Suomen poliittinen johto toistaa jatkuvasti, että Suomi tukee “horjumatta” Ukrainaa sodassa niin kauan kuin Ukraina itse haluaa sotaa jatkaa. Mutta kukaan ei kysy, että kuka on tämä ”itse”, jota suomalaiset laitetaan tukemaan, eli kenen tahdosta siinä lopulta on oikein kyse? Ei ainakaan voida todistaa, että Ukrainan kansan, koska ongelma tässä on se, että Ukrainassa oppositio on kielletty, sananvapautta ei ole ja vaaleja ei järjestetä, eli Ukrainan sisällä ei ole olemassa mitään luotettavaa mittaria kansan todellisesta tahdosta.
On huomattava, että Ukrainan valtajärjestelmän sisältäkin tulee jatkuvasti signaaleja, jotka vahvistavat, että Ukraina ei ole demokratia vaan luisumassa täyteen diktatuuriin; tämän suuntaisia lausui viimeksi Kiovan pormestari Vitali Klitschko.
Eli Ukraina, jota Suomi tukee varauksetta sodassaan ei ole ”vapauden asialla”, vaan se on käytännössä yhä enemmän presidentti Zelenskyin diktatuuri, jossa ei ole jäljellä mitään mekanismia, jolla voitaisiin mitata tukeeko Ukrainan kansa sodan jatkamista vai haluaako se rauhanneuvotteluja. Kansan tahdon sivuuttaminenhan aloitettiin Ukrainassa jo Maidanin vallankumouksesta 2014, jolloin laillisesti valittu presidentti Janukovitsh siirrettiin syrjään väkivaltaisella ja laittomalla vallankumouksella. On myös muistettava, että Zelenskyi itse nousi presidentiksi nimenomaan lupauksellaan ratkaista Itä-Ukrainan konflikti rauhanomaisesti ja neuvottelemalla, sillä se oli hänen keskeinen vaaliteemansa.
Välttämätön kysymys
Eli on oikein ja välttämätöntä kysyä, että kenen tahtoa Suomi tässä sodan tukemisessa oikein palvelee? Onko se Ukrainan kansan tahto, joka ei pääse mitenkään kertomaan kantaansa asiaan? Onko se vaalilupauksensa syöneen Zelenskyn tahto, joka haluaa pysyä vallassa keinolla millä hyvänsä kieltämällä vaalit ja hiljentämällä vastustajansa? Onko se USA:n ja Iso-Britannian tahto, jotka molemmat ovat olleet kategorisesti rauhanneuvotteluja vastaan ja haluavat käyttää Ukrainaa moukarina suurvaltakilpailijansa Venäjän heikentämiseen? Onko se Naton tahto, joka yrittää “halvoilla” ukrainalaisilla sotilailla pitää yllä omaa geopoliittista uskottavuuttaan? Onko se Ukrainan radikaalin äärioikeiston tahto, jolle Venäjä on arkkivihollinen ja jolla on vahva ote Zelenskyin hallinnosta? Onko se USA:n sotateollisen kompleksin tahto, joka käytännössä elää loppumattomasta sodasta ja joka tosiasiassa on saanut suurimman osan USA:n Ukrainalle myöntämistä valtavista tukipaketeista ja siten tekee suuret voitot aseilla, joita se lähettää Ukrainaan?
Tästä voimme huomata, että muiden sotiin sekaantuminen ei ole viisasta politiikkaa, koska suomalaiset upotetaan päätä myöten monimutkaisiin ja epäselviin asioihin, jotka eivät suomalaisille kuulu ja aiheuttavat meille vain ongelmia viemällä meitä ulkopoliittisesti yhä heikommille jäille.
Onko Suomi historian väärällä puolella?
Jotkut kysyvät myös olemmeko Ukrainaa aseistaessamme taas historian väärällä puolella? Vastaus on selkeä; kyllä olemme. Jotta voisimme olla historian “oikealla puolella” niin suomalaiset tarvitsisivat itsenäisen kansallisvaltion, joka harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa ja pyrkii kansainvälisessä politiikassa edistämään rauhaa vieraisiin sotiin sekaantumisen sijasta.
Näin me emme joutuisi yksisilmäisinä moraalisiin umpisolmuihin selittelemään tai ummistamaan silmäämme “omiemme” sotarikoksilta taikka vaikenemaan konfliktien historiasta, jos se ei sovi liittolaistemme agendaan tms. Kun taas puolueettomuuspolitiikkaa harjoittavana maana voisimme nähdä maailman sellaisena kuin se on ja yrittää parantaa sitä ilman, että meillä on rasitteenamme vahingolliset, vaaralliset ja tyhmistävät ulkopoliittiset kaksoisstandardit, jotka EU- ja Nato-jäsenyydet ovat meidän niskaamme tuoneet.
