Ehdottomasti kannustan vilpittömästi kaikkia järkeviä, perusteltuja ponnisteluja saattaa tämä maamme hyville raiteille sen mahdollisimman suuren hyvinvoinnin, turvallisuuden ja suvereniteetin säilyttämiseksi. Hyvää, totuudellista ja oikeudenmukaista kannattaa aina tukea ja sitä tavoitella – se on itseisarvo jo sinänsä.
Saanen mainita, että havaitsinpa tässä äskettäin pari seikkaa, jotka haluan jakaa lukijoiden kanssa. Ensinnäkin kun näitä ajankohtaisia, yhteiskunnallisia asioita työstää jossain mielensä pohjalla toisinaan nukkuessaankin, niin muutama päivä sitten alitajunta oli kai laskenut yhteen yksi ynnä yksi ja parahti, että vihervasemmistohan aikoo näiden viimeaikaisten ”hälyttävien” ilmastotutkimustulosten pohjalta loihtia tulevista eduskuntavaaleista ilmastovaalit.
Niinpä niin, juuri ne, jotta esim. EU:n taloudellisten ja pakolaisten taakanjakoon liittyvien vastuuosuuksien vääjäämätön kasvu Suomen haitaksi voitaisiin painaa taka-alalle ja keskittyä kiristämään maamme ympäristönormeja hirttoköyden tavoin, jotta elinkeinojen ja teollisuuden harjoittaminen käy yhä hankalammaksi. Tehtaita ja tuotantoa siirretään sitten taas lisää ns. kehittyviin maihin.
Luin juuri Intian Delhistä, jossa saastuminen on sitä luokkaa, että ihmiset ovat koko ajan vakavassa vaarassa sairastua ja ilmansaastemittareista loppuu asteikko kesken, kun taas Suomi on ihan maailman puhtaimpia maita.
Mutta takaisin ensi kevään vaaleihimme: Kuinka ollakaan, niin heti samana päivänä, eli parisen päivää sitten, suuri joukko kansalaisjärjestöjä järjesti meluisan, valtamedian posket punaisina hehkuttaman mielenilmaisun Eduskuntatalon eteen kokoontuen.
Ja mitä väki huusikaan: ilmastovaalit, ilmastovaalit! Sitten Eduskuntatalon yläportaille marssi joukko valtapuolueiden kärkipoliitikkoja entistä pääministeriä myöten lupailemaan maireasti yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista ympäristötekoa edessään olevalle mekastavalle porukalle.
Merkille pantavaa oli, että kun nämä poliittiset päättäjät marssivat yleisönsä eteen riviin, niin muille yleisö taputti vain vaimeasti tai jopa buuasi, mutta Vihreiden ja Vasemmistoliiton kellokkaiden astuessa estradille yleisö hurrasi ja kiljui riemusta. Viime päivien valtamedioista voi jokainen tarkastaa nämä tapahtumat.
Täytyi vain todeta happamena, että tämä monista kansalaisjärjestöistä koostuva ”edistyksellinen” ja äänensä hyvin aina halutessaan esiin saava, perinnelehdistön kultapuppelisporukka näytti kyllä värinsä, enkä luota sen arvioihin tai arvoihinkaan paljoakaan. Sama sakki on marssimassa milloin minkäkin epärealistisen tai suorastaan järjettömän aihepiirin puolesta, kuten rajattoman maailman, yhä uusien seksuaalialuevaltausten tai vaikka eläinten inhimillistämisen puolesta. Samalla (haitta)maahanmuuttokysymykset halutaan painaa piiloon, katsokaapa vain!
Samoihin aikoihin kansanedustaja Ville Tavio (ps) esitteli SU:n Riikka Purran haastattelussa niin fiksusti, miten on täysin mahdotonta, että kaikki kaikkialta Suomeen tulevat saisivat heti tänne tultuaan kaikki mahdolliset kansalaisoikeudet ja etuudet.
Tuulen suunta (siis se valtavirtainen) on nyt tällainen. Asia johtuu mielestäni ennen kaikkea maassa noudatetusta politiikasta. Presidentiksikään ei ole lähellekään meinannut päästä muut kuin johtavien valtapuolueiden klikkiä tukevat. On ollut kauan tunne, että tuo porukka ei välitä meistä, vaan itsestään, omasta vallastaan sekä kaiken elinkelpoisen halpamyynnistä ja jopa lahjoittamisesta pois Suomesta. Toisaalta kannattaa muistaa, että loppukädessä demokratiassa kansalla on aina sellaiset johtajat kuin se ansaitsee – ja tilaa.
Kansalaisissa on kylläkin paljon epäilystä nykymenoa kohtaan ja ehkä potentiaaliakin merkittäväänkin muutokseen, mutta täytyy olla tosi sinnikäs ja etevä, mikäli pystyy valjastamaan sen käyttöön. Jos joku uskaltaa, pystyy, jaksaa ja osaa kääntää tuon tuulen, tai sen suuntaa edes jollakinkaan tavalla, ansaitsee kaiken tuen ja kunnioituksen.
