Arvostamani professori Timo Vihavainen totesi kirjoituksessaan äskettäin nerokkaasti jotensakin näin, että historiaa tuntematon (tai siitä oppinsa ottamaton) ihmispopulaatio joutuu elämään historiansa uudestaan. Nyt on uhkana käydä juuri niin. Ilmaherruuteen (elikkä valtamedian ja sanankäytön ykköstykeiksi) pyrkii enenevästi porukkaa, joka ei selvästikään käsitä, miten tähän hyvään Suomeen on tultu ja millä vaivalla se on tapahtunut aiempien sukupolvien uhrauksilla.
Ovatko päättäjät ja suuna päänä kaikkialla valtamediassa olevat ns. johtavat ideologit miettineet, millaisen Suomen haluamme jatkossa? Varmaan sitäkin pohditaan, mutta se ei nykyoloissa oikein jaksa vakuuttaa. Kukin voi katsoa, missä maailmankolkassa harrastetaan kunniaväkivaltaa taikka täkäläisissä oloissa erittäin tuntematonta tai vähintään äärimmäisen poikkeuksellista joukkonaisahdistelua, esim: https://en.wikipedia.org/wiki/Mass_sexual_assault_in_Egypt
Kuka haluaa mitään tällaista tänne? Ainakaan lisää? Joo, toki, kyllähän suomimieskin tekee pahuuksia silloin tällöin, mutta ei nyt ainakaan lisättäisi naisten ja tyttöjen ahdinkoa tänne. Eikä kyllä miesten ja poikienkaan, koska heitäkin ahdistellaan. Ja siihen ei tarvita läheskään aina ulkomaaneläviä; ihan omastakin takaa löytyvät tekijät, mutta nämä uhrit/kohteet edustavat usein väestönosaa, jolla ei ole ääntä julkisuudessa. Esim. missä on He too –kampanja? Kerro, jos tiedät!
Kansainvälinen Suomi on ollut aina. Kyllä täällä on yhteyksiä pidelty jokaiseen tarpeelliseen suuntaan, ja varsin hyvällä menestyksellä kautta itsenäisen Suomen historian. Nyt lienee vain niin, että vahvimmin julkista sanaa käyttävät sellaiset tahot, jolla ei nähtävästi ole tuntemusta kaiken tämän nykymenon taustoista, tai ainakin se tuntemus on ohut kuin ongensiima.
Kannattaisi perehtyä maamme 1800 – 1900 –lukujen vaihteeseen, jolloin tästä kulmakunnasta oltiin väkevästi tekemässä itsenäistä valtiota. Tuo aika oli ns. kansallisromantiikan aikaa, ja tosi kaunista olikin, vaikkei siitä tietenkään haavoitta selvittykään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallisromantiikka
Nyt Suomea liittovaltio-EU:hun viejien pitäisi tiedostaa, ettei se ole valtiosääntömme mukaista, (katso esim. https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtios%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6 viitteineen), eikä tuon laki- ja periaatepaketin romuttamiseen yksi vaivainen kansanäänestys 16.10.1994 antanut lupaa eikä oikeutta. Ei ainakaan minun mielestäni, eikä varmaan monen muunkaan.
Paljon on äänestysikäisiä kansalaisia syntynyt tuon ajan jälkeen ja ehkä vielä enemmän on tullut äänestysikäisiksi, joten heille (ja tietysti meille muillekin!) pitää antaa uusi tilaisuus tahtotilamme ilmaisemiseen!
Tokiinsakin niin tulee tapahtua perusteellisen pohjustuksen ja analyyttisen keskustelun jälkeen ilman, että tällä kertaa (kuten viimeksi kävi), valtamedia ja poliittinen eliitti painostivat ja harhauttivat kansaa – tekisi mieleni sanoa – niin maan perk****sti. Anteeksi karkeahko kielenkäyttö tässä kohtaa, mutta näin se homma, hyvät ihmiset, vain meni.
