Tätä kirjoitettaessa eXtinction Rebellion (XR) –nimisen ilmeisesti koko länsimaisen sivistyksen tuhoamiseen tähtäävän anarkistijärjestön Suomen alajaosto iski Helsingin pääkadulle tässä pari päivää sitten.
Ja voi sitä mediahuomion määrää! Sitähän olen kyllä itsekin nyt lisäämässä, eikä asia haittaa, sillä koko tapahtuma alkoi edustaa jotakin suurempaa kokonaisideologista ja –poliittista
Kts. taustaksi esim. Suomen Uutiset https://www.suomenuutiset.fi/elokapinan-perustaja-esittaa-kuulaa-kalloon-lansimaiden-johtajille-onko-tama-sopiva-kumppani-laakariliitolle/
Elokapinan perustajan harvinaisen kolkkonaamatauluinen henkilöhahmo esiintyy myös kuvassa; jos joku ihminen voi henkiä paholaismaisuutta, niin ehkäpä tämä Elokapina-mies.
Puolestaan nämä suomalaiset aktivistinuoret edustavat minulle enimmäkseen lähinnä ainakin tässä vaiheessa aika viattomia, mutta ilmastopaniikkiin yllytettyjä maailmanparantajia, jotka voisivat hengailla yhtä hyvin jossain Pori Jazzin yleisöalueella kokien mainitsemaansa ”yhteisöllisyyttä”.
Samanlaista fiilistelyä ja lämmintä tunnetta sydänalassa voi kokea myös, kun vaikkapa Suomen lätkäjoukkue on voittanut MM-kisat, kerrankin Lordi voitti meille Euroviisut taikka jokin sopiva suuriin tunteisiin painottuva ns. karismaattinen seurakunta virittelee nuorisonsa hurmioon. Ei enempää eikä vähempää.
Silloin tuntuu, että ystävät ovat lähellä ja viholliset kaukana, voisin rakastaa koko maailmaa ja me kaikki tässä porukassa yhdessä voitamme sen kaikki ongelmat ja pahuudet.
Ihan kiva, mutta ette voita! Ette vielä tajua tai osaa ottaa selvää, mitä kaiken takana voi piillä.
Lisäksi vaatimuksenne, arvoisa Elokapinan Suomen-osasto, ovat aivan epärealistiset, suoraan sanoen älyttömät. Suomi ajautuu yltiöposkettomien ilmastovaatimusten suhteen aikaan, jolloin edes sähköä ei ollut vielä keksitty.
Et voi soittaa kännykällä, valot eivät syty napista, kukaan ei tuo ruokaa kauppoihin; enintään joku sitkeä metsäsissi voi jousipyssyllään kenties kellistää jonkin kauriin, samalla kun emäntänsä pesee pyykkiä joessa pentulaumansa vipeltäessä omalla lanttuviljelmällä. Muu elämä käykin liki mahdottomaksi. Suomen miehet ja naiset joutuisivat maaorjiksi jollekin taas.
Kiitän ja kehun kansanedustaja Tynkkystä (ps.) miehen rohjetessa mennä aamuhämärissä aivan yksin koko elokapinaleiriporukan viereen kailottamaan varhaista herätystä ja järkiinsä tulemista! Varsinkin ne ensimmäiset 15 minuuttia olivat parhaat. Mainiota miekkonen!
Sinä pystyt panemaan halutessasi toimeksi, siksi pärjäätkin kateellisista huolimatta. Joidenkin kansallismielisten narsistien päätehtävä saattaa olla hankkia kyseisellä aatteella vain oma hyvä asema ja hylätä sitten kannattajansa kiroten ja haukkuen. Sinä, Sebastian, olet joistakin hieman epätavallisista valinnoistasi huolimatta kuitenkin välittävä ihminen ja herrasmies.
Mutta muuten miettien, seurataanpa tilannetta. Maailmantilanne on oudonpuoleinen.
Hyvää juhannusaikaa itse kullekin. Pidetään mielessä, että kohtuus kaikessa – myös huvitusten ja nautittavien asioiden kanssa. Varokaa vaaroja kaiken ohella, rakkaat ihmiset.
Laitatan arvoisalla Kansalaisen toimituksella kuvituskuvana sievän, pienen mammona-asetelman, noiden Elokapina-ihmisten ja aatteensa mainostamisen – ja valtamedian kylliksi hehkuttamien – kuvakollaasien sijaan. Ehkä moinen kuva realistisoituuttaa enemmän.
