Tämän kirjoituksen väliotsikot, joita klikkaamalla pääset suoraan kyseiseen kappaleeseen:
Eurooppalaistaustainen ihmiskunnan osako vain pilannut kaiken?
Terrorismin säälimätön uhka varjona yllämme
Kertauksena rajoittamattoman maahanmuuton absurdius
Armoton valtamedia pistää kuin tappaja-ampiaislauma!
Kannattaa varautua, ei kuitenkaan hätiköidä
_ _ _ _ _ _
Suomella on paljon hyviä puolia
Lääkäri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä Arvo Ylppö (1887-1992) ja lukuisat muut kekseliäät miehet kuin naisetkin (esim. Sophie Mannerheim (1863-1928) ponnistelivat itsenäisyytemme alkuajoista lähtien ankarasti ja tekivät suurenmoista työtä, jotta elämää tuhoavat vaivat, sairaudet ja synnynnäiset vammat saataisiin minimiin tässä maassa.
Suomea rakennettiin uhrautuvasti aikansa; tästä kaikesta muodostui se perintö, joka juuri on se säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen aines tässä maassa. Nytkö se joutaa mennä – kadota maailman tuuliin? Edellä mainittuja asioita ja saavutuksia sopii kyllä jakaa muuhunkin maailmaan, mutta ei toimien tavalla, jossa kaikki vaivalla tänne omaperäiseksi muodostettu on halpatorikamaa, ja vieras ja kaukainen ajaa omamme yli. Toki Suomi on hyötynyt sijoituksista, joita tänne on tehty muualta sekä kanssakäymisestä muiden kanssa. Selvä se. Mutta eihän sellaista kukaan nytkään halua estää!
Asioita kannattaa hieman laskeskella, se on sitä determinismiä ja Elon laskuoppia (matematiikan opettaja Efraim Elo 1868-1932). Vaikka mainitaan synkistely, korkeat itsemurhaluvut, alkoholismitaipumus jne, niin suomalaisella rauhallisella, perusrehellisellä, luottavaisella ja luotettavalla, harkitsevaisella, vakaalla, mietiskelevällä, ahkeralla ja sitkeän kärsivällisellä kansanluonteella on saatu aikaiseksi yksi maailman parhaista maista. Kyllä meistä kehtaa mallia ottaa. Ei kuvitella, että kaikki saavutettu on itsestään selvä, pysyvä olotila. Ei vaihdeta sittenkään kultaa pronssiin. Tähän aiheeseen palaan kirjoitukseni mittaan.
Mutta ajatellaan, että entä jos me kantasuomalaiset emme viihtyisikään täällä? Jos Suomen elintaso ja esim. ilmasto-olosuhteet eivät miellyttäisi osaa meistä, niin olisiko meillä oikeus mennä kolkuttelemaan vaikka Bahrainin tai Brunein upporikkaiden hallitsijasukujen ovia ja vaatimaan niitä takaamaan meille loppuiäksemme mukava elämä kaikilla mausteilla?
Odottaisimme naiivisti, että paikallinen suvakisto esim. Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa kiljuisi kuorossa, että maan sulttaanin täytyy toteuttaa toiveemme. Hänen hoveineen pitäisi tietenkin taipua meidän kulttuurimme ja uskontokäsitystemme mukaiseen toimintaan ties kuinka pitkälle. Arvatkaa ”pakkopalautettaisiinko” meidät Suomeen ja vähän äkkiä, taikka sitten saisimme maistaa sikäläistä koppihoitoa. Se voisi olla hieman rankempaa sorttia kuin täkäläisen Rikosseuraamuslaitoksen tarjoama.
Koko ajatusketjulle voisivat nauraa varismaan aidatkin, ellei se olisi todellisuutta tämän päivän länsimaailmassa. Kyllä asia on niin, että tätä maailmankolkkaa käytetään hyväksi ja täällä ollaan hyväuskoisia höveleitä. Mainittakoon Bruneista vielä, että maassa on voimassa ankara rikoslaki ja rikollisuutta on vähän, eli kyllä rikosten kovien seuraamusten tiedostamisella on ennaltaehkäisyvoimaa, kun taas esim. Suomessa lähimmäisen koskemattomuuteen ja terveyteen kajoamisella on aivan liian usein liki mitättömät seuraamukset, koska oikeuskäytäntömme ovat pitkälti vasemmistoviisastelijoiden ja kirjoituspöytäjuristeerikkojen laatimia ja usein täysin kansan oikeustajua vastaamattomia.
Eurooppalaistaustainen ihmiskunnan osako vain pilannut kaiken?
Ns. arabikevään aikana, kun eräiden Välimeren lähettyvillä sijaitsevien valtioiden diktaattorit oli kukistettu, odotin monien muiden kanssa, että alueen kansat luovat vihdoinkin demokratioita sinne. Ikiaikaiset kiistat kuitenkin jatkuvat, eikä sitä meiltä kysytä.
Suurin syy heidän yhteiskuntiensa alkeellisuuteen ja jälkeenjääneisyyteen löytyy kustakin kansasta, heimosta, klaanista, suvusta ja perheyhteisöstä ihan itse. Muut selitelmät ovat liian heppoisia ja pintapuolisia. Sellaista auvoista maanpäällistä paratiisia, jossa kalat hyppäävät pataan itsestään ja mansikat noukitaan pensaasta ilman huolen häivää, ei ole koskaan ollutkaan. Ihmislaji on aina kärsinyt luonnon julmuudesta, sairauksista ja käynyt läpi rankkaa eloonjäämistaistelua.
