Näin se menneekin, eli halpatyömarkkinat on jo kehitysmaalaistumisen merkeissä laitettu käyntiin siten, että yrittäjät tietyillä aloilla, joihin kantasuomalaisia on eittämättä vaikea saada töihin mm. niiden huonohkojen työolosuhteiden ja kehnon palkkauksen vuoksi, ottavat väkeä EU-alueen ulkopuolelta määrätyksi ajaksi.
Tänä aikana he luultavasti saavat vankan jalansijan Suomesta, kun ovat valmiita enemmän tai vähemmän sotkuisiin töihin esim. siivousalalle. