Vajaa vuosi sitten artikkelissani “Koronakriisistä on tie ulos” kirjoitin siitä miten silloisesta tilanteesta oli olemassa vain yksi tie ulos: eli se että koronaviruksen vaarallisuus tautina arvioidaan uudelleen niiden tilastojen valossa mitä meillä siitä jo on ja sen myötä yhteiskunta palautetaan takaisin normaaliin sille monin eri tavoin kestämättömästä hälytystilasta.
Tämä uudelleenarviointi ei ole kuitenkaan EU-Suomessa onnistunut, vaan kiihkoilu viruksen ympärillä näyttää suureksi osaksi edelleen pahenevan ja koronasta on kuluneen vuoden aikana ennemminkin tullut entisestäänkin suurempi ja suorastaan kaikkivoipa ilmiö yhteiskunnassamme.
EU-Suomi on ottanut muutamassa vuodessa koronan nimissä kymmeniä miljardeja uutta velkaa, mutta kun katsomme mihin rahat on käytetty ja mitä niillä on saatu aikaan, on tulos hyvin heikko, suorastaan katastrofaalinen.
Jo ennen korona-aikaa kroonisesta resurssipulasta kärsinyt terveydenhuolto on edelleen samassa ja jopa huonommassakin tilassa resursoinnin suhteen kuin ennen kriisin alkua.
Resurssien käytöstä kertoo hyvin myös se, että kun koko korona-aikana koronapotilaiden tehohoitoon on käytetty reilut 50 miljoonaa euroa, niin samana aikana testeihin ja jäljittämiseen on kaadettu miljarditolkulla lainarahaa.
Paljon kohutut teho- ja sairaalahoidon kustannukset ovat siis vain tippa vesilasissa kun yhteiskunnan koronamenoja ajatellaan kaiken kaikkiaan.
Käytetyistä velkamiljardeista huolimatta sairaaloiden ja tehohoidon resursseja ja henkilöstöä ei ole onnistuttu lisäämään ja ensilinjassa työskentelevän terveydenhuollon henkilöstön palkkoja ja työoloja ei ole kyetty – eikä edes haluttu parantaa – koska (velka)rahastahan tämä ei olisi ollut kiinni.
Tuloksena kriisiajan massiivisesta rahankäytöstä onkin entisestään kriisiytynyt terveydenhuolto, joka edelleen toimii jatkuvasti resurssiensa äärirajoilla ja joka sen lisäksi on nyt osaksi kriisiytynyt myös hallituksen omien koronarajoitusten takia.
Resursseja on käytetty niin typerästi, että sitä voisi verrata vaikka tilanteeseen, jossa kävisimme sotaa, mutta viimeinen paikka, johon haluaisimme sijoittaa lisäresursseja, olisi resurssipulasta kärsivä rintama ja armeija.
Hallituksen kaksi korttia
Koko koronakriisin hoito onkin laitettu uhkapelurin tapaan kahden kortin varaan; eli ensimmäiseksi hyvin epäselvien ja epäloogisten – voisi sanoa jopa eräänlaiseen “poppatieteeseen” – perustuvien rajoitusten ja sulkutilojen, sekä toiseksi massarokotusten varaan.
EU-Suomi on hallituksen johdolla ottanut näiden molempien koronakorttiensa kohdalla käyttöönsä kovakätisiä keinoja, jotka eivät mitenkään kuulu vapaaseen ja demokraattiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Elinkeinovapautta rajoittavien toistuvien sulkutilojen vuoksi suuri määrä yrityksiä on ajettu lopettamaan toimintansa, taikka konkurssiin tai sen partaalle ja monet alat sinnittelevät jatkuvasti kuilun reunalla tietämättä omasta tulevaisuudestaan mitään.
Kun taas rokotusten kohdalla on turvauduttu massiiviseen, koordinoituun ja monipuoliseen psykologiseen painostukseen; pelotteluun, uhkailuun, syyllistämiseen, leimaamiseen, syrjäyttämiseen sekä sensuuriin ja jopa rokottamattomien kansalaisoikeuksien rajoittamiseen koronapassin avulla.
Yhteiskunnan uudet epätoivotut ilmiöt
Uusina ilmiöinä meille on syntynyt yhteiskuntaan koronanyrkkejä ja koronakuningattaria, jotka median ja kiihkeimpien kannattajiensa piiskaamina uskovat omaan kaikkivoipaisuuteensa jopa siihen asti, että kuvittelevat esimerkiksi pystyvänsä “tieteen” avulla säätämään vaikkapa ravintoloiden, museoiden ja kuntosalien ja teatterien sulkemisaikoja jopa tuntien tarkkuudella niin, että tauti leviää väestössä kulloiseenkiin sairaalakuormituksen tasoon juuri sopivasti.
Kuka tällaiseen nykyajan poppatieteeseen todella sitten uskoo, että poliitikot yhtäkkiä olisivat virusta täydellisesti kontrolloivia mestareita pystyen tuntien tarkkuudella tietämään miten ja missä virus tarttuu ja julistamaan esimerkiksi ihmisiä pullollaan olevat junat, bussit ja kaupat “terveysturvallisiksi,” mutta museot ja kuntosalit, liikuntapaikat, uimahallit, ravintolat yms. vaarallisiksi tartuntapesäkkeiksi, on minulle suuri arvoitus.
Itseään ruokkiva noidankehä
Tosiasiassa rajoituksista ja koronatoimilla “kovuuden osoittamisesta” on tullut kierre, josta yhteiskunta ei näytä löytävän tietä ulos. Kuuluisan “lyhytkestoisista, oikeasuhtaisista ja tarkkarajaisista” koronatoimista on tullut pysyvää politiikkaa ja ihmiskohtaloita piinaava noidankehä, josta koronasoituneiden poliitikkojen ja median on äärimmäisen vaikea luopua.
Näin nämä harkitsematta vauhtiin puhalletut voimat jatkavat realiteeteista huolimatta omaa menoaan. Poliitikkojen ohjenuorana näyttääkin koronan kohdalla pääasiassa olevan se, että on tehtävä jotain, ettei vaikuteta heikoilta, mutta kuitenkaan tietämättä oikein mitä. Ja tämä tietysti on johtanut hämmentävään ja sekavaan tilanteeseen, jossa nyt olemme.
Syntipukki on löydetty
Äärimmäisen huolestuttavaa on myös ja erityisesti se, että mediassa monet arvostetut ja älykkäät ihmiset jo avoimesti suunnittelevat ja ehdottelevat miten koronarokotteista syystä tai toisesta kieltäytyvien elämästä voitaisiin tehdä mahdollisimman vaikeaa ja tuskallista esim. eväämällä heiltä sairaalahoito taikka oikeus työntekoon. On löydetty syntipukiksi ryhmä, johon yhteiskunta voi nyt “luvallisesti” ja vapaasti purkaa höyryjään syyllistämällä sitä.
Tässä kohtaa onkin nähtävissä, että pitkään tukahdutettu suvaitsemattomuus on koronakiihkoilun myötä löytänyt uuden reitin päästä yhteiskunnassa laajasti hyväksyttynä esille.
Ja suvaitsemattomuuden kohdallahan ihmismielen kekseliäisyys on tiedetysti rajaton. Seilaamme tässäkin kohtaa erittäin vaarallisilla vesillä ja onkin syytä kysyä mihin tämä kaikki vie, jollei peliä saada puhallettua ajoissa poikki?
Rokotteesta on tehty autuaaksi tekevä
Rokotuksen kohdalla muistamme, että ensiksi painotettiin yksilökohtaisia riskikartoituksia ja arviointeja rokotuksen suhteen koska kyseessä ovat pikavauhdilla kehitetyt rokotteet, jotka eivät ole käyneet läpi normaaleja testausprosesseja koko laajuudessaan ja jotka sisältävät uutta geeniteknologiaa, jota ei ole koskaan ennen käytetty ihmisillä.