Nyt on siis nyt. Yksilötasolla voi auttamishaluisille suositella esim. kummilapsitoimintaa. Ja tehdään toki maailman ongelmille jotakin yhdessä, globaalisti, mutta turha meidän on kaikkea anteeksi pyydellä sukupolvien ja satojen vuosien päähän, kun ketään meistä ei edes ollut silloin olemassa, meiltä ei ole mitään silloin kysytty, emmekä yksikään ihmisolento ole voineet päättää, milloin ja mihin kansakuntaan tai maanosaan olemme syntyneet, taikka onko suussamme silloin ollut puu- vai kultalusikka. Loputon itseruoskinta saisi jo loppua.
Kyllä lähes kaikki tämän päivän elämää ratkaisevasti muuttaneet keksinnöt ja kapistukset on kehitetty nykyään tunnistettavaan muotoonsa ja käyttötarkoitukseensa täällä länsimaissa. Ensin vaikkapa mikroskooppi ja kaukoputki: kuinka valtavasti ne ovat avartaneet maailmankuvaamme lähelle ja kauas? Entäpä lennätin, puhelin, radio, televisio, mikroprosessori, rokotteet, antibiootit, kirjapainotaito? Sähköenergian valjastaminen ihmiskunnan käyttöön? Rautatie- ja lentoliikenne, autosta puhumattakaan?
Näillä keksinnöillä on ollut suunnaton merkitys koko maailmalle, ja myös kolmannen maailman ihmiset ovat saaneet niistä osansa, eivätkä varmasti suostuisi enää luopumaan niistä. Niin että kyllä tässä maailmassa eurooppalaisperäinen väestö on saanut aikaan jotain hyvääkin, eikä vain alistanut kehitysmaiden kansaparkoja. Sitä paitsi he itse ovat alistaneet toinen toistaan kaikkina historiallisina aikoina jatkuvasti ja kaikkein eniten.
Vaikka eurooppalaiset ovat siis myös hyödyntäneet opportunistisesti siirtomaitaan, ei siirtomaaisännyyden alle joutuminen tietenkään ole ollut vain haitallinen asia. Kehittyneemmät maat ovat mm. tehneet suuria sijoituksia hallitsemiensa maiden infraan ja tuoneet elämää helpottavia teknisiä sovelluksia muidenkin hyödynnettäviksi. Usein myös luku- ja kirjoitustaidon.
Harvapa kolonialismin alla ollut kansakunta on lähtenyt siitä irtaannuttuaan esim. purkamaan rautatieverkostoaan, vaan mm. juuri sellaiset keksinnöt on otettu kiitollisina vastaan osana edistystä. Tuskin niin, että vihdoin päästään eroon tuosta valkonaamojen tuomasta kammottavasta, puuskuttavasta rautapaholaisesta? Ihmiskunnan ylivoimainen valtaosa on varmasti onnessaan siitä, että vahvat, väsymättömät koneet tekevät kaikkein raskaimmat ja vaarallisimmat työt.
Lähi-idän petrokemian tuotteiden hyödyntämisestäkin on keskusteltu. Imperialistit ovat kuulemma öljyn perässä. Mutta entä jos kukaan ei olisi ostanut tai edes tarvinnut tuota öljyä? Turismia siellä nyt jo on, mutta mitä aiemmin olisi kaupiteltu? Kissanhiekkaako? Itämaisilla matoillakaan ei ehkä olisi pitkälle pötkitty. Asioilla on siis monta puolta.
Suomikin on ollut isompiensa hyväksikäytettävä, oikeastaan siirtomaahan verrattava alue, josta on kahmittu luonnonvaroja ja napattu miehiä sotaponnistuksiin niin idän kuin lännenkin suurmahdeille. Karvaat kokemuksemme ovat kuitenkin myös vahvistaneet meitä.
Terrorismin säälimätön uhka varjona yllämme
Peräti Ylen radiouutiset tiesi kertoa 22.2., että Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo pitää terroriuhkaa maassa pysyvänä olotilana. Samasta aiheesta kirjoittaa myös Ilta-Sanomat https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005577961.html Ensinnäkin, tätähän me monet olemme jo pitkään ennakoineet, sanoneet ja pelänneet. Toisekseen, miksi näihin asioihin herätään aina liian myöhään?
Ja kun tämäkin asiaintila nyt oikein hyvin ja virallisesti tiedostetaan ja tunnustetaan, niin miksi Suomen pitää kiirehtiä samaan kiipeliin kuin Ruotsi? Miksi täkäläiset valtarakenteet ovat pyrkineet varsin tarmokkaasti vähättelemään kaikkea terveesti ennakoivaa ja varoittavaa keskustelua aiheesta? Kun seuraavaksi äänestät, niin kysy niiltä puolueilta ja poliitikoilta, joille harkitset äänesi antaa, että onko asiaan herätty ja mitä aiotaan tehdä. Jos he kiemurtelevat, kiistävät tai vetäytyvät EU:n selän taakse, niin älä äänestä heitä!
Yle myös mainitsi radiouutisissaan 23.4., että Suomen vankiloissa lusii varsin reippaasti henkilöitä, jotka pystyvät terroristiseen toimintaan. Onko meillä ennen ollut tällaista uhkaa tässä maassa? Mutta silti: ei kai se haittaa? Kuuluuko ns. luontaisetuihin? Harvaanhan meistä uhka käytännössä kohdistuu? Kyllä se meitä taviskansalaisia ainakin haittaa! Onko tällainen uhka paljolti tullut rajojemme yli tuontitavarana, vai syntyiköhän se itsestään vaikkapa jossakin Ukko-Kolin onkalossa Pielisen liplattaessa? Kannattaa ottaa selvää!
