Meillä täällä Suomessa on paljon hienoja arvoja (joita yritämme tuhota parhaamme mukaan). Lehdistömme on yksi maailman vapaimmista. Medialla on oikeus edustaa niin tyhmiä aatteita kuin ikinä kuvitella voi ja toimittajat voivat käytännössä syöttää ihmisille mitä tahansa puppua totena kenenkään asiaan puuttumatta, kunhan noudattavat sääntöjä, joita ei oikeasti juurikaan ole.
Meillä ei myöskään ole korruptiota, jos ei kaverikapitalismia oteta huomioon, ja miksi otettaisiinkaan, sillä kunhan kaverikapitalistit pitävät toimittajat tyytyväisinä eivätkä puutu näiden puuhailuihin, on kokonaisuus hyvä ja kaikkia tyydyttävä. Kun kaiken kustantavat massat ovat syyllistettyinä menneisyyden orjalaivojen tervan ja natsi-Saksan julmuuksien kautta, pitää rahvas kuononsa kiinni, sillä kukapa tässä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kultamaassa haluaisi leimaantua natsisaksalaiseksi tai mustan orjuuden kannattajaksi.
Me suomalaiset uskomme demokratiaan. Siksi meillä on tämä hieno uusi kirjastokin keskellä pääkaupunkiamme. Se on siihen pystytetty ainoan todellisen oppositiopuolueen vastaiseksi monumentiksi, puulaatikoksi, jonka sisällä elää sivistys, kulttuuri ja tasa-arvo, ja jota katsellen ihmiset voivat mennä Postitaloon äänestämään ja muistaa, että se oppositiopuolue on niin paha, ettei ainakaan sitä pidä kenenkään mennä äänestämään, sillä sehän saattaisi rikkoa kaverikapitalistien ja media sanomattoman symbioosin, jonka turvin maamme luonnonvarat ja kansallisomaisuus saadaan myytyä maailmalle ja piskuisen kansan omaleimainen kulttuuri vaihdettua sellaisiin maailmankulttuureihin kuin persialaiseen tai vaikkapa afgaanikulttuuriin, jonka seurauksena kuka ties pakettiin pannut pellotkin vielä joskus keinuvat punaisina kukkamerinä lempeän elokuisen tuulen tuudittamina.
Demokratian kulmakivenä pidämme sananvapautta. Sananvapaus on meille pyhä, siksi isoisämme taistelivat aikoinaan Raatteentiellä ja Viipurinlahdella ja mitä näitä nyt on. Sananvapaus turvaa selustamme silloin, kun rahvas rupeaa liikaa veljeilemään opposition kanssa ja haluamme leimata heidät natseiksi, koska se on tehokas tapa pitää massat erossa oppositiosta. Kuten jo kerroimme, ei kukaan halua kokea olevansa tai olla naapurin silmissä natsi. Natsittelu kuuluu sananvapauden piiriin, paitsi jos sen tekee oppositiopuolueen edustaja kertoen, että Euroopan Unionissa alkaa olla ihan natsimeininki, koska silloin menee määrätty järjestys ihan sekaisin. Nimittäin eihän se, jonka on päätetty olevan natsi, voi paheksua jotain valtioliittoa siksi, että se muistuttaa natsi-Saksaa. Se ei yksinkertaisesti käy, koska silloin menee kaikilla pasmat sekaisin. Ei tähän maanosaan kovin montaa fasistista tahoa mahdu, ei ainakaan, jos ne edustavat toistensa vastapuolia. Siinä vaan menee vaalikarjalla sormi suuhun, kun ei enää tiedä, että kuka se nyt se vastustettava natsi ja fasisti ja rasisti on.
