luonnonvarat ovat pääosin kotimaisessa omistuksessa ja meillä on sen lisäksi vahva ja vauras omistava kansa, jolla on varaa kuluttaa ja ostaa kotimaisia tuotteita. Suomen ei tarvitse elää velaksi, sillä kansallisessa kapitalismissa valtion rahoituspohja on turvattu eikä hyvinvointivaltion ylläpito tule muutenkaan kalliiksi, koska sosiaalisia ongelmia on merkittävästi vähemmän kuin EU-Suomen pahoinvointiyhteiskunnassa.

Ja niille, jotka yrittävät väittää, että kansallinen kapitalismi olisi jonkinlaista sosialismia, niin sitä se ei missään tapauksessa ole. Nykyinen ylikansallinen kapitalismi sen sijaan muistuttaa kovastikin sosialismia, sillä se on yhä enemmän setelirahoitukseen perustuvaa keskuspankkijohtoista suunnitelmataloutta, jossa “hyvien aikojen” voitot kuuluvat vain harvoille. Vastaavasti taas huonojen aikojen tappiot sosialisoidaan valtioiden kautta kansojen maksettavaksi, jotta yltiöpäisiä riskejä ottaneet ja typeriä virheitä tehneet suursijoittajat päästetään kuin koira veräjästä. Ylikansallinen kapitalismi onkin sosialismia rikkaille.

On huomattava myös se tärkeä seikka, että EU:n keskuspankkijohtoisessa taloudessa Euroopan keskuspankin tyhjästä luomaa rahaa, siis inflaatiota, käytetään massiivisia määriä poliittisen päämäärän vuoksi, eli Euroopan Unionin koossapitämiseksi. Kuristavan euroalueen itsensä vuoksi tukehtumaisillaan olevia jäsenmaita pidetään väkisin EKP:n inflatoivassa happimaskissa sen takia, että ne eivät palaisi omaan valuuttansa, mikä antaisi näille maille mahdollisuuden hengittää niiden oman talouden rytmillisten vaatimusten mukaan. Tätä taloudelle erittäin tuhoisaa ja vaikeasti hallittavaa ilmiötä käytetään EKP:n keskuspankkiirien toimesta välinpitämättömästi ja lyhytnäköisesti hyväksi koska “ilmaisella” keskuspankkirahoituksella ostetaan lisäaikaa EU:lle. EKP:n luoman inflaation loppumaksajiksi joutuvat kuitenkin euroalueen kansat käsistä karkaavien hintojen muodossa. Näitä keskuspankin tyhjästä luomia euroja käytetään liimana, jolla EU:n sortumisvaarassa olevaa korttitaloa yritetään pitää pystyssä, mutta todennäköisenä tuloksena on se, että lopulta juuri liiman alati kasvava paino sorruttaa koko heikon rakennelman.

Ulkomaankauppa

Kansallinen kapitalismi ei ole vapaakauppaa vastaan vaan sen puolesta, mutta siinä vapaakauppaa ei tehdä EU:n määrittelemillä ehdoilla. Tämä sen vuoksi, että EU:n versioimassa “vapaakaupassa” on kyse enemmänkin siitä, että EU pyrkii rakentamaan oman systeeminsä avulla itsestään poliittista voimakeskusta ja purkamaan jäsenmaidensa valtaa.

Kansallisessa kapitalismissa vapaakauppa koskee tavaroita, ei siis pääomaa, työvoimaa ja palveluita, niin kuin EU:n säännöissä. Voimme siis olla osallisena meitä hyödyttävässä vapaakaupassa, mutta emme enää sinisilmäisesti anna kenenkään huijata meitä luovuttamaan poliittista ja taloudellista itsenäisyyttämme pois “vapaakaupan” nimissä.

EU:n “yhteisten” sisämarkkinoiden sijasta kansallisessa kapitalismissa meillä on omat kotimarkkinat sekä mahdollisuus tarvittaessa asettaa tulleja ja muutenkin tukea omaa tuotantoamme. Vaikka monesti muuta väitetään, niin tullimaksut eivät ole käyneet mitenkään vanhanaikaisiksi. EU vain huijasi ovelasti tämänkin oikeuden meiltä pois omaan käyttöönsä. EU periikin jatkuvasti tulleja ulkorajoillaan keräten itselleen suuret tullitulot, jotka menevät EU:n kirstua rikastuttamaan Suomen oman budjetin sijasta.