Jospa Unkari ja muutama muu kaverimaansa haluavat välttyä terrorismilta? Nämä maat, joita valtamediamme nimittää asenteellisesti EU:n änkyrämaiksi. Yle mainitsi islamilaisen terrorismin ja äärioikeiston uhkan, mutta koska Yle on Yle, se jättää säännönmukaisesti puhumatta vasemmistoradikalismista, vaikka jokainen voi nähdä näitä anarkistisia huppupäisiä liinanaamoja riehumassa siellä täällä tämän tästä. He ovat tehneet myös monenasteisia tihutöitä tulitikkuleikeistä alkaen ja nahistelleet tämän tästä poliisin kanssa.
Al-Qaidan Charlie Hebdon satiirilehteen Pariisissa suorittaman terrori-iskun (7.1.2015) jälkeen EU-johtajat esiintyivät vielä urheina talsien ketjussa kadulla ja esittäen kaikki ne sittemmin tutuiksi tulleet, narutusta hipovat latteudet, esim. ettemme anna periksi terrorille ja pelolle. Koko marssifarssi oli suoraan sanoen kiusallista katseltavaa, ja nyt terrori-iskuista on koko länsimaista sivistystä ja vapautta vastaan tullut, kuten sanotaan, uusi normaali.
Kertauksena rajoittamattoman maahanmuuton absurdius
Esimerkkinä alkupalaksi Israel, jonka kaikkia tekemisiä en kannata, mutta tuen aina periaatteellisesti demokraattista osapuolta, koska demokratiat eivät sodi keskenään asein. Suomenkin media on sähissyt vuosikymmenet, miten Israelin pitäisi avata rajansa ja päästää suurin piirtein kaikki halukkaat sisälleen. Se ei halua tehdä sitä, sillä sen asukkaat eivät halua jäädä vähemmistöksi omassa maassaan, ja siellä asuu juutalaisten lisäksi sentään myös suuri arabivähemmistö.
Nyt Länsi-Eurooppa saa maistaa itse sitä, mitä on Israelilta vaatinut. Eikös oma presidenttimmekin lausahtanut muutama vuosi sitten (uudenvuodenpuhe 1.1.2016), että ”Kaikki tulijatkaan eivät ole hyvin aikein. Joillakin on terrorismitaustaa ja jotkut tekevät muuta pahaa.” Melko nasevasti tokaistu, eikä tasavallan presidentin tarvitse kysellä lupia sanomisiinsa. Voi vain kuvitella, kuinka paljon Israeliin tupsahtaisi potentiaalisia vihollisia, jos tuo vahva, mutta pikkuruinen valtio päästäisi kaikki sisäänsä. Sen verivihollisten kannattaisi ajatella asioita vielä uudelleen ja demokratisoitua ensin itse. Kukaan ei sitä tee heidän puolestaan. Tämän alueen todellisuuteen kannattaa itse kunkin tutustua laajasti. Näkökulmia on muitakin kuin valtamedian yksioikoinen indoktrinointi (junttaus), esimerkiksi https://beta.oikeamedia.com/o1-64909 Lisävalaisua https://beta.oikeamedia.com/o1-65208
Monet tahot kilpailevat siitä, kuka saa demokratian lipun käteensä. Mitä sillä edes tarkoitetaan – se taitaa vaihdella käsitteen käyttäjästä riippuen. Joku viekas valtionvaikuttaja on kuulemma jossakin joskus väläyttänyt, että vaaleissa tärkeää ei oikeastaan ole se, kuinka paljon ääniä kukin ehdokas saa, vaan tärkeintä on, kuka laskee äänet.
Transparency International on järjestö, joka listaa maailman maita korruption suhteen. https://www.transparency.org/news/feature/corruption_perceptions_index_2017 Korruptio tarkoittaa muun muassa sitä, että virkavalta toimii mielivaltaisesti ja arvaamattomasti sen mukaan, kuka sille maksaa sopivimmin. Tässä kisassa Suomi on pärjännyt loistavasti.
Toisaalta Suomi on nyt muun EU-porukan ohella ottamassa väkeä, joka tulee maailman korruptoituneimmista valtioista. Listan häntäpäässä on maita, joista suuntautuu tännepäin runsasta massamaahanmuuttoa. Kuka sen takaa ja millä perusteella, että edellä mainitut lahjontaperiaatteet eivät kotiudu tännekin tulijoiden mukana? Meidän maassamme vallitsee erinomainen järjestelmä, mutta jokaisen maan on itse luotava omansa.
Kyse on siitä, millaiset arvot me ihmiset jaamme. Jos jaettavia arvoja ei ole tarpeeksi, alkaa yhteisön ja edelleen yhteiskunnan hajoaminen. Monikulttuuri johtaa pahimmillaan kulttuurin pirstoutumiseen tai yhden kulttuurin alistamiseen toisen alle. Naapurimme Ruotsi oireilee kuin kansiremonttinen traktori. Kuinka aate omasta kansasta ja valtiosta saattaakaan väljähtyä, ja kuinka heikko maa voi olla tulijakulttuurien edessä.