Sananvapaudella on rajoitteensa, sillä olisihan se uhka hyvinvointivaltiolle ja demokratialle ja ihmisoikeuksille, että ihan kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Ja nämä rajoitteet on hyvä muistaa, koska jos sananvapautta käyttää väärin, voi käydä kehnosti. Median välityksellä valehtelu on ihan ok, jos muistaa mainita olevansa vastuullisen median pelisääntöihin sitoutunut ja julkaisee valeuutisen jälkeisenä päivänä pienen oikaisun lehden peräsivun alakulmassa esim. näin: “eilen etusivulla julkaistu uutinen siitä, että Jussi Halla-aholle kasvoi nenän alle Hitler-viikset ja otsaan sarvet ja hänen nähtiin Ruttopuiston penkillä syövän vauvoja elävältä oli virheellinen ja väärinkäsitys.” Sen sijaan se, että pohdit pitkälti toista tuhatta vuotta sitten eläneen ukkelin mahdollisia pedofiilisia taipumuksia tämän yhdyttyä ala-asteikäiseen lapseen, on rikos, josta joutuu käräjille ja helvettiin ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Tuota Pyhää Ukkelia on maassamme pantu oikein poliisit suojelemaan. Se on kylmää kyytiä sille hölmölle, joka internetissä kirjoittaa “pedofiiliprofeetasta”, koska mikään ei jää poliisilta huomaamatta. Jos poliisilta merkittävistä vihapuheen kyttäilyyn suunnatuista määrärahoista huolimatta jää mahdolliset vihapuheet ja rasistifasistinatsimielipiteen huomaamatta, hoitavat päivystävät kansalaisaktivistit homman. Erinäisiin sosiaalisen median alustoihin keskittyneeseen mielipiteiden vaihtoon on helppoa puuttua silloin, kun mielipiteet tuntuvat vähän liian faktaperäisesti haastavan konsensusutopian ja joukkohysterian. Unelmatodellisuus on hento ja herkkä, kuin riisipaperivarjostin, ja jos sen tökkää rikki, ei sitä teipillä kovin kauniiksi korjattua saa. Näin ollen kaikenlaiset törkkijät on hyvä pitää kurissa ja nuhteessa, jotta riisipaperivalaisin saa jatkossakin tuoda valoa sitä kaipaaville kärpäsille ja muille öttiäisille.
Meillä täällä Suomessa on pitkät perinteet tasa-arvolle. Tasa-arvon piiriin kuuluvat kaikki muut paitsi syntyperäiset suomalaiset miehet, jotka ovat ihan käsittämättömiä kusipäitä ja syyllisiä suunnilleen kaikkeen Nigerin kurjuudesta Donald Trumpin oranssiin ihonsävyyn. Myöskään itämaista tulleita naisia ja tyttöjä ei tasa-arvo koske, koska heidän tasa-arvonsa olisi uhka sille harmonialle, joka on syntynyt vastaanottokeskuksissa ja kotouttamistoimissa suomalaisten naisoletettujen, noiden kovia kokeneiden arjen sankarien, ja pakolaispolojen välille. Sitä paitsi, keitä me olemme kyseenalaistamaan muiden kansojen tuhansia vuosia vanhoja perinteitä? Jo silloin kun me vasta juostiin puolialasti metsissä nuijilla hirviä saalistaen, uudelleenmuotoiltiin Itä-Afrikassa tyttöjen pimppejä ja prinsessa Jasminellakin oli siitä Disneyn elokuvassa kaunis huntu hiustensa peittona eikä hän näyttänyt kärsivän lainkaan. Eiku se olikin hiuspanta, mutta sama asia kuitenkin ja onhan se vähemmän loukkaavaa pukeutua tyylikkään mustaan huntuun kuin vaikkapa naiseutta alistavasti bikineihin, koska sitten olisi vaan miesten kiimaisuuden alamaisena, objektina, katseilla raiskattuna lihapalana. Ja itse olen niin läski, etten ilkeä bikineissä kuljeskella muuten kuin pridemarssilla, koska siellä saa näyttää ihan miltä haluaa, joten mielestäni burka on bikineitä vapaantuneempi asukokonaisuus.
Lopuksi painotan vielä, että Suomi on vapauden mallimaa. Meillä saa vapaasti olla mitä haluaa, kunhan on sitä, mitä media haluaa kansan olevan. Jos ei ole, niin sekin on ok, kunhan pitää päänsä kiinni. Nimittäin se on sillä tavalla, että jos ken yhtään vänähtelee monikulttuurista, suvaitsevaksi itsensä mainitsevaa ja veronmaksajille hiton kallista kriittistä tarkastelua kestämätöntä unelmahöttöä vastaan, pidetään huoli siitä, että se tyyppi ajetaan ringin ulkopuolelle ja leimataan semmoiseksi eläjäksi, ettei kukaan halua sen kaveri olla.
Ja koska meillä on tämmöiset säännöt, niin ihan tutkitustikin olemme onnistuneet luomaan maan, jossa elää maailman onnellisin kansa, vähän niin kuin Neuvostoliitossakin aikanaan. 🙂