Kansallisessa kapitalismissa me emme myöskään ole sidottuja EU:n meille asettamaan taloudelliseen pakkopaitaan, jota se kiristää kaiken aikaa yhä tiukemmalle. Itsenäisenä maana voimme itse päättää kenen kanssa käymme kauppaa ilman, että EU sanelee meille sen kaupankäynnin ehtoineen kaikkineen.

Myös oma itsenäinen ulkopolitiikka on tärkeä osa kansallista kapitalismia, koska oman ulkopolitiikan avulla pystymme määrittämään itse omat suhteemme muuhun maailman emmekä joudu vedetyksi mukaan EU:n suurvaltakamppailuihin ja taloussotiin, joista tuloksena Suomelle on katkeavat, epäluotettavat ja huonot kauppasuhteet muualle maailmaan.

Talous on hyvinvoinnin perusta

On selvää, että kestävä ja elinvoimainen talous on se, johon kansakunnan hyvinvointi lopulta perustuu. Vahva talous ei ole pelkkä tarkoitus itsessään, vaan sen avulla kansakunta voi ilmaista itseään maailmassa mahdollisimman monialaisesti kukoistamalla esimerkiksi kulttuurin, taiteen, rakentamisen ja diplomatian aloilla. Tähän heikot, alistetut ja köyhät kansakunnat eivät pysty. Taloudellinen kyky ei perustu toiveisiin taikka haluihin vaan kykyyn tehdä oikeita ja viisaita päätöksiä. Talouden pohjana ja perustuksena pitää siksi olla järjestelmä, joka on suunniteltu palvelemaan kansakunnan omia etuja ja tarpeita.

Suomen merkittävin talouspoliittinen kysymys ei tällä hetkellä olekaan se, että toteutammeko “oikeistolaista” vaiko “vasemmistolaista” talouspolitiikkaa, vaan se, että meillä ei ole enää omaa itsenäistä maata ja sen myötä talousjärjestelmää, joka on meidän hallinnassamme ja jonka sisällä päätösvalta kuuluu meille suomalaisille. Nyt talouspolitiikkaa tehdään EU:n asettamissa kurjistavissa raameissa, sen määräämien lainalaisuuksien sisällä.

Vanhat valtapuolueet pysyvät mykkänä koko asiasta siksi, että ne eivät suureen valheen lumoamana näytä ymmärtävän sitä, että se rakennemuutos, jota Suomi todella välttämättä tarvitsee, on koko talousjärjestelmän vaihtaminen. Vanhat puolueet sopeuttavat suomalaisia elämään yhä kurjemmin ja epävarmemmin ylikansallisen talousjärjestelmän ehdoilla tajuamatta sen syvemmin, että maamme on siinä vajoamassa vääjäämättä pohjaa kohti.

On muistettava, että kansallisesta kapitalismista, jossa raha oli kahlittu, suomalaisilla on jo hyvää kokemusta sotien jälkeiseltä ajoilta, jolloin Suomi vaurastui ja hyvinvointivaltiomme rakennettiin. EU:n ylikansallinen malli taas on jo näyttänyt tylsät kyntensä viimeisen lähes kolmenkymmenen vuoden aikana ollen vastuussa Suomen kroonisesta velkaantumisesta ja maamme muuttumisesta kukoistavasta hyvinvointivaltiosta kriisiytyneeksi pahoinvointivaltioksi.

Kansallinen kapitalismi on Suomen kansan asia

Lähes jokainen suomalainen kannattaa jo luonnostaan itsenäistä Suomea ja kansallista kapitalismia EU:n vasalli-Suomen ja sen ylikansallisen talousmallin sijasta, kunhan hän ensin ymmärtää miten merkittävällä tavalla ne eroavat toisistaan. Kansallinen kapitalismi kun on hyvinvointia kansan enemmistölle, kun taas ylikansallinen EU-kapitalismi on kurjuutta enemmistölle ja yhtä juhlaa ylikansallisille suuryhtiöille.

