IS (26.1.) esitteli harvinaisen hyvän pääkirjoituksen. Kirjoittajan nimi oli verhottu lehden lyhenteen taakse. Tai ehkä heitä on työryhmä. Artikkeli voisi olla kuin keskeinen palanen Perussuomalaisten viisaista ja ennakoivista talouspuheista.
Aihe lienee melko tulenarka, ja siinä puhuttiin tällä kertaa raudanlujista tosiasioista ja varoitettiin nykyhallitusta vakavasti. Lähde on vakuuttava: Talouspolitiikan arviointineuvosto. Kyseinen asiantuntijakokoonpano ei selvästikään tee ensisijaisesti politiikkaa tai myötäile hallitusta, vaikka juuri hallitus lienee tilannut neuvostolta kyseisen selvityksen.
Jo heti tähän alkupuolelle blogia on vain todettava, etteivät laajoja kansankerroksia kiinnosta tällaiset aiheet, ennusteet tai varoitukset, tai he eivät vain ymmärrä niistä tarpeeksi. Kannattaisi! Niiden läpi nimittäin paistaa maamme tulevaisuus monellakin tapaa.
Mutta tämäkin selvitys painui nopeasti alas näkymättömiin elämää tärkeämpien aiheiden tieltä, kuten että kuka tyrkkäsi toisen tuhmasti pois hiihtoladulta tai että joku some-stara julkaisi kuvan ahteristaan jo sadannen kerran ja pillahti itkuun, kun joku seuraaja ei tykännytkään, vaan sanoi jotain kaksimielisen häijyä. On se elämä raskasta!
_ _ _
Mutta vilkaistaan sitä raporttia. Ydinkohtia ovat näkemykseni mukaan seuraavat:
”Talouspolitiikan arviointineuvosto patistaa hallitusta panemaan aisoihin historiallisen suureksi paisuneen velkakierteen, johon se muun muassa koronan takia on ajautunut. Muuten edessä odottavat julkisen talouden ankarat ajat leikkauksineen ja veronkorotuksineen.”
”Velka on veli otettaessa, mutta velipuoli maksettaessa. Vanha kansanviisaus tulee mieleen, kun lukee Talouspolitiikan arviointineuvoston tuoretta raporttia, jossa se esittää painavan huolensa Suomen velkaantumisvauhdista ja työllisyyskehityksestä. Arviointineuvosto esitteli karuja näkemyksiään maanantaina. Hallitus sai eteensä niin sanotusti saatanalliset velkasäkeet, joita se ei voi juosta karkuun.”
Tällaisen vasemmistovetoisen hallituksen paha taipumus on todellakin velkaantua surutta. Samaan aikaan kun sitten arvoisa pääministerimme juoksee viemään Brysselin hallitsijoille miljardien lahjasekkiä sekä kun suurtyöttömyyden riivaamaan maahan haalitaan lisää väkeä elätettäväksi, olemaan jouten ja turhautumaan ja lähtemään lopulta kaduille keksimään itselleen ”viihdettä” ynnä kun viherblokki haluaa muuttaa koko maapallon paratiisiksi suomalaisten varojen ja turvallisuuden kustannuksella, niin tietäähän sen, mitä siitä seuraa.
On kuin kokonainen valtio eläisi pikavippien avulla. Otetaan yksi velka tuolta, toinen vippi sieltä. Ai niin, tämän kapineen saa osamaksulla, no, maksetaan ensimmäinen erä nyt ainakin, niin sen saa jo kotiinsa käyttöön…
Joskus pää tulee kuitenkin vetävän käteen. Vippejä ei enää heru. Luksuselämän ja korkean talousstatuksen ylläpito ei enää onnistu. Luottotiedot ovat palaneet. Ulosottomies on ovella. Pahimmillaan sinut julistetaan holhoustoimen alle holtittoman, vastuuttoman elämäsi takia, ja muut alkavat määrätä elämästäsi. Et ole enää autonominen toimija.
Näen niin, että monista syistään Suomessa on nyt lähdetty purkamaan sitä prosessia, menemään päinvastaista tietä kuin millä tämä kansallisvaltio ylpeästi, työläästi, kovin uhrauksin luotiin. Erittäin surullista!!