Suuri osa tekosista lienee hyväuskoista maailmanparantamista, halua jotenkin pelastaa ihmiskunta. Entä jos se johtaa vain jo olemassa olevan, oman kulttuurin katoamiseen? Hieman samoin kävi Länsi-Roomalle, jonka kuljeksivat kansanheimot nujersivat. Itä-Rooma pysyi pystyssä sentään vielä tuhatkunta vuotta, kunnes sekin lannistettiin, ja sen keskeiset paikat kuuluvat nyt islamilaiseen valtapiiriin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunta
Onkohan joku joskus tullut ajatelleeksi, että entäpä mikäli osa itäisen Välimeren asujaimistosta alkaisi vaatia vaikkapa vanhaa Itä-Roomaa takaisin turkkilaisilta sanoen, että meidän esi-isämme olivat tämän alueen haltijoita kauan ennen teitä? Tai jos esim. Egyptissä syntyisi liikehdintää, jossa haluttaisiin faaraoiden muinainen valtakunta takaisin? Tietenkin alueen nykyiset vallanpitäjät hirmustuisivat ja alkaisivat varmasti kukistustoimiin, mutta jonkin logiikan mukaisesti näillä vaateilla saattaisi ajatella olevan katettakin, eikö totta?
Tällaiset hypoteettisetkaan kysymyksenasettelut ovat tietenkin sopimattomia suvaitsevaiston mielestä, mutta kysytäänpä hieman läheisemmästä aiheesta. Tässä yksinkertainen testi. Suvaitsevaiskansalta kysyttäköön, millainen tällä maailmankulmalla niin ymmärtäväisesti hoidettujen seksuaalivähemmistöjen asema on useimmissa kehitysmaissa? Vastaus: yksinkertaisesti lohduton. Heidän taipumuksensa on niissä usein kriminalisoitu, ja he ovat vaarassa.
Kertoisitteko, miksi kehitysmaalaiset muuttaisivat kantaansa täällä? Minun mielestäni saisivat muuttaa, mutta mitä te vastaatte? Kumpi on parempi: pitääkö heidän vaihtaa näkemyksensä meitä vastaaviksi, vai onko heillä oikeus omiin alkuperäisiin näkemyksiinsä? Niin, tuskin tähän(kään) ”vääräoppiseen” kysymykseen mitään kunnon vastausta saa, mutta koettakaa nyt päättää. Ette saa kaikkea yhtä aikaa, kun asiat ovat vieläpä toisilleen vastakkaisia.
Älkää myöskään selitelkö tulijakulttuurien puolesta, vaan kysykää suoraan niiden edustajilta. Tosin onpa joskus jopa kysyttykin. Koettakoon kukin ottaa itse selvää, itselleni jää edelleen aika hämäräksi: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63652-tvssa-kohun-aiheuttanut-imaami-tata-tarkoitin-homokommentilla Valtamediaa ei aihe ole havaitakseni enää juuri kiinnostanut. Aiemminkin mainitsemiini ulkoministeriön matkustustiedotteisiin erinäisiin ei-suvaitsevaisiin maihin kannattaa edelleenkin tutustua, ne ovat varsin valaisevia. Asiat eivät ole maailmalla samoin kuin täällä on totuttu. Kyllä tällaisten seikkojen pitää jotain merkitä!
Yleensäkin oikeastaan kaikissa muissa paitsi lepsuilevan maahanmuuttopolitiikan länsimaailmassa valtiot vaativat kaikilta, myös turisteilta ja muilta muukalaisilta suurta kunnioitusta niitä ja niiden lakeja kohtaan, ja rangaistukset rikkomuksista ovat ankaria. Tänne saa sen sijaan tallustaa kuka vain vastustamaan ja vaatimaan – ja se myös palkitaan!
Eliitti ja sitä tukeva kartellimedia todellakin ovat melkoisen tekopyhiä, koska maahantulijat, vaikka tulisivat ihan väkisin, eivätkä suostuisi edes poistumaan suosiolla, vaikka maassaoloehdot eivät täyttyisi, ajavat kantasuomalaisten ohi VIP-kaistalta. He saavat täyden ylöspidon. Saammeko me muut? Emme! Tuskin kenellekään meistä haetaan niin liikuttavalla huolekkuudella kaikki mahdolliset ja mahdottomat sosiaaliedut kuin käytännössä täysin tuntemattomille rajan yli lompsineille.
Osin todenperäinen kliseekokoelma kuuluu jotensakin näin, että kun heikko syntyvyyshän täällä omasta takaa nyt on, niin enemmän lisääntymiskykyistä väkeä ”hedelmällisistä” maista, ja asia korjaantuu. On lisää veronmaksajia ja työtätekeviä. Me epäilijät emme näe asiaa yhtä valoisasti. Työllistyminen ja sopeutuminen eivät kukoista tilastoissa ideaaliin päinkään. Enin osa muukalaista ehkä kotoutuu kohtuullisesti, eikä aiheuta ongelmia, mutta niitäkin riittää.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803072200793874_ul.shtml Edellä mainittu linkki vie yhden iltapäivälehtemme uutisen kautta niihin synkkiin, mutta ei yllättäviin ongelmiin, joihin nykyisenkaltainen massamaahanmuutto johtaa. Mahdollisimman surullinen hedelmä kolmen vuoden takaisesta maahantulijavyörystä voisi olla tämä, jollaista ei vain saisi koskaan tapahtua lapselle http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804252200903034_u0.shtml Valtamedian juttuja nämäkin kaksi ovat, eivät minkään vihatun valhemedian satuiluja! Kyllä tällaisia avuttomia ja tietämättömiä uhreja on suojeltava, vaikka joku närkästyisikin! Ikävimmillään hyväuskoinen suvakismi koituu hyvin hintavaksi; tarkoitus on jalo, seuraus surkuteltava http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804272200909267_u0.shtml
Kysyä voi, että jos tietyt kulttuurit sitten ovat niin suurenmoisia kuin suvakit väittävät, niin miksi niissä on niin tuskallista monien elää? Ja mikseivät niiden täkäläiset ihailijat halua mennä niihin asumaan ja parantamaan maailmaa sieltä käsin? Muistutettakoon, että ongelmat juurisyineen ovat olleet olemassa jo kauan ennen yhdenkään nykylänsimaan olemassa oloa.
