Koetan kuvailla pari tapausesimerkkiä. Siispä tapaus a.): Henkilö (yleensä kai naisyksilö) lähtee sumuisen kapakkaillan jälkeen jonkun miehekkeen asunnolle. Nautitaan lisää päihdykkeitä ja ehkä muitakin ”huimausaineita”. Erinäisten vaiheiden jälkeen päädytään kenties petipuuhiin. Yö sujuu epämääräisissä merkeissä, ja muistinkin laita on vähän niin sun näin.
Kumpikin osapuoli mahdollisesti halusi ensin tätä. Sitten toisinaan – ja yleensä – se naisoletettu osapuoli saattaa tulla katumapäälle ja tekee ilmoituksen viranomaisille seksuaalisesta ahdistelusta, jopa raiskauksesta. Näin tapahtuu Suomessa koko ajan, ja ihan kantasuomalaisten toimesta.
On oikein, että juttu tutkitaan asianmukaisesti, ja esim. annetut seuraamukset tuomioistuimessa ovat mitä pitääkin. Mutta näissä tapauksissa molemmat ovat lähteneet tällaiseen tapahtumaan ja vieneet sen pitkälle. Ainakin alun perin.
Sitten b.) on toisenlaista seksuaalista ahdistelua, käsiksi käymistä, väkivaltaista pakottamista ja raiskailua. Tarkoitus on jotenkin saalistaa ja esineellistää ihmisolento omien kieroutuneiden mielihalujensa kohteeksi. Houkutus lienee suuri ja niin sanotusti tilaisuus tekee varkaan.
Esimerkiksi joku täysin tilannetta käsittämätön, siihen varautumaton ja ehdottoman kielteisesti lähestymiseensä näissä merkeissä suhtautuva, kauhuissaan oleva peruskoulutyttönen napataan jonnekin pusikkoon tai autoon, ja hänelle tehdään raakaa seksuaalista väkivaltaa.
Henkilö on täysin nöyryyttäjiensä armoilla, eikä ole mitenkään halunnut tai provosoinut asiaa. Hänen kontolleen ei voi – eikä ehdottomasti saa – laittaa sitä, että hän vain sattuu olemaan houkutteleva ja viehättävä vaikkapa miehisestä näkökulmasta. Tuntemukset ja seuraamukset uhrin kannalta ovat hirvittävät, eivätkä henkiset ja fyysiset arvet umpeudu milloinkaan.
Tällaista rikollisuutta kajota toisen yksilön omaan yksityisyyteen on lukuisten julkisten, arvovaltaisten tahojen (mm. Poliisiammattikorkeakoulu, sisäministeriö, Tilastokeskus jne.) selvityksistä tullut esiin, ja niissä ovat aivan poskettomasti yliedustettuina Lähi – ja Keski-idästä sekä Afrikasta tupsahtaneet maahantulijat.
Kyllä jokaisen täyspäisen ihmisyksilön ja varsinkin vaikuttajan pitäisi käsittää, että ei turvapaikkojen myöntämisessä pitäisi etusijalla olla fertiili-ikäiset, sotakuntoiset miehet. Kun aikanaan Ylellekin, sen aamuohjelmiin, sai aikanaan varsin vapaasti kommentoida ja tämä turvapaikkaralli käynnistyi, niin esitin vaatimattomana ihmetyksenaiheenani, että mistä näille maahantulijamiekkosille loihditaan täällä heilat. Siinäpä kysymys. Ajankohtainen yhä. Koko asiaa ei pitäisi lainkaan hoitaa tällä tavalla, mutta siihen olen itsekin ottanut kantaa jo moneen kertaan usean muuan blogistin lailla. Tiedostamme kaikki, että hyvää ratkaisua tähän ei löydy.
Ei ole tarkoitus leimata kaikkia, mutta tällaista emme voi sallia emmekä puhtaaksi selitellä milloinkaan. Valkopyykkäystarvetta on kuitenkin tiettyjen unelmoijamonikultturistien sekä muiden myötätuntokierouksista kärsivien tyhmyreiden taholta ilmennyt, mitä minun ja monen muun meidän tavallisen kansalaisen on mahdotonta koskaan ymmärtää saati hyväksyä.
Arvomme ja näkemyslähtökohtamme ovat siis ratkaisevasti erilaiset. Poliittisen eliitin, tutkijoiksi tituleeratun väen ja valtamedian monet kannanotot sekä kantaväestömme verrannollistamis- ja syyllistämistaipumukset tässä närkästyttävät meitä monia. Raivostuttavat kerrassaan! Koska ovat kohtuuttomia ja aiheettomia.
Niin, olemme (tosin hyvin pieni) osa meistäkin joskus onnettomia sähläreitä ja hölmöilyyn taipuvaisia, mutta emme kaipaa tänne yhtään lisää samanlaista ja vielä aivan uuttakin seksuaalista ahdistelua taharruksineen kaikkineen.
Ja lopuksi: tämä ääretön yliherkkyys ajassamme ihmetyttää. Löytyykö oikeastaan meistä ketään, joka olisi täysin välttynyt itseään, käytöstään ja fyysistä olemustaan koskevista arvioinneista kanssaihmistensä taholta?
Selvennän seuraavassa. Kuka meistä onkaan kuullut olevansa se lyhyt, pitkä, hoikka, tukeva, tumma, vaalea, paljonpuhuva, hiljainen, ekstrovertti, introvertti, ujo, rehentelevä, vahvarakenteinen, hintelä, jne.
On ikävää, että joku on toisten mielestä liian ruma, mutta yksilö voi olla myös liian hyvännäköinen joutuen kateuden ja syrjinnän kohteeksi. Kaikkea on tullut nähtyä. Itse kukin meistä saa kuulla vaikka mitä kommentteja itsestään kautta elämänsä. Sellaisen kanssa on elettävä. Ei pidä sallia mitään erityskohdeltua ryhmää, ideologiaa tai uskontoa, jotka saavat ympäriämpärisuojellun erityisaseman olla kaiken kriittisen tai edes hyväntahtoisen arvioinnin ulkopuolella. Ja silloin myös yleensä huumori on kiellettyä ja tuomittavaa. Ei!
Viljelen itse sanontaa, että on eri henkilöt, jotka soittavat pianoa ja jotka kantavat sitä. Molempia tarvitaan. Myös on ehkä vielä niitä, jotka säveltävät sonaatteja kyseiselle soittimelle. Kaikkia tarvitaan, ja tämä luontainen, kaikkien käsittämä erovaisuus on osa meidän ihmiskuntaamme. Niin, mitä sitten, muka!
Miten tällainen ääretön yliherkkyys on päässyt syntymään, että ihmisten luontainen taipumus arvioida toinen toistaan halutaan jotenkin epänormalisoida? Näin me ihmiskunta teemme aina, kaikkialla ja olemme tehneetkin, eikä mikään erityisryhmä saa ja voi olla tämän ulko- tai yläpuolella. Kunhan ollaan suht koht hyväntahtoisia näkemystemme esittämisessä. Niin me yleensä olemmekin.
Arvon suomaiset päättäjät, virkavalta, ideologit, suvakkitutkijat ja muut kaltaisenne – älkää tehkö meille henkistä väkivaltaa ja pakottako meitä olemaan jotakin tosi epärealistista, kiitos.