Nyky-Suomihan väittää ajavansa ”sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, demokratiaa ja ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa”, mutta todellisuudessa toimimme toisin, koska meidät on EU:n ja Naton kautta vedetty mukaan suurvaltapolitiikkaan, jossa moraali ja oikeuskäsitykset saavat väistyä kyynisen valtapolitiikan tieltä.
Suomen keinot konfliktien ratkaisemisessa tulisivatkin olla muita kuin aseiden lähettämistä konfliktin osapuolille, sillä me ajaudumme tällä nykypolitiikalla linjalle, jossa kyynisten suurvaltojen tavoin aseistamme vaikka minkälaisia radikaaleja ilman mitään tunnontuskia kunhan ne vain ovat “meidän radikaalejamme” tai “meidän diktaattorejamme”.
Meidän on siis siirryttävä takaisin historian oikealle puolelle ja palattava itsenäiseen ja puolueettomaan kansallisvaltioon, joka toimii kansaivälisessä politiikassa lääkärinä eikä yksisilmäisenä kaksoisstandardeja käyttävänä tuomarina.
Tämä historiallinen, välttämätön ja viisas askel edellyttää suomalaisilta EU:sta ja sotilasliitoista irtautumista.
Niko A. Kauko eurovaaliehdokas, Vapauden liitto 2.vpj
Suomettuneisuutta parhaimmillaan. Olisi Paavo Väyrynenkin tyytyväinen, kun vanhat hyvät ajat kaikuvat 70-luvun hengessä.
Suosittelet Venäjä puolelle siirtymistä. Venäjä aloitti sodan ja on osoittanut halunsa valloituksiin. Tällä tavalla on ennenkin pelattu politiikkaa ja sitten on yhden voiton jälkeen haluttu lisää alueita. Sitäkö pitäisi tukea ja uhri jättää omilleen?
Sekö muka olisi ”historian oikealla puolella” olemista? No, ei olisi. Olisi imperialismin suosimista ja historiaa tuntevien silmissä juuri sitä väärällä puolella olemista.
Putin juoksupoika tässä tunnollisesti toimittamassa asiaansa – siis isäntänsä asiaa.
Tässä näkyy tavallisin tapa vastata blokiin, jossa tilannetta osataan kuvata tapahtumia kuvaellen. Jos ei osaa vastata, kohdistetaan vastaus blokin kirjoittajaan. Pitäisi olla olemassa jokin keinoäly poistaa tällaiset kommentit pilaamasta tarinointia.
Oikeastaa toivoisin, että valittu presidentti yrittäisi järjestellä Suomen puolueettomuutta. Sehän takasi rauhan sotien jälkeen näihin päiviin saakka suomalaisten osalta. Tosin siitä seurasi suomettuminen, koska olimme hyvissä suhteissa venäläisten kanssa. Suomettuminen on sekin sana, joka tavallaan perussuu henkilö-Suomeen, eikä kerro tapahtumista mitään.
Ei Suomella ollut hyviä suhteita venäläisten kanssa. Suomi oli alisteisessa suhteessa Nauvostoliittoon ja sittemmin Venäjään. Se ei ole itsenäisyyttä, eikä se ole ystävyyttä. Monet ne vaan jaksavat uskoa noihin hyvän ystävyyden puheisiin, ymmärtämättä lainkaan todellisuutta. Ne hyvät välit olivat juhlapuheiden lumetta, eivät muuta.
Tuo Wittgensteinin kommentti ei ollut niinkään henkilöön käyvää, vaan lyhyt analyysi kirjoituksen hengestä. Tottakin vielä.
Oliko muuta alisteisuutta kuin yhdessä laadittu puolustussopimus? Vertaa vähän nykytilaan, jossa on EU, NATO ja DCA sopimus. Kyllä voi olla valmiiksi ohjelmoitua ajattelua, jossa näkökulma on kapea viiru.
Voi kai J.Q. noinkin väittää, kun on länsimielisyys on suggeroitunut ajatusmaailman. Tosin väite kaatuu helposti, kun pystyy kiinnittämään huomionsa tapahtumiin, joiden aikana sotavelat ja korvaukset tuli maksetuiksi ja syntyi jopa pikkumaassa harvinainen suuryhtiö Nokia. Jos oltiin alistettuina, miten taloudellinen ja koulutuksellinen menestyminen kuitenkin edistyi?