Armoton valtamedia pistää kuin tappaja-ampiaislauma!
Nyt valtamedian juoru/lyttäämislinja seuloo läpi keski-ikäisiä miehiä, jotka kerrotun mukaan seksuaaliahdistelevat tai muuten vain kiusaavat naisia. Kännissä tehty suuteluyritys on mediajulkisuuden perusteella vähintään yhtä suuri tai suurempi rötös kuin täkäläiselle, perinteiselle kantakulttuurillemme erittäin epätyypillinen joukkoraiskaus raa’an väkivallan kera. Silti vain kantasuomalaismiehistä saa laverrella kaikenlaista ja painaa kirkulööppejä.
Sillä on tuskin mitään väliä, kuinka paljon kohteeksi otetut miehet ja varsinkin heidän läheisensä kärsivät ja kohtaavat pilkkaa. Heidän koko elämänsä saa tuhoutua, kun mielenvikainen feminismi näyttää petomaisuutensa median hahmossa irvaillen ja lynkaten. Toisaalta miesten kokemaa ahdistelua (sekä naisten että miesten taholta) ei ole taidettu repostella missään. Siksi medialla ja tiedolla ylipäätään (totta tai valhetta) on niin paljon valtaa tässä maailmassa. Media on vallankäyttäjä, joka päättää, kenelle se antaa äänen. Muut jäävät äänettömiksi yhtiömiehiksi. Pahimmillaan pelkiksi maksumiehiksi (tai -naisiksi). Toisaalta julkista keskustelua leimaa naurettavalle tasolle kohonnut yliherkkyys, esim. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005660030.html
Sen opin jo varhain valtakunnantoosalta, kansankasvattamolaitos Yleltä, että totta kai jokainen USA:n (republikaani)presidentti on CIA:nsa kanssa syypää miltei kaikkeen tässä universumissa dinosaurusten joukkotuhosta 65 milj. vuotta sitten naapurimökin Hilma-Iitan, 97 v, nivelrikkoon ja liikavarpaisiin. Ainakin osapuilleen. Kuinkas muuten.
Nykyisen tikkataulun Donald Trumpin hiuskuontalokaan ei ole säästynyt nassutukselta, ja Herra Heinämäen inkkarihahmo pitää kuulemma sensuroida. C´mon, mitä te suvakit ja ammattiloukkaantujat oikein meinaatte? Kansa ihmettelee ja aikoo leikittää muksujaan intiaanileikeissä jatkossakin, mutta sanonpa vain, että tässä on esimakua siitä, millainen hypersuvaitsevainen yhteiskunta tulee olemaan – se ei suvaitse lopulta ketään eikä mitään!
Kysyn vihervasuritoimittajakunnalta, että miten kehtaatte tehdä moista roskajournalismia? Miten kehtaatte nostaa hyvin omintunnoin palkkanne ”ansiokkaasta” työstänne? Ja kyllähän te kehtaatte. Nyt ilmeisesti valtamediakartelli vaatii itselleen erityisoikeuksia päästä jotenkin kritiikin yläpuolelle. Se haluaa tehdä jaon vuohiin ja lampaisiin – siis itse päättää, mikä on ”hyvä” media, mikä ”paha”. Jos siihen suuntaan mennään, on vapaa kansalaisyhteiskunta siirretty roskakoriin ehkä lopullisesti. Esimerkiksi kommunistisen jättivaltio Kiinan johdon tekemiset eivät valtamediaamme säväytä nimeksikään. Aihetta taatusti olisi, mutta nämä toimittelijat ovat niin värittyneitä ja lisäksi pelkureita. Kiina kun voisi ärähtää takaisinkin.
Näyttää siltä, että Suomessa on käyty mielenkiintoisia keskusteluja , jotka ovat vaipuneet jo unholaan. Yksi Kekkosen ajan merkittävimpiä poliitikkoja, mm. pääministerinä pitkään toiminut SDP:n Kalevi Sorsa tykitti mediaa vuonna 1984 ”suuresta epä-älyllisyydestä, yhteiskunnallisten ja muidenkin ongelmien pohdiskelun välttelystä, poliittisten kysymysten kääntämisestä henkilökysymyksiksi sekä omaan toimintaansa kohdistuvasta täydellisestä kritiikittömyydestä”. https://sananvapauteen.fi/artikkeli/143
Vaikka Sorsaa on eri lähteissä pidetty Neuvostoliiton kanssa hyvin läheisenä, jopa suoria ohjeita sieltä ottaneena poliitikkona, niin aikansa valtamedia sai jo silloin häneltä osuvaa kritiikkiä, olivatpa ryöpytyksen motiivit mitkä tahansa. Hän nimitti tiedotusvaltaa infokratiaksi. Korkeimmat nykypoliitikot eivät taida enää arvostella ideologisesti vahvasti liittoutunutta kartellimediaa paljoakaan. He keimailevat yksisilmäiseksi kykloopiksi muuntautuneen mahtimedian edessä ja taitavat pelätäkin sitä. Kuitenkin nyt tällainen näpäytys valtamedialle olisi aiheellisempaa kuin koskaan!
