Kun tarkastelemme parhaillaan tulenarassa tilanteessa olevaa Postin tapausta, jossa Posti pyrkii joko murtamaan työntekijöidensa nykyisen työehtosopimuksen tuomalla tilalle uuden itse valitsemansa työehtosopimuksen, joka on työntekijöille radikaalisti huonompi, taikka oleellisesti heikentämään nykyistä työehtosopimusta, on mentävä itse asian ytimeen ja alkusyyhyn asti.
Jo ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden kannalta tässä on kyseessä tietenkin katastrofi vailla vertaansa. Kun heidän pienistä tuloistaan ollaan Postin yksipuolisella ilmoituksella leikkaamassa ankaralla kädellä, samalla pidentäen työaikaa ja heikentäen muitakin etuja, niin nämä työntekijät ovat joutuneet ns. selkä seinää vasten eli täysin kohtuuttomaan tilanteeseen.
Kuten jokainen varmasti ymmärtää, niin pienituloinen ihminen on todellisessa umpikujassa, jos hänen tulojaan yhtäkkiä leikataan tällä tavalla, sen pitäisi kai olla sanomattakin selvää.
Tämä surkea kohtalo tulee valitettavasti olemaan tulevaisuudessa yhä useamman alan työntekijöiden ja suomalaisen kohtalo, kuten tämän artikkelin aikana selviää.
Postin kannalta tässä kyse on taas sen oman ilmoituksen mukaan kilpailutilanteeseen sopeutumisella ja siksi se haluaa työntekijöiltä ”joustavuutta” mikä siis tässäkin tapauksessa tarkoittaa palkansaajalle rajua elintason ja elämänlaadun laskua, kun palkkaa pienennetään ja työaikaa pidennetään sekä muitakin etuja heikennetään.
Mutta mikä on siis perimmäinen syy tähän tilanteeseen? Meillähän oli Suomessa ennen Postin monopoli, joka pystyi suoriutumaan kaikista tehtävistään koko maassa erinomaisesti ja samanaikaisesti Posti kohteli työntekijöitään kunnolla. Mikä muutti tilanteen?
Elefantti huoneessa
Koko tämän tilanteen alkusyy ja samalla iso elefantti huoneessa, jota kukaan ei ole tässä huomaavinaan, on EU-jäsenyyden mukanaan tuoma EU:n ”vapaaseen kilpailuun” perustuva talousjärjestelmä, jonka tuhoisista seurauksista suomalaisille EU:n kannattajat eivät halua puhuttuvan. Kilpailun avauduttua esim. Postin suhteen meillä on jäljellä monioireinen valtion kriisiyhtiö, joka on otsikoissa jatkuvasti.
Kuten monet muistavat, EU:n talousjärjestelmän mukanaan tuoman ”vapaan kilpailun” piti sen kannattajien mukaan nostaa suomalaisten elintasoa sekä parantaa, tehostaa ja halventaa palveluja alalla kuin alalla, kunhan Suomen talous vain ensin avattaisiin ulkomaisille yhtiöille ja ulkomaiselle pääomalle sekä vierastyövoimalle.
Mutta mitä me suomalaiset arkipäiväisessä elämässämme tosiasiassa näemme tämän EU:n taloudellisen systeemin aiheuttavan yhä useammalle? Ensinnäkin on nähtävä metsä puilta, jotta tilannekuva siitä mitä yhteiskunnassamme tapahtuu on oikea.
On tärkeä ymmärtää, että tässä Postin tapauksessa kyse ei ole yksittäistapauksesta, joina nämä vaadittavat ”joustot” aina pyritään tapaus kerrallaan esittämään, vaan EU:n talousjärjestelmän aiheuttamasta yhä yleistyväksi käyvästä ilmiöstä, jolla Suomen keskiluokkaa painetaan vauhdilla takaisin köyhälistöksi ja oikeudettomaksi työväenluokaksi, joka kutsutaan surkein eduin töihin vain silloin kun järjestelmä häntä sattuu tarvitsemaan.
”Uusiin markkinaoloihin sopeutumista” ja ”joustoja”, joita yhtiöt työtekijöiltä jatkuvasti vaativat, tarkoittavat selkokielellä työntekijöille köyhtymistä, omista eduista ja omista oikeuksista luopumista, siis elämänlaadun pysyvää laskua.