Tällä hetkellä ollaan todella ”suomettuneita” talous on romahtamassa, velat ovat vuoteen 1972 BKT:een verrattunan noin 50 kertaiset. NATO liitos on lisännyt sodan uhkaa, koska siitä syystä Venäjä rakentaa suurta Karjalan armeijakuntaa. Olemme täysin alisteisessa asemassa jopa niin yksinkertaisessa asioissa kuin siirtolaisten vastaanotto, energian ja metsien käyttö. Kaupallisesti olemme alisteisessa asemassa, koska ulkomaankauppa vaatii meriyhteyksiä verrattuna maayhteyksiin Venäjälle ja Kiinaan.
On selvää ettei tähän kommenttiin voi vastata kuin Wittgenstein’n tapaan.
Vai on länsimielisyys suggeroinut ajatusmaailman, jos ei luota sinun viisauteesi ja korkeampaan tietoon. Tyypillistä venäjämielisten ajattelua, jolla hymistellään omien käsitysten loistokkuutta.
Suomen tuli kysyä Kremlistä lupaa läntisille kauppasopimuksilleen ja politiikalleen, mitä sai harrastaa. Lupaa kauppasopimuksiin lännen kanssa ei myönnetty ennen kuin hyvin pitkän ajan pyytelyn. Puolustusvoimien tuli käyttää paljon NL-kalustoa, eikä voitu hankkia parempaa lännestä. Se on alistuneisuutta.
Nokian suuruus syntyi Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. On muitakin suuria yrityksiä syntynyt Suomessa jopa NL:n aikaan, mutta eivät ne kerro millään tavalla, että Neuvostoliitto ei olisi ollut alistava voima. Vienti Neuvostoliittoon oli melko kannattamatonta Suomelle ja tuonti oli vain öljyn ja sen tapaisten tuotteiden osalta hyödyllistä.
Tämän hetken ongelmat eivät kerro yhtään mitään silloisista ongelmista, eivätkä tee NL/Venäjästä yhtään parempaa. Ei pidä sekoittaa asioita keskenään. Siitä tulee vain sotku sekoittajan mieleen.
En ole tiukka historian seuraaja, mutta muistini mukaan NL:n kanssa neuvoteltiin, koska oli yhteistyö ja avunatosopimus. Mitään toivetta ei sieltä kai torjuttu. Jos torjuttiin, kerro, yksikin riittää.
Nokian suurus ei syntynyt hetkessä, vaan kymmenien vuosien tehokkaan koulutuksen jälkeen. Siihen oli saatu varoja hyvin tuottoisan NL-kaupan johdosta, vaikka se oli bilateraalista. Sen avulla myös suuret sotalainat saatiin maksettua 30 vuodessa. Vienti kannatti erinomaisesti.
Suomen vaateteollisuuskin kannatti ja loppui välittömästi kauppasuhteiden rauettua. Myytiin ainakin 3 jäänmurtajaa ja lukuisa joukko muita suuria aluksia sekä suuria teollisuuskoneita.
Jos jotain ongelmia oli, niistä ei ole muistikuvaa, mikä olisi lähelläkään nykyistä tilennetta, jossa kumarrellaan lännen liittoihin. Todistin vain keveästi, että elät Venäjä vihan psyykkisessä häiriötilassa ja tosiasiat jäävät näkemättä.
Maantieteellisestä asemasta johtuen kauppasuhteet Venäjälle ovat meille hyvin tärkeitä, koska ilman niitä Suomen talous luhistuu ellei joku anna riittäviä tukia. Poikottien ja huonon politiikan tähden valtionvelat ovat kasvaneet vuoden 1990 jälkeen (BKT suhteen) vuoden 1972 tasosta (2 miljardia) 30 kertaisiksi vuonna 2000 (60 miljardia) ja 55 kertaiseksi vuonna 2023 (100 miljardia). Marinin valtakautena jopa 56 miljardia ja se ilmeisesti jatkuu oikeiston hallinnon aikana.
Aina kannattaa miettiä kun maailman politiikassa on ”tilanne päällä”, että ketkä tästä hyötyy ja tällä ansaitsee voittoa ja keiden arvostelu on kiellettyä. Niin siinäpä se kaava on millä vastuullisia tahoja löytyy. Suomen ja suomalaisten osa maailman myrskyissä on kärsiminen nahoissaan sekä maksaminen ja mikä tärkeintä, kansainvälisten sopimusten pilkuntarkka noudattaminen.
Näin selvää Putinistia Suomesta löytyy harvasta kuin on tämän blogin kirjoittaja.
Putin on sitten varmaan oikea rauhanlähettiläs, koska aina kun joku puhuu rauhasta niin hän on ”putinisti”
Vastauksen satiirisuuden ymmärtää jokainen itsenäisesti ajatteleva, jolla on edes hiukan tolkkua!