EU:n jatkuvalla toistolla keskuuteemme levittämä suuri valhe on siis ammuttava lopullisesti alas tuomalla kansallisen kapitalismin malli laajasti kansan tietoisuuteen. On kuitenkin realismia käsittää, että myytti on vuosien aikana niin vahvasti sitkostettu Suomen kansan selkäytimeen asti, että sen murtaminen ei ole helppoa tai nopeaa. Sitkein ponnistuksin ja kansaa valistaen se on kuitenkin mahdollista. Ja onneksemme suuri valhe myös paljastaa vähitellen itse itseään valheeksi, kun taloutemme heikkenee ja kansa kurjistuu. Kun reaalimaailman ja suureen valheen välinen ero kokoajan kasvaa, niin se saa suomalaiset kuuntelemaan uusia ajatuksia herkemmällä korvalla.

Pelot pois

Suomalaisia on vuosikausia peloteltu alistuvaisiksi myös sillä, että EU-erosta väitetään seuraavan “yksin jääminen”. Tämä pelko on aiheeton, sillä itsenäinen ja kansallista kapitalismia harjoittava Suomi ei jäisi “yksin” koska itsenäisyys ja yksinäisyys eivät ole synonyymejä. Itsenäisyys ei siis ole yksinäisyyttä vaan aitoa yhteistyötä ja vuorovaikutusta muuhun maailmaan, jota toteutetaan omien etujemme pohjalta, eikä alistusuhteessa niin kuin nyt EU:ssa. Eli tosiasiassa vuorovaikutus maailmaan aukenee juuri itsenäisyyden myötä; silloin voimme tehdä monikansallista yhteistyötä yhtenä itsenäisistä kansoista, emmekä ole enää alistussuhteessa ylikansalliseen EU:hun, joka määrää ulkosuhteistamme.

Ja niille jotka pelkäävät EU:sta eroamisen välittömiä seurauksia sanoisin, että nämä pelot ovat verrattavissa siihen, että pelkäisi tikun vetämistä pois isosta mätivästä haavasta, joka on tulehduksellaan myrkyttämässä ja heikentämässä koko ruumista. Kipu, joka aiheutuu tikun vetämisestä haavasta pois, on verrattavissa EU-erosta aiheutuvaan tuskaan. Eli tikun kiskaisusta alkaa koko ruumiin nopea tervehtyminen. Lyhytaikaisesta uudelleenjärjestelystä aiheutuvat ongelmat on paljon järkevämpi kestää kuin kansakunnan pitkäkestoinen ja loppumattoman tuskalias alamäki köyhyyteen ja taantumukseen. On käsitettävä, että olemme nyt riippuvaisia järjestelmästä, joka tekee meille vakavaa vahinkoa. Siitä eroaminen tietysti johtaa hetkellisiin ”vieroitusoireisiin”, mutta niiden jälkeen suunta on ylöspäin, koska siirrymme meitä hyödyttävään järjestelmään, eli kansalliseen kapitalismiin.

EU-ero on siis meidän suomalaisten yhteinen asia ja ensimmäinen prioriteetti; se on pohjimmiltaan taistelua Suomen itsenäisyyden ja laajaa hyvinvointia tuottavan kansallisen kapitalismin puolesta, jonka avulla Suomi saadaan taas nopeasti omalle paikalleen Pohjolan vapaaksi ja vauraaksi hyvinvointivaltioksi Pohjolan taantuvan pussinperän sijasta.

Niko A. Kauko
Vapauden liitto, 2.vpj

Tilaa
Ilmoita
guest

8 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Juha

Olihan tuo hengästyttävä kirjoitus, jonka voisi tiivistää kahteen sanaan ja neljään kirjaimeen. EI EU,

Mutta kun vaalitulosten mukaan 99 %a kansasta haluaa lisää EUta. Tämä on maailman aivopestyin kansa.

https://www.zerohedge.com/geopolitical/where-trust-news-highest-lowest

Tosielämän hölmölä live

pöh

Ei tätä kirjoitusta pystynyt lukemaan kun miljoona mainosta hyppi silmille.