Mutta nyt kuitenkin rokottamisesta itsestään on tehty autuaaksi tekevä tavoite ja sitä tarjotaan ainoaksi ratkaisuksi aivan kaikille – jopa lapsille – täysin henkilökohtaisesta riskiprofiilistä piittaamatta.
Koronarokotusten kohdalla syrjintää, painostusta, syyllistämistä jne. on hyvin vaikea mitenkään perustella koska kyseessä on lyhyttehoinen ja “vuotava” rokote, joka ei estä viruksen leviämistä ja jonka sarjapiikittämisen pitkäaikaisvaikutuksista ollaan edelleen täysin arvailujen varassa.
On jo selvästi nähtävissä, että pandemian pysäyttäjäksi näistä massarokotuksista ei ollut, sillä myös maissa missä rokotuskattavuus on kaikkein korkein ja joissa mennään jo osaksi neljättä kierrosta piikityksissä, tartuntaluvut ovat silti katossa, koskien myös rokotettuja. Tämän nykyisten rokotteiden tehottomuuden pandemian pysäyttämisessä totesi äskettäin myös Maailman terveysjärjestö WHO.
Tässä kohtaa on myös muistettava, että historiasta on helppo löytää monia esimerkkejä, kun uusia valmisteita on tuotu markkinoille ja vakuutettu niiden olevan täysin turvallisia ja totuus onkin ajan myötä ollut toinen.
Ja juuri tämän riskin takia pitkän aikavälin turvallisuustestejä esim. lääkkeiden kohdalla tehdään. Varovaisuusperiaatetta pitäisi aina noudattaa, eikä uutta teknologiaa pitäisi ottaa käyttöön ilman erityistä varovaisuutta edes kriisitilanteen ja sen aiheuttaman pelon ja kiihkoilun alaisuudessa.
Rokotteita valmistavat lääkeyhtiöt itse ymmärtävät nämä tuntemattomat riskit enemmän kuin hyvin ja siksi myyvät näitä kiireellä markkinoille puskettuja valmisteitaan vain ja ainoastaan sillä ehdolla, että ne rajataan kaikkien niiden mahdollisista haittavaikutuksista aiheutuvien korvausvaateiden ulkopuolelle nyt ja tulevaisuudessa.
Miljardivoittoja rokotteillaan tekevillä lääkeyhtiöillä itsellään on siis vahva ja pitkäkestoinen immuniteetti tässä kohtaa.
Muutamia johtopäätöksiä
Ensinnäkin on nähtävissä, että korona on hyvin vaarallinen tauti maissa, joissa terveydenhuolto ja erityisesti kansanterveys ovat heikolla tolalla. Tämä on sekä valtiolle, että yksilöille oman elämänsä ja terveytensä vastuunkantajina korona-ajan tärkeä opetus. Huomattava on myös se, että palkallisella sairaslomalla on tärkeä rooli yhteiskunnassa siinä, että ihmiset eivät mene sairaana töihin ja levitä tartuntatauteja tulonmenetyksen pelossa.
Toiseksi on selvää, että koronaa ei ole saatu sulkutiloilla ja massarokotuksilla tukahdutetuksi eikä luultavasti koskaan saadakaan, mutta tätä ei haluta myöntää vaan pyritään käyttämään yhä uudelleen samoja tehottomia keinoja, joiden sekä lyhyen että pitkän aikavälin sivuvaikutukset ovat valtavan raskaat suhteessa taudin itsensä aiheuttamaan vahinkoon.
Tässä siis hakataan päätä seinään yhä kovemmin, monien alojen yrittäjien ja työntekijöiden sekä kansanterveyden ottaessa iskut vastaan poliitikkojen pään ja puun välissä.
Kolmanneksi on selvästi nähtävissä, että yhteiskunta on koronatoimien kohdalla kyvytön korjaamaan kurssiaan; eli kun pullon henki on kaikin keinoin manattu pullosta ulos, niin sen takaisin saaminen sinne ei olekaan niin helppoa.