Kulahtanut vasemmistoaate
Vasemmistolainen työväenliike on ehkä ollut eniten paikallaan vaikuttamassa sellaisiin asioihin kuin että työväestölle on saatava inhimilliset työolot ja työajat sekä kelvolliset palkkaus- ja vapaa-ajan edut. Asiat eivät saa mennä työmarkkinoilla kuin orjamarkkinoilla, eivätkä linnanherrat määrää suvereenisti palkollistensa kohtaloista. Aivan oikea ajatus.
Samoin vasemmisto on ollut merkittävässä roolissa luotaessa Suomeen koululaitosta, johon vähävaraisillakin on varaa, ja elitistinen, lähinnä peritty status ei ratkaise kaikkea ja alusta asti. Jotkut sanoisivat rehevällä suomen kielellä, että ”köyhienkin kakaroilla on oltava mahdollisuus koulutuksiin, periaatteessa ylimmälle portaalle asti jos päätä riittää”.
Vasemmisto on paljolti saavuttanutkin nämä alkuperäiset tavoitteensa, mutta ne alkavat olla vuodelta kivikirves ja luolamaalaus. Nyt se on ottanut siipiensä suojaan aivan uusia ryhmiä, joita se nimittää ”vähemmistöiksi” tai ”haavoittuvassa asemassa oleviksi”. En lähde puimaan niitä nyt tässä enempää, mutta vasurit ovat eksyneet melkoisen kauaksi uusien lemmikkiensä kanssa, jos ajatellaan, ketkä todella ovat niitä heikkoja ja avuntarvitsijoita tässä meikäläisessäkin yhteiskunnassa. Vasemmistolaiset eivät voi, eivätkä ehkä edes yritäkään tosissaan muuttaa vallitsevaa kehityssuuntaa.
Lisäksi eurososialistit ovat yhtyneen Euroopan myötä löytäneet toisensa maiden rajojen yli ja ihastuneet päätä pahkaa toisiinsa! Silti vasemmiston tulevaisuus on epävarma; osa onkin vaihtanut muodikkaampaan vihreään kuosiin ja jatkaa uudestisyntyneinä ”viherhiukkasina”. Sillä viisiin näetsen myydään aatetta paremmin. Yhtenä älyttömänä ideana mm. on, että pienen ja koko maailman mittakaavassa hyvin puhtaan Suomen pitää rajoittaa lähes kaikkia toimiaan, ettei maapallo saastuisi pilalle. Tuloksena on, että teetetään tuotteita kehitysmaissa, joiden ympäristökuormitus on koko ajan suorastaan hälyttävällä tasolla.
Vasemmistoaate kuitenkin puree vähän kuin omaa häntäänsä monilla toimillaan ja valinnoillaan. Tokiinsa arvostusta Euroopan entisen ns. itäblokin rakennustyömiehille, mutta toisaaltahan on niin, että mitä enemmän heitä on suomalaisilla rakennustyömailla, niin sitä enemmän on työttöminä kotimaamme raksamiehiä. Onko näin? Ehkä ei ihan suoraan verrannollisesti, mutta jotakin totuuden tynkää asiassa piilee kuitenkin.
Ennen vanhaan suomalainen työväenliike vasemmistopuolueineen pyrki vankasti ajamaan suomalaisen työläisen asiaa, nyt paljon kehnommin. Vasemmisto on siis viherhomehtunut ja kannattaa yhä enemmän esim. kaikenlaisia ihmeellisiä seksuaalisia outouksia ja maailmanparannuksia, joille ei löydy mitään älyllisiä ja kestäviä perusteita. Köyhien, työttömien, pitkäaikaissairaiden ja pieneläkeläisten auttamiseen sen sijaan perusteita olisi. Heidät on kiva mainita palopuheissa, ehkä nyt taas vappuna, mutta ei tehdä mitään todellista.
Vasemmistolaiset puhuvat kiivaasti demokratiasta, mutta haluavat länsimaat täyteen ihmisjoukkoja, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta eikä taustaa demokratiasta. Samoin heidän tehtävänsä on suojella erityisen ahkerasti suomalaisesta poikkeavan kulttuuri- ja uskontotaustan omaavien henkilöiden olemista arvostelun ylä- ja ulkopuolella. Suurimpiakin älyttömyyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia tuntuu nykyvasemmisto katsovan armeliaasti läpi sormiensa, kunhan niiden takana on jokin sopiva kulttuurimarxistinen ”sorrettu ryhmä”. Tosin samaan kelkkaan ovat tätä nykyä lähteneet valtapoliitikot myös kentän oikealta laidalta.
Juuri tässä kevään korvilla valtakunnanpolitiikassa kiehuu ja porisee kovasti. Löytyy loikkaria, poliittisten paljastusten tekijää, uuden ryhmittymän perustajaa ja vaikka mitä. Eihän se kovin kaunista ole, mutta minusta vain hyvä asia – juuri tähän saumaan! Vanhoja poliittisia, betonoituja rakenteita saakin ravistella.
Institutionalisoituneen valtaeliitin poliittisen broileritehtaan ylikonsensustraditionaalinen jalostustuotanto yskähtelee EU:n käskytyksen ja maailman yllättävän, läikähtelevän kaaoksen edessä. Tässä on pieni toivonkipinä: elleivät huolet ja ristiriidat kuumota vallankäyttäjien omaa takalistoa, he eivät takuuvarmasti muuta toiminnastaan mitään oleellista.