Jallu

Ei tuota pirukaan jaksa lukea, mutta siinä on ideaa, että tarvitseeko Suomi enää tätä EU-byrokratiaa, koska suurin syy EU:n liittymisessä oli turvallisuusnäkökohta. Nyt tämä syy on korjautunut Nato jäsenyyden myötä, johon olisi voitu liittyä jo 1990-luvun alussa, mutta Koivisto ei uskaltanut. Olisikohan Koivistolla ollut silloin ketunhäntä kainalossa ja houkutteli muutkin mukaan tähän EU hullutukseen. Suomella tulee olemaan EU:ssa ikuinen maksajan rooli, mutta eihän se haittaa koska Marinikin sanoi Suomen osuudesta EU-tukipakettiin, että saatiin loistava sopimus. Ei tullut tällä kertaa kuin 4.5 miljardia takkiin. Rahaa on! (velkarahaa)

Kimmo Leino

Mutta mitä me voimme tehdä ? Jokainen joka on vuoden 2017 jälkeen maksanut mökin tai asunnon velan pois voi katsoa Turun Maanmittauslaitoksen panttikirjarekisteristä onko pankki siirtänyt talosi / mökkisi sinun nimiisi, vai pitääkö sitä yhä omanaan.
Jos maksettu omaisuus yhä on pankin nimissä se todennäköisesti on Ukrainan sodan ammusten oston vakuutena.
Tee siis rauhan teko ja prosessoi panttikirjat omiin nimiin.
EKP näet antaa pankille Suomessa tällaista ”vapaata panttikirjaa” vastaan 7 kertaisesti sisäänottolainaa .
Ja EKP:n eli sinun talon vakuuksilla USA:n aseteollisuus toimittaa EU komission ”päätöksillä” ammuksia Ukrainaan.
Sota loppuu, kun talosi ei enää ole vakuutena ja EKP on perse auki !
Näitä valheilla pankkien nimissä pidettyjä panttikirjoja on ympäri Suomen kaikissa pankkiryhmissä !
Omien panttikirjojen prosessointi omiin nimiin kesti 7,5 kuukautta 2,5 vuotta sitten; pankin valehdellessa joka välissä ”asian olevan vireillä” !
Asia on vireillä, kun Maanmittauslaitos lähettää LAKIIN perustusvan maksun panttikirjan haltijan muutoksesta . ( noin 20 e / osuus ) .
Koko Suomen ”valtamedia” on vannotettu tästä olemaan hiljaa LAHJONNALLA: 2005 Suomen hallituksen tilaama tutkimus: ”Media ja demokratia / Kriittinen näkökulma”.
Tekstiä tästä tutkimuksesta: ”Ratkaisevassa roolissa tässä on YLE. Tärkeää on myös pienten, mutta merkittävien lehdistötukien käyttö.”
Kansaa siis 20 vuotta tarkoituksella johdettu harhaan !
archive.today/kimmoleaks.fi

satusetä

Siinä tuli kuuluisan Iijoki sarjan verran mielipidettä. Ei jaksanna lukkea moista lorsausta. Ei tarvihe mölläriä kirjottaa kun mielipiteensä kertoo.

Kim Jong-un

Meillä menee hyvin ja koko maailma on varpaillaan ydinaseidemme takia.

John Quiman

Monikohan jaksoi lukea tuon? Jos sanoo sanottavansa pitkänä versiona, ei sitä enää lueta, joten sanottu menee harakoille, tai ei oikein niillekään, koska harva harakka osaa lukea. Tällaisen julkaisuun tuo on todella pitkä.

Ilkka Forsten

Minä luin sen kyllä sanasta sanaan, itsekin pitkäpuheisena sanoisin kuitenkin että puolet olisi voinut tiivistää kokonaan pois, eikä perus-ajatus olisi siitä kärsinyt. Tuosta tulee mieleen jonkinlainen ” junttaaminen ” mikä karkottaa lukijoita.

Tietoa julkaisijasta

Niko A. Kauko

Pitkän linjan itsenäisyysmies ja vankkumaton suomalaisen kansanvallan puolustaja.

Kansallismielisen politiikan tekemiseksi tarvitsemme itsenäisen kansallisvaltion, sillä vain kansallisvaltiolla on käytettävissään ne välineet, joilla kansallismielistä politiikkaa voidaan toteuttaa.