Tässä kirjoituksessa käsitellään maamme uuden hallituksen ja opposition välistä todennäköistä kisailua tulevalla hallituskaudella. Kuinka pitkä ja ehyt tuo hallituskausi sitten onkaan, on jo toinen juttu. Riippuu mistä roikkuu. Ja kuten sanonta kuuluu: Luoja tietää, muttei kerro.
Otsikko taasen on viittaavinaan edesmenneeseen, aikanaan hyvin suosittuun televisiosarjaan Charlien enkelit (1976-1981), josta taitaa olla pari ison budjetin elokuvaakin väsätty. Niistä ensimmäisessä yritettiin vääntää muutaman lauseen verran peräti suomen kieltäkin kuin salakielenä agenttien kesken, mutta kyllä oli vaikeaa ensin älytä, että mitä nuo typykät tuossa oikein yrittävät sopertaa.
Mutta asiaan. Nyt on saatavilla juuri sitä itseään: punavihreän hallituksen hallitsemista oikein koko rahan edestä! Aisankannattaja kepustelupuolueen tukemana vallanhimon kuola suupielestä valuen. Toisaalta, mikäs siinä. Jospa kepu siellä muistaisi maakuntienkin väkeä, edes rahtusen? Joku vaikuttaja aikanaan sanoi, että valtaahan ei anneta, se otetaan.
Tilanne herättää kuitenkin itsessäni ristiriitaisiakin tunteita. Siispä: Antaa vihervasemmiston näyttää. Antaa heidän joutua ja päästä vastaamaan erittäin terävän ja suorituskykyisen opposition heittämiin haasteisiin. Antaa uuden hallituksen joutua selvittämään juurta jaksaen, miten se vastaa Suomeenkin kohdistuviin maahantulopaineisiin kolmannesta maailmasta. Mitä nämä ihmiset, siis tulijat, oikeastaan tekevät täällä ja mitä he haluavat meiltä – Suomelta? Paljonko kaikki maksaa ja keneltä se on pois?
Antaa hallituksen neitojen ja narrien pälpättää. Sanat eivät varmaan lopu. Toisaalta, joutuvatko he edes osaksi itsekin myöntämään, että reaalimaailma iskee vastaan, ja kyllä maahantulijoiden aikeisiin, määrään, laatuun ja kustannusvaikutuksiin pitää sittenkin ottaa kantaa pohjana muutkin kuin taivaanrannanmaalarien satuiluihin perustuvat seikat.
Ja antaa kansan tehdä johtopäätöksiään. Tulkitkoon kukin tämän itse, mutta on parempi, että se jäävuori on selvästi näkyvissä kaikessa loistossaan (tai karmeudessaan) kuin että se piileskelee siellä lähes pinnan alla. Tiedetään, tässä on riskinsä yhteiskunnallemme, mutta minkäs mahdat. Tämä kaikki on näitä demokratian eräitä puolia. Nääs.
Parhaimmillaan käy kuin Ylellä liki diktatorisesti määriteltyjen euroviisuvalintojensa kanssa: takkiin tulee kansainvälisillä lavoilla että ropisee, ja kansan karttuisa käsi murskakritiikillään pakottaa tuon verorohmulaitoksen perääntymään. Valtaahan siirretään nyt valinnoissa taas takaisin yleisölle.
Pari muuta huomiota. Perussuomalaisten terävä kärki mm. Ville Tavion johdolla näyttää kyllä kaapin paikan puidessaan pääministeri Rinteen ministerienkeleiden sanomisia ja tekemisiä A-studioissa ja muissa kansan laajasti seuraamissa tv:n pulinaohjelmissa. Lisäksi on suorastaan juhlavaa kaikkien näiden vuosien jälkeen kuulla nyt oppositiossa olevan Petteri Orpon piikittelevän hallitusohjelmaa. Kerrankin ja lopultakin: hienoa, Petteri! Kenties tässä tilanteessa kokoomuskin löytää edes pienesti taas ne peruskonservatiiviset juurensa. Tuskin. Mutta ehkä?
Toivottavasti demarien Antti-sedällä selittelylihakset pelittävät ja kunto muutenkin kestää, kun miekkonen joutuu hikoilemaan ehkä tipan jos toisenkin pitääkseen ministerilaumansa aisoissa. En hänelle henkilökohtaisesti mitään pahaa toivo, kuten en noille muillekaan.
Ja on teillä hyviäkin aikomuksia: poistakaa tai muuttakaa mm. tuo kirottu aktiivimallituloleikkuri työttömiä piinaamasta, kuten kai teettekin. Myös lienee muitakin hankkeita ja sijoituksia, jotka ainakin lyhyellä aikavälillä tuovat tiettyä elpymistä työhön ja talouteen. Eri asia on sitten, miten kansantalouden koko selkäranka kestää pitkässä juoksussa tätä touhua, mitä se sitten ikinä tulee olemaankin. See ya!