Kannattaa varautua, ei kuitenkaan hätiköidä
Kerrataanpa hieman alkupuolen Suomi-kuvausta. Tämä lienee sallittua tautologiaa! Suomalaisuudessa siis ei ole mitään hävettävää, eikä varsinkaan pitäisi langeta kenenkään eteen katsomaan heikkoitsetuntoisena mitään väkeä ylöspäin. Tietyt yhteiset, vallitsevat luonteenpiirteet, kuten perusrehellisyys, ns. protestanttinen etiikka ja työmoraali, rauhallinen, hitaasti syttyvä temperamentti, tietyn oman tilan tarve, maltillisuus, pidättäytyväisyys, pyrkimys täsmällisyyteen ja sovittujen asioiden pitämiseen jne, ovat itse asiassa erittäin hyviä piirteitä! Ei ensisijaisesti tarvitse aina pitää esillä sitä, kuinka melankolisia, suisidaalisia ja estyneitä (muka) olemme. Noissakin on jotakin perää, mutta tulokulman tulisi olla tuossa ensin mainitussa setissä. Niillä eväillä on pystytty luomaan erinomainen valtio ja sillä hyvä!
Joskus otsikoissa oli, että kansanedustajia on Suomessa liikaa tälle väkimäärällemme. Vilkaise esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Parlamentti He tulevat kalliiksi monine etuineen. Silloin moni sanoi, että puolet pois! Mutta jos nykyinen ”kehitys kehittyy” EU:n haluamalla tavalla, niin Suomessa ei tarvita kansanedustuslaitosta pian ollenkaan. EU:n hallitus (komissio) sekä uusi uljas EU-keisari (varmaan joku Napoleon IV) saavat nimittää liittovaltio-Eurooppansa koilliskolkkaan kuvernöörin määrättyinä vuosina, kuten Bobrikovin aikaan 1898-1904 Suomi-nimisessä maakunnassa.
Otteetkin olisivat kenties samalla tavalla käskyttävät. Itäinen komeljanttari vain muuttuisi läntiseksi. Laajat kansankerroksemme pitävät näitä juttuja nyt ehkä liioitteluna ja höpöilynä, mutta jos väärentämätöntä historiantutkimusta ylipäätään on olemassa muutaman vuosikymmenen kuluttua, niin silloin nähdään, että oikeassapa nuo kirjoittajat tuolloin olivat. Näin luulen. Tosin kummoista oraakkelia ei tässä tarvitse esittää.
Jos jonkin maan tiettyyn elämänmenoonsa tottunut kantaväestö, kuten nyt vaikkapa suomalaiset, ahdistetaan massamaahanmuutolla nurkkaan, he alkavat silloin kärsiä henkisestä hypoksiasta. He siis kokevat olonsa tukalaksi. Esim. kunniakulttuurien kanssa sopuisa rinnakkaiselo on melkoista toiveajattelua, koska jos joutuu yhden yksilön kanssa vaikka vain tahattomastikin tai jonkin väärinymmärryksen takia ristiriitaisuuksiin, koko suku tai klaani voi alkaa hyppiä silmille ja vainota. Tätä kyllä esiintyy Euroopassa, ja silloin valtaväki alkaa liueta turvallisemmille vesille. Tällaista kehitystä ei saisi tapahtua, se olisi suurta peruuttamista taaksepäin olosuhteista, jotka on työllä ja tuskalla saavutettu.
Vaikka totisesti toisin toivoisi, niin monen tarkkailijan mielestä näyttää vahvasti siltä, ettei nykykehitystä voi pysäyttää. Tai siis sitä ei aiotakaan pysäyttää. Monet toimet auttavat yhtä vähän kuin amerikkalaisen Hooverin jättipadon mahdollisten halkeamien tukkiminen purukumilla. Siinä tapauksessa Suomesta tulee yksi kaoottinen pakolaisleiri, jossa ei vallitse enää suomalainen laki ja järjestys, ja mielivalta, taudit ja alistaminen kukoistavat. Kansa herää kyllä aikanaan, mutta ainakin silloin se on liian myöhäistä.
En monen muun lailla pidä siitä, että historiaa aletaan kirjoittaa uudestaan. Emme siis täällä ota kaikkia maailman syntejä tunnollemme ja ansaitse vain haukkuja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että siihen suuntaan tahdottaisiin monissa, esim. uussosialistisissa piireissä kovasti mennä. Nämä ristiriidat noiden em. tahojen ja vaikkapa peruskonservatiivien välillä lienevät niin mittavat, ettei mitään järkevää kompromissia voida välttämättä saavuttaa.
Tätä kannattaisi päättäjien ja muiden vallankäyttäjien niin mediasta, tiedemaailmasta kuin liike-elämästäkin sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ensisijaisesti miettiä. Poliitikkojenkaan ei syynätä yksinomaan omaa uraansa tai antaa tyhjiä ja onnettomia lupauksia seuraava vaalivoitto silmissään kiiluen.
Näyttää, että useat poliitikot eivät kannakaan vastuuta, vaan järjestävät itselleen mukavat tai uraputken jatkot ja häippäisevät tiehensä kansalle selkänsä kääntäen. Kansalle, joka odotti heiltä apua ja turvaa. Uskoni politiikkaan ja poliitikkojen kykyyn ratkaista vakavia yhteiskunnallisia ongelmia on järkkynyt viime aikojen tapahtumien valossa, vaikka joitakin valopilkkujakin löytyy.