Mutta luuletteko, että ikinä päivänä valtaeliittimme enää sallisi tämän? Totta kai, eikö niin, kyllähän nimittäin minäkin (tai sinä) voitamme ensi viikon lottoarvonnassa 10 ziljoonaa triljoonaa euroa tai jotain… Selvä se. Ihmeitä pitää tapahtua, että kansalta kysyttäisiin uudestaan, vaikka Euroopan unioni on muuttunut neljännesvuosisadassa dramaattisesti.
Niinpä, ja sitten ne kuuluisat kansainväliset sopimukset tosin velvoittavat yhteen ja toiseen. Mutta jos ne ovat huonoja tai peräti tuhoisia meille, niin niitä voidaan a.) soveltaa nykyistä paremmin, b.) vaatia niitä muutettaviksi tai c.) sanoutua niistä jopa kokonaan irti. Kyllä, juuri näin sen pitäisi mennä.
Itse haluan pitää kiinni siitä, että kyllä Suomi on tehnyt – ja on tekemässä koko ajan – paljon hyvää muun maailman auttamiseksi. Siihen ei käsittääkseni ja omasta mielestäni tarvita mitään massamaahanmuuttoa kehitysmaista outoine, vieraine kulttuureineen, joiden monet käsitykset esim. ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta poikkeavat aika lailla omistamme. Meillä ei myöskään ihan vain taloudellisesti ole varaa tällaiseen maailmanparanteluun.
Suomi on auttanut avun tarpeessa olevia valtioita ja kansoja ennenkin voimiensa ja kykyjensä mukaan, eli erinomaisesti, ja on ollut jo kauan kuuluisa rauhantahtoisuudestaan, turvallisuudestaan ja puolueettomuudestaan kautta maailman.
Ajattelen edelleen (tai paremminkin olen ihan varma siitä), että tulevat eduskuntavaalit halutaan naamioida tässä maassa ilmastovaaleiksi. Näin käy, vaikka Suomi on maailman puhtaimpia maita ja menettää tässä viherhuumassa enenevästi kilpailuetujaan, kun täällä tunnollisesti kaikkia ympäristönormeja kiristetään, ja sitten kehitysmaihin siirretty massatuotanto saastuttaa lisää ja lisää koko maaplaneettaamme.
Mutta, mutta… Siispä katsotaan kuinka käy ja varaudutaan kaikkeen. Haluaisin vakavasti vedota niihin, jotka kokevat elämäntehtäväkseen jotenkin suvaita ja ihannoida kaikkea vierasta, puolituntematonta ja kaukaista, että harkitkaa vielä: miettikää mitä olemme täällä nyt saavuttaneet ja kannattaisiko siitä sittenkin pitää kiinni?
Osaa meistä kansallismielisistä, siis henkilöistä, jotka haluamme säilyttää Suomemme turvallisena, itsenäisenä maana, syytetään trolleiksi, (nettipeikoiksiko siis?), jotka toimimme milloin minkäkin maan, lähinnä kai tuon itäisen mahtimaanaapurimme, laskuun. Höpö höpö! Olemme varmasti liki kaikki tuiki tavallisia tämän maan peruskansalaisia, jotka olemme täydestä syystä huolestuneet maamme kehityssuunnasta.
Ei mentäisi Ruotsin tietä: rahaa palaa hillittömästi, tulee sopeutumattomia kansanosia, vaarallisia kaupunginkolkkia, silmitöntä jengiväkivaltaa vaikka keskellä kirkasta päivää, julkisten paikkojen epätervettä haltuunottoa, vieraita käytäntöjä, joihin meidät pakotetaan totuttautumaan… Väärissä asioissa ei pitäisi olla turhan vieraskorea ja höveli, niin se vain on.
Niille, jotka eivät tiedä, mitä tämä kaikki tarkoittaa, mutta joita tämän verkkojulkaisun enemmistö ei taatusti ole (!), sanon, että ottakaa asioista selvää! Ei mulla muuta…