”Vapaa kilpailu” lyö yhä useamman suomalaisen polvilleen
Eli tosiasiassa ”vapaa kilpailu”, jonka EU:n kannattajat lupailivat nostavan suomalaisten elintasoa ja vaurastuttavan Suomea, lyö tavallisen suomalaisen polvilleen ja heikentää hänen elintasoaan ja elämänlaatuaan kovalla tahdilla.
Suomen markkinoita vallataan ulkomaisen suurpääoman voimin ala toisensa jälkeen ja sen myötä vastaavia yksipuolisia työehtosopimuksien heikennyksiä ja vaihdoksia on luvassa yhä useammalle alalle. Esimerkiksi paisuvien kustannusten kanssa kamppailevan SOTE-palveluiden piirissä tämä on nykysysteemin jatkuessa odotettavissa enemmänkin ennemmin kuin myöhemmin.
Palvelujen saanti Suomessa vaikeutuu, niiden laatu heikkenee, ne kallistuvat jatkuvasti ja näin suomalaisten rahoja kupataan yhä ahnaammin kansainvälisten suuryritysten ja pääomasijoittajien toimesta ulos Suomesta EU:n ja ”vapaan kilpailun” nimissä ja mahdollistamana.
Ja on siis muistettava, että nämä jatkuvat ”joustojen” vaatimiset eivät ole ykstittäistapauksia niin kuin ne pyritään esittämään vaan EU:n taloudellisen systeemin pakottamaa vääjäämätöntä tavallisen ihmisen etujen polkemista.
Ajan kuvaan kuuluu myös se, että ammattiliitot pyritään esittämään huonossa valossa ja menneisyyden jäänteinä, vaikka tosiassa työntekijöiden oikeuksia purkamalla yhteiskuntaa viedään takaisin tavalliselle ihmiselle synkkään menneisyyteen, jossa oli rikas yläluokka ja lähes oikeudeton toimeentulon rajamailla elävä työväestö.
Samoin suomalaiset työntekijät pyritään leimaamaan sosiaaliturvaa hyväksikäyttäviksi laiskoiksi vätyksiksi, jotka eivät ole kiinnostuneet työnteosta ja työntekijöiden omien etujen ajaminen ja puolustaminen esitetään vanhoillisena riidanhaastamisena yms. Tämä on osa koneiston luomaa painetta, jolla yhteiskuntaa muutetaan EU:n talousjärjestelmän siltä vaatimaan muottiin.
Eliitin eduista pidetään huolta
Samaan aikaan EU-aikana johtajille maksetaan satumaisia palkkoja kun he syöttävät tavallisille suomalaisille karvasta kalkkia, koska EU:n järjestelmän on säilytettävä eliitin tuki itsellään. Onkin luotu täysin kohtuuttomia korvauksia likaisesta työstään saava rälssi, joka tukee varauksetta EU:n järjestelmää, vaikka se on pääosalle Suomen kansasta vahingollinen ja laskee sen elintasoa ja elämänlaatua.
Tämä Suomen eduille vahingollinen järjestelmä säilyttää tukensa palkitsemalla työntekijöitä irtisanovat ja heidän oikeuksiansa heikentävät johtajat avokätisesti ja syöttämällä suomalaisille tiedotusvälineiden kautta jatkuvaa aivopesua ja propagandaa siitä, että EU-jäsenyys on muka hyödyllinen ja ainut vaihtoehto suomalaisille.
Herätystä kaivataan
Suomalaisten tulisi laajemmin herätä siihen mitä maassamme todella tapahtuu ja miettiä sitä, että olemmeko valmiita maksamaan yhä kovempaa hintaa ja oman elintason laskua siitä, että eliitti vei meidät Euroopan Unioniin.
”Vapaan kilpailunhan” piti vaurastuttaa eikä raunioittaa tätä maata. Näin ainakin satuiltiin Suomen kansalle, jotta se saatiin tukemaan EU:hun liittymistä, josta se maksaa päivä päivältä kovenevaa hintaa.
Niko Aleksanteri Kauko
Perussuomalaiset
