Blogit

Italia ja Suomi – ne iloiset unionikumppanit

Aah, Italia, tuo eurooppalaisen kulttuurin sydänmaa, joka mm. saa kunnian omistaa seitsemälle kukkulalle rakennetun Rooman, jota sanotaan ikuiseksi kaupungiksi, ja tunnetusti kaikki tiethän vievät Roomaan. Lisäksi nuo sikäläiset tyylitietoiset, ylväät naiset sekä uljaan maskuliiniset urokset…

Toiseen maailmansotaan tultaessa Italia oli kuitenkin vain varjo aiemmilta loiston ajoiltaan. Se ei sotilaallisesti pärjännyt, ei niin Afrikassa, Ranskassa, Balkanilla, eikä myöhemmin torjunut länsiliittoutuneiden etelähyökkäyksiä, joten mahtikumppani Saksa sai olla pelastustehtävissä yhtenään. Myös Välimerellä Italian laivasto osoittautui melkomoiseksi pettymykseksi, eikä saanut hätistettyä brittejä, ei niin Gibraltarilta kuin Egyptistäkään.

Mussolini sentään rökitti Etelä-Italian mafiosoja, mutta mafia kukoistaa maassa jälleen. Jopa Italian omat viranomaiset ovat varoittaneet mafiansa voimasta EU-tukipakettien perään.

No, mutta. Suurenmoinen pääministerimme sitten käväisi tekaisemassa EU-kihojen kanssa sopimuksen, jota ylisti menestykseksi. Sitähän se toki olikin, ei tosin meille. Suomen Italian-kauppa ei korvaa näitä tulonsiirtoja täältä sinne. Se on jo laajalti todettu, vaikka Sanna ja muut taitaviksi todetut älyn jättiläiset ja erittäin kokeneet valtiojohtajamme muuta ehkä väittävät.

Italian kultavarannot ovat tiettävästi maailman suurimpiin lukeutuvat; niitä ei voi kuitenkaan kuulemma hyödyntää valtionvelkoihin ja sen tapaisiin omien tuhlailujensa takaisinmaksuihin.

Puolestaan Italian kotitaloudet ovat talouslehtien mukaan suomalaisia kotitalouksia varakkaampia, niiden kiinteistömassalla on enemmän arvoa. Niitä ei voi silti hyödyntää Italian velkojen maksuun. Eipä tietenkään. Mitenpä niitä nyt lähtisi kukaan kaupittelemaan?

Siis miksipä alkaa kaupata valtionsa kultakasoja ja kansansa lukaaleja, kun POHJOLAN HÄRMÄ, paremmin SUOMENA tunnettu pohjoismaa, lähtee hymyhuulin, taloudeltaan itse alijäämäisenä, kuihtuvana maana ottamaan lisävelkaa, jotta Italia ja muut holtittoman talouden ja veronmaksuvälttelyn mestarit sielläpäin voisivat jatkaa kulutusjuhlaansa?!

Nämä omat päättäjämme ovat fanittaneet ja palvoneet EU-nimistä järjestöä viimeiset 30 vuotta tavalla, joka saa yhä järjettömämpiä muotoja. Selityksiä kaikkeen tulee aina riittämään.

Sieltä ollaan käsi ojossa, ja Suomi antaa – kaiken. SIIS IHAN KAIKEN PYYDETYN JA VAADITUN.

Jälkikirjoitus: Olinpa tässä vaivoineni tarvitsemassa terveydenhuoltomme apua äskettäin. Siellä piippaavien monitorien ja vilkkuvien valojen keskellä maatessani mietin kiitollisena, että kyllä tämä Suomi on pitkälle kehitetty. Huipputekniikan lisäksi tuollainen joukko ammattilaisia laukkaamassa ympäriinsä minun, yhden aika mitättömän ihmispolon vuoksi.

Suomi on ollut yksi menestystarina tässä niin armottomassa ja turvattomassa maailmassa. Emme voi jakaa tätä omaamme KAIKKIEN kanssa. Olisi oikein, että on olemassa maankolkkia ja kansakuntia, jotka PERUSTAVAT ITSE asukkaistaan huolta pitävät valtiot. Siihen ne pystyvät kyllä, mikäli tosissaan tahtovat. Mutta tahdommeko ME säilyttää tämän omamme?

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.