Ja kun pelon lietsontaa on käytetty koronan kohdalla hallitsemisen ja yhteiskunnan ohjailun keinona, niin nämä kauhukuvat iskostuvat syvälle kansaan ja siksi suunnan muuttaminen asiassa on erittäin vaikeaa.
Neljänneksi on havaittavissa, että vaikka pandemia on ollut vahvuudeltaan ja seurauksiltaan erilainen eri maissa niiden eroavaisuuksista johtuen, niin vastaus ja keinot ovat useimmissa maissa silti samat; eli sulkutilat ja rokote.
EU-Suomenkin kohdalla on helppo huomata, että vastausta epidemiaan ohjataan maan ulkopuolelta; meillä tehdään niin kuin muuallakin, politiikka ja uutisointi on koordinoitu jossakin kansainvälisellä tasolla ja tästä linjasta poikkeavia ajatuksia sensuroidaan maailmanlaajuisesti.
Itsenäistä arviointia ja vastausta, joka perustuisi ensisijassa oman maamme tilanteeseen, ei käytännössä ole mikä maamme nykyisen EU:n alusmaan aseman huomioon ottaen ei ole kuitenkaan mikään yllätys.
Viidenneksi on nähtävissä, että meillä on onneksi tapahtunut tietynlaista laajempaakin heräämistä koronaan liittyvien toimien kohtuuttomuuden suhteen ja aivan viime aikoina on jopa esiintynyt asiantuntijoidenkin julkisia vaatimuksia siitä, että suhtautumisen tähän virukseen täytyy perusteellisesti muuttua.
Tätä koronan uudelleenarviointia on kierretty samoin kuin kissa kiertää kuumaa puuroa, koska se edellyttäisi kovin monilta myös omien virheiden tunnustamista. Sen lisäksi se vaatisi rohkeutta tehdä kansallisesti itsenäistä politiikkaa, joka on mahdoton vaatimus EU-Suomen poliitikoille.
Maa on sortumassa nykylinjan alta
Loppuun voisi kysyä mikä on näiden hallituksen koronatoimien lopullinen tavoite; joka vuosi toistuvat sulkutilatko maailman tappiin ja muutaman kuukauden välein toistuvat rokotukset loppuelämän ajaksi koko kansalle vauvoista vaareihin? Kaikki tämäkö sairauden takia johon kuolleiden keski-ikä on Suomessa 82-vuotta ja joka ei ole nostanut maassamme kokonaiskuolleisuutta yhtään.
Lukujen valossa on selvää, että koronavirus on pikaisesti kategorisoitava muiden sairauksien joukkoon lääketieteelliseksi ja kansanterveydelliseksi ongelmaksi; sen ei siis tule olla koko yhteiskuntaa hallitseva politisoitu ilmiö.
Meillä kun ei ole influenssapolitiikkaa, ei influenssanyrkkiä, ei sydän- ja verisuonisairausnyrkkiä, ei keuhkokuumekuningattaria eikä meillä ole lopulta tarvetta koronanyrkeille eikä koronakuningattarillekaan.
On siis viimein uskallettava koskea siihen kuumaan puuroon ja todettava, että todellinen ongelma koronankin kohdalla on terveydenhuollon resurssi- ja henkilöstöpulassa ja sinne laitetut rahat hyödyttävät koko kansaa joka tapauksessa, päästään koronasta eroon taikka ei.
Eli jos jotakin nyt tarvittaisiin tilanteesta ulos pääsemiseksi, niin kansallista exit-strategiaa ja koordinoitua viestintää, jolla kansakunta ohjataan nopeasti ulos tästä muuten krooniseksi asiaintilaksi muuttuvasta “koronakriisistä”.
Niko Aleksanteri Kauko
Perussuomalaiset
Olemme kuitenkin saaneet Korona-Mörön: sekä henkisen että fyysisen.
paljon oikeaa asiaa pakattuna hyvään kirjoitukseen.
Olipa hyvä artikkeli, toivottavasti se tavoitaa mahdollisimman monen kansalaisen.