Kansainvälisenä sananvapauden päivänä on ruikuttamisen sijaan hyvä pohtia niitä keinoja, joilla meistä jokainen voi pitää huolta arvokkaimmasta yhteiskunnallisesta vapaudestamme eli sanan- ja ilmaisunvapaudesta.
Kyllähän se on nyt jo helppoa sanoa ihan totenakin, että sananvapautemme on mennyt vähän rikki. Vaikka valtio tarjoaa meille hyvinkin lavean kentän, jossa sanoa ja tuumailla asioita, ovat reunat kaventuneet ja kenttä muuttunut kuoppaisemmaksi, ja monilta osin ihan meidän kansalaisten oman toiminnan seurauksena.
Listasin kolme mielestäni sananvapautta uhkaavaa asiaa. Varmasti on muitakin, mutta enempää ei jaksanut ajatella, kun rupesi ärsyttämään niin kovin. Siis jumalauta! Mikä meitä vaivaa? Ilmaiseksi ollaan kultalautasella saatu sellainen harvinainen herkku kuin sananvapaus ja sitäpä sitten kevytkenkäisesti ollaan tuhoamassa ihan vaan siksi, että ei tulisi paha mieli. Ja pahasta mielestä on kyse niin poliittisessa korrektiudessa kuin uhkailussakin. Näiden tissiposkien olisikin ehkä ihan hyvä keksiä muuta tekemistä kuin netissä toisten sanomisten ja tekemisten kyttääminen, koska vain ja ainoastaan HE – siis juuri TE, senkin mielenpahoitusnillittäjät, sekä TE väkivaltafantasioivat ja ihmisiä vainoavat idiootit – olette vastuussa siitä, että sananvapautemme on kaventunut ja touhu mennyt ihan naurettavaksi. Turha on syyttää poliisia, valtiota tai Halla-ahoa siitä, jos omassa housussa on kakka.
Poliittinen korrektius
Joistain tahoista on, tiedä sitten kuinka, tullut niin merkittäviä ja hienoja toimijoita, jotta heidän herkkä hipiänsä ja mielipuolisen itsekeskeinen maailmankatsomusnäkövinkkeli määrittelee sen, kuinka ja mistä on ”asiallista” ja ”sivistynyttä” puhua. Näitä henkilöitä ei varsinaisesti kukaan ole valinnut arvoja kansaan junttaamaan, mutta silti heidän pahat mielet ovat rajoittamassa keskustelua ja uudissanoittamassa kieltämme. Jos heidän ohitettaisiin hyväntahtoisesti naurahtaen, ei ongelmaa olisi, mutta kun he ovat pyöritelleet sormensa ympärille jopa valtiollisen median, on meillä käsissä iso ongelma.
Yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen
Itselleni oli jotenkin karmiva kokemus se, kun eräs hyvinkin arvostettu yliopiston setä totesi privana kerran, että hän ei voi sanoa ääneen näkemystään eikä halua millään tavalla sotkeutua erääseen vääryyteen, koska se leimaisi hänet. Ja tämä siis siltikin, että hänen auktoriteetillaan olisi ollut huomattavaa painoarvoa ja keskustelu olisi ohjautunut oikeaan suuntaan valheiden ja muun paskanjauhamisen sijaan.
Tiedän myöskin ihmisiä, jotka ovat osaavia ja koulutettuja, mutta mielipiteidensä vuoksi heidän nenänsä edestä on suljettu ovet moniin työpaikkoihin ja tehtäviin. Tuota olen itsekin kokenut, mikä on edes jollain tasolla ymmärrettävää, mutta silloin jos hyvin perusteltujen ja asiallisten näkemysten julkisen esittämisen vuoksi suljetaan ulkopuolelle vain, koska mielipiteet ovat ”vääriä”, ei sananvapaus toteudu.
Tämä on kaventanut takuulla myöskin toimittajien vapautta. Lehdistönvapautta ehkä riittää, mutta kuinka on toimituksissa henkisen toimintavapauden laita?
Uhkailu ja vainoaminen
Yksi suurimmista sananvapautta uhkaavista asioista on se, että ihmisiä uhkaillaan ja vainoaminen ulotetaan kotiovelle, työpaikoille ja perhe-elämään. Usein tuota perustellaan sillä, että ”oppiipahan olemaan” tai ”näkevätpähän muutkin, että millainen kusipää vääriä mielipiteitä esittää”, mutta moinen toiminta ei ole mitään muuta kuin totalitaristista vähäjärkisyyttä enkä itse koskaan haluaisi tuollaista toimintaa harjoittavien ihmisten Suomessa elää, päinvastoin! Pidän uhkailua ja vainoamista harrastavia ihmisiä sairaina ja jos sen uhkailun ja vainoamisen syyksi riittää pelkkä toisen mielipide, on tilanne karmiva.
Uhkailu ja vainoaminen on jo nyt aiheuttanut sen, että moni on jättänyt yhteiskunnallisen keskustelun ja moni on päättänyt (esim. minä), ettei tiettyjä tahoja kritisoi ja pyrkii olemaan huomaamaton näitä keinoja käyttävien silmissä, koska ihan oikeasti moisten hullujen kynsiin ei kukaan halua.
******
Se, että sananvapaus parantuu ja elää kauan, on meidän tavallisten, maalaisjärkeä käyttävien ihmisten vastuulla. Juuri meidän tulee tukea ja puolustaa heitä, jotka joutuvat sananvapauden vastaisten toimien kohteeksi ja taantumuksellisten henkien vaikutusvallan piiriin. Taistelumme on merkittävä ja tärkeä, mutta ei kuolemanvakava, sillä hyvin usein asiat menevät perseelleen silloin, kun liiallisella tosikkomaisuudella ryhdytään hommia oikomaan.
Helena