EU:n kanssa Suomi näyttää ottavan jatkuvasti takkiinsa. Tosiasiat sen kertovat, esim. http://www.iltalehti.fi/politiikka/201804272200908866_pi.shtml Jäsenyys näin syvälle tiivistyvässä käskytysunionissa ei ollut hyvä ratkaisu, mutta mitenpä jäsenyyden kansalle tuputtaneet vastuutahot bulvaaneineen koskaan sen myöntäisivät ylpeydessään? Suomi saattaa pyristellä aikansa tällaisten kauhu-uutisten kanssa, mutta ei yleensä pärjää. Katso myös http://www.iltalehti.fi/politiikka/201804252200903505_pi.shtml
Länsimaailman kristillisten kirkkojenkin kannattaisi vahvasti miettiä, mitä teologista oppia ovat ajamassa ja kenen taivasolennon asialla olettavat olevansa. Ettei vain rikota jo ensimmäistä käskyä, kun Jumalaksi on vaihtunut joku toinen, oli se sitten pyhille teksteilleen tuntematon hahmo tai aate. Vaara on ilmeinen! Jos niin tapahtuu, niin kaikkien kristityiksi itsensä kokevien kannattaa vakavasti harkita sellaisen ex-kristillisen (tai suorastaan antikristillisen) kirkon jättämistä. Suorastaan paeta sieltä nasta laudassa!
Jos kehitys länsimaailmassa jatkuu nykyisellä meiningillä, niin esim. ateisteille, konservatiiveille, kristityille ym. väelle kai pitää alkaa perustaa omia saarekkeitaan. Saapa vain nähdä, jääkö Eurooppaan minkäänlaisia demokraattisia ”turva-alueita” meitä kantiksia varten, jotka emme kestä yletöntä rikastusta, vai kuinka kauaksi merten taakse täältä pitää lähteä ja kuinka pian. Kuka olisi uskonut edes periaatetasolla, että suomalaisten pitää ehkä vielä nykyaikana lähteä omasta synnyinmaastaan? Ja ruotsalaiset tekevät sen luultavasti ensin – periaatteessa milloin tahansa, kun olot tukaloituvat lisää. Kukaan ei varmaan suoranaisesti pakota, mutta harkinnan tulos voi olla sellainen, eikä siitä sovi liiemmälti moittia.
Me kriittiset emme vihaa ihmisiä. Olen monen muun lailla ojentanut auttavan käteni kaikkialta maailmasta tulleille ihmisille päivittäisessä elämässä, kun olen heitä paljon kohdannut ja tarvetta on ilmennyt, ei siinä mitään. Kyse on todellisuuden tiedostamisesta, realiteettien tunnustamisesta. Omatunto sanoo, että ihmisillä on oikeus tietää ja saada näkökulmia – se on motiivi. Ainoa sellainen.
Hyödynnämme kolmea asiaa: 1.) mahdollisimman autenttisia, alkuperäisiä lähteitä, 2.) hoksottimia, siis arkijärkeä, ja 3.) omia aistejamme – jopa intuitiota. Valtamedian luoma, toissijaisuuksilla näpertelevä hömppämaailma voi antaa vihjeitä ja kultajyväsiäkin toisinaan, mutta ei tarpeeksi. Ihan käytännön esimerkkinä: emme lainkaan tarpeeksi käsitä, mikä muutos EU:n naapurissa, Turkissa, on äskettäin tapahtunut. Seurauksena voi olla mitä tahansa rahanmenon pohjattomasta kaivosta hirmuiseen, kostonhenkiseen pakolaistulvan lähettämiseen maanosaamme. Siispä tarvitaan laajaa tietopohjaa ja valppautta. Herääminen voi olla samantyyppinen järisyttävä kokemus kuin näppärässä Matrix-elokuvassa (1999).
Ruudinkeksijän älykkyyttä ei tarvita, ja titteleistä koulutuksen muodossa voi olla apua, mutta vaikka kokisit olevasi vain jonkun risujenkerääjän apulaisen sijaisen varamiehen lomittajan tuuraaja, niin voit ymmärtää, mistä on kyse. Sydämen sivistys ratkaisee. Kannattaa lukea paljon kaikenlaista ja keskustella monipuolisesti eri ihmisten kanssa.
Henkilökohtaisesti kukin saa uskoa mihin tahansa – vaikka kuu-ukkoihin – mutta hän ei muutu elämää tuhoavaksi fanaatikoksi ja antaa arvon toisenkin maailmankäsityksille. Jotakin sellaista on laajalti saavutettu täälläpäin maailmaa. Yksi kantava periaate terveessä ihmisyhteisössä on elä ja anna toistenkin elää. Silloin elämänkatsomuksien perusteet ovat riittävän samankaltaiset, ja rauha voi vallita. Siihen tulee pyrkiä, ei päinvastoin!
Epätoivoon ei ole tarkoitus ketään vaivuttaa. Iso kuva saattaa näyttää miltä näyttää, ja elämä on aina epävarmaa, mutta kukin on elämänkohtaloineen yksilö. Juuri sinä voit saada viettää pitkän, onnellisen ja turvallisen elämän missä ikinä sitten asusteletkaan.
Niin, ja vappuahan se tosiaan taas lykää. Koetetaan käyttäytyä ihmisiksi ja pidetään varamme kaikin puolin. Huolehditaan paitsi itsestä, myös kaverista. Hauskanpito ei ole kiellettyä, se on jopa suotavaa!
A drop in the ocean
