Blogit

Yle ja minä

Kuvituskuvana tämän kevään uudet lähiseudun narsissit. Jos erehdyn teidän mestarihortonomien sekä puutarhurien tekemien lajimääritysten kanssa, niin pahoittelen syvästi. Mutta näinpä itse nämä kasvit nyt tulkitsin. Lähitarhalta karanneita rehuja lie?

Keskustelin taannoin erään perussuomalaisen vaikuttajan kanssa Suomen Yleisradiosta; tämä henkilö siis vielä silloin kuului ihan oikeasti tähän PS-puolueeseen. Sittemmin miekkonen muuttui siniseksi, ja nyt en tiedä, tai liiemmälti välitäkään tietää, mihin hän enää lukeutuu.

Kyseinen poliitikko lausui kiireissään, että sikäläiset persut, noin pari vuotta sitten, ennen puolueen hajoamista, ovat kuulemma ainoita eduskunnassa, jotka haluaisivat rajoittaa Yleä mm. sen budjettia leikkaamalla. Mutta se ei näemmä onnistu, sillä muut puolueet sinnikkäästi haluavat jatkaa koko ajan Ylen rahoitusta sekä pitää sen toimintaa yllä nykyisenkaltaisena.

Kaikkien helpostikin saatujen tietojen valossa on selvääkin selvempää, että Yle on muuttunut erittäin voimakkaasti vihervasemmiston siekailemattomaksi äänitorveksi.

Miksikö? No, ajat vain ovat tällaiset. Tuo edellä mainittu kun on tätä nykyä muodikasta, seksikästä, kiihottavaa, uraputkea edistävää, modernia, välttämätöntä päästäkseen eteenpäin elämässä ja jottei joudu vähintään henkissosiaalisesti ristiinnaulituksi, kun hyvisihmistö ei sitten enää pidä minusta eikä mahdollista pärjäämistäni suvakkikarusellissani.

Olin äskettäin lääkärin vastaanotolla ja jouduin siellä kuulemaan peräti pari minuuttia Ylen aamulähetystä. Verensokerit ja kolesterolit nousivat ainakin mielessäni saman tien tappiinsa, niin sietämätöntä tavaraa televisio suolsi. (Onneksi en edes omista itse tv:tä enää.)

Ohessa oli säätä, urheilua ja jotain viatontakin jutustelua vaikkapa sähkölaitteiden väärinkytkemisestä, mutta asenteellinen perussanoma tuli ilmi: mm. EU:n loputtomia takauksia ja tukia pitää Suomen maksaa loputtomasti sekä sukupuolen saa valita itse jotensakin riippakoivun ja asteroidin väliltä. Lisäksi perinteistä, yleistä konservatiivi-inhoa.

Miksei normatiikka, biologia ja luojanluoma kelpaa näille ”uranuurtajille” – avangardisteille?

Näkemykseni on yksiselitteinen: en halua maksaa tästä roskasta, jota en edes kuuntele ja katso. Ei senttiäkään. Yle on riisuttava rahoitukseltaan enintään viidesosaansa tuottamaan lähinnä neutraaleja dokumentteja, sähkeuutisia, urheilulähetyksiä ja ehkäpä vielä Euroviisuja. Lisäksi pakollisia hätä- ym. viranomaistiedotteita. Meitä ketään ei saa velvoittaa maksamaan tuon ylipullean laitoksen valtavaa kulunkia tälle yhteiskunnalle. Joka haluaa yleläistä maailmaaparantavaa rikastusagendaa, hän maksaa, eivät muut. Reilua, eikös?

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.