Arviointineuvosto antaa nykyhallitukselle armoa koronakriisin ajaksi, jolloin elvytys on perusteltua, mutta kun velkamäärä kasvaa tarpeeksi, tulee stoppi. Luotto Suomeen heikkenee kansainvälisillä luottomarkkinoilla ja korot alkavat nousta, jne.
_ _ _
Pääkirjoitus jatkaa raporttia lainaillen:
”Neuvoston puheenjohtaja, Turun yliopiston taloustieteiden professori Jouko Vilmunen arvioi, että edessä on väistämättä sekä menoleikkauksia että veronkorotuksia. Miten suuria, se riippuu tulevasta talous- ja työllisyyskehityksestä. Hallituksen työllisyyslinjalle Vilmunen ei korkeita pisteitä anna. Merkittävien työllisyystoimien siirtäminen vuosikymmenen loppuun ja seuraaville hallitukselle ei Vilmusen mukaan ole sopivaa. Hallituksen tulisi aikaistaa päätöksiään. Mitä pitemmälle ongelmia lykätään, sitä kovemmat ajat ovat edessä. Hallitusohjelman työllisyys- ja taloustavoitteet ovat jo karanneet käsistä, vaikka niitä ei olekaan päivitetty. Julkisen talouden pitäisi olla tasapainossa 2023 ja työllisyysasteen samana vuonna 75 prosentin tasolla.”
”Hallitus on väistellyt varsinkin työllisyyskeskustelua. Yksi oire välttelystä oli siirtää hallituksen kehys- ja puoliväliriihi kuntavaalien jälkeiseen aikaan. Samaan tosin sortui myös Juha Sipilän (kesk) hallitus neljä vuotta sitten.”
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000007765010.html
_ _ _
Uskooko joku tosissaan ja perustellusti, että nämä nykyisenlaiset hallitukset voivat tosissaan mahdollistaa kunnollisen suomalaisten työllistämisen? Ovatko jo nyt esille tulleet tapaukset houkuttelevia sijoittajille, että pistetään työllistäviä projekteja pystyyn tähän maahan, joka pyrkii vähentämään energiankulutustakin niin, että meidän kai on pian asuttava kylmissä luolissa nuotioiden ääressä ja syötävä sammalta ja ruohoa? Taikka sitten tiheään rakennetuissa lähiöbetonikopperoissa, joissa ikäihmisille käy joku pikahoitaja nakkaamassa jäisen paketin makaronilaatikkoa mikroon laitettavaksi, ja seurana on vain televisio. Uloshan ei kukaan enää uskalla mennä pimeän tultua eikä päivälläkään, joten kissaakaan ei voi pitää, kun sen hiekkoja ei voi viedä kompostiin.
Olen sitä mieltä, että jokaiselle kykenevälle ja haluavalle kantasuomalaiselle pitäisi järjestää opiskelu- tai työpaikka sekä taata meille turvalliset olot elää, asua, toteuttaa itseään ja harrastuksiaan ja vaikka perustaa perhe. Se on ylivertainen ykkönen aina ja kaikille hallituksille tässä maassa. Lisäksi päälle viisas, tasapainoinen, vakaa, ennustettava ulkopolitiikka, joka ei houkuttele ulkovaltoja provosoimaan eikä provosoitumaan.
_ _ _
Parit muut huomiot:
USA:n politiikan demarilaita pyrkii vieläkin saamaan Trumpin virkarikosoikeudenkäyntiin. Eikö tuon laidan kostonhimo ja vainontarve sammu koskaan? Ilmeisesti ei. Saitte kyseenalaisen ”vaalivoittonne”. Antaisitte vanhan miehen jo mennä.
Sekin on niin sanoin kuvaamattoman alhaista, että Trumpin tähti siellä Hollywoodin Walk of Famella rikotaan säännönmukaisesti. Näillä vandaaleilla on samanlainen, pahankurinen tuhovimma, ihmismielen pimeälle puolelle karannut voima, joka pyrkii tuhopolttamaan länsimaisia kirkkoja, kaatelemaan hautakiviä ja yleensäkin vain hävittämään kaiken. He eivät enää rauhoitu ja lopeta, vaikka hallintovaltaan tulisi länsimaissa mikä taho hyvänsä. Mistään näköalattomuudesta tai muusta hölynpölystä ei ole kyse – kullannuput ovat vain kyllästyneet liian turvallisiin oloihin ja valmiiksi katettuihin ruokapöytiin, ja mallia mekkalointiin on saatu kosolti esim. Lähi-idän uutislähetyksistä.
Matias Turkkilalle erityiskiitos oivaltavasta pääkirjoituksesta (SU 25.1). Niin sanotusti tyhjensit jutullasi pajatson! Mallikappale siitä, kun joku asioita haukankatseen lailla seuraava ymmärtää millaisen rättisitikan kyytiin Suomi-neito on tätä nykyä istuutunut (ja istutettu).
Se jokin salaperäinen eliitti on olemassa, näkihän sen esim. some-jättien yksituumaisesta samaan rintamaan asettumisesta tässä äskettäin. Kansat halutaan hajottaa, ja mistään todellisesta muutoksesta ne eivät saa enää äänestää. Jos saisivat, niin Suomeenkin pitäisi järjestää parin vuoden perusteellisen, tasapuolisen keskustelun sallimisen jälkeen uusi kansanäänestys EU:sta tai vähintään €urosta. Mutta se ei anna. Kukako? Se eliittipä hyvinkin.
Oma valtamediammekin on äitynyt välillä kitisemään siitä, miten Suomea viedään kuin litran mittaa tulonsiirtounioniksi muuttuvassa EU:ssa. Niinpä niin, ketkäpä ovat tästäkin varoitelleet, ja palkkioksi ovat saaneet roppakaupalla risuja ja hyljeksintää. Pilkattiin silloin, ei niinkään enää. Mutta tilalle on varttunut tällainen nykyisenkaltaisia hallituksia kehittelevä sukupolvi, joka ei voine käsittää Suomea itsenäisenä maana, joka terhakkaana ja ketteränä voisi pärjätä Pohjolan pikkujättiläisenä Islannin ja Norjan tapaan.
Samoin Suomen kaltaisessa maassa alkavat ns. yhteiset moraalikoodit olla hukassa. Yhtenäisemmässä Suomessa tiedostettiin paremmin, mikä on hyvää, oikein ja tavoittelemisen arvoista, vaikka työtä olikin paljon vielä tehtävänä. Monikulttuuria ei todellisuudessa ole, eikä kansoja pitäisi lähteä massamitassa, masinoidusti sekoittelemaan. Nyt niin on tapahtumassa, ja jotkut tästä katsovat hyötyvänsä. Tuloksena on vain kulttuurin pirstaloituminen.
Mikä sen takaa, että kaukaa tulijat muuttuisivat suomalaisiksi tänne tullessaan – ja toisaalta heidän näkökulmastaan: miksi heidän pitäisikään? Siksi voisivat mieluiten jatkaa omalla elämänmallillaan omissa alkuperämaissaan. Muu on tuhannen ja yhden yön satuilua. Länsi-Euroopassahan on koko ajan jo käynnissä periaatteessa sotatila, mutta valtamediamme on siitä sangen haluton raportoimaan. Tätä kaikkea meille ei silloin joskus luvattu ja povattu.
_ _ _
Ja lopuksi sarjassa palanen kansallismielistä genreä:
Elämänviisaus: Kuulin tällaisen, ja se kolahti. Olen kokenut mielestäni aika paljon epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi niin voi tapahtua, kun poikkeaa mielipiteiltään siitä lammaslaumasta, joka uskoo vaikkapa iltauutisiin kuin Taivaan Sanaan. Ja meitä on monta. Kuitenkaan katkera ei kannata olla, vaikka onkin oikein, että valhe saisi palkkansa ja oikeus toteutuisi. Silti katkeruus on kuin tappava myrkky, jonka sinä juot ja toivot, että se joku toinen kuolisi siihen.
Pikku EU-vitsi: Ihanainen Suomi-neito on nykymenolla EU-sulhonsa kanssa kuin se Entinen miäs, joka teki bisnestä liikekumppaninsa kanssa. Kumppani tarjosi: ”kuule, hyvät kaupat teet, saat kolmanneksen voitosta”. Siihen Entinen miäs: ”ei käy, vaadin vähintään neljänneksen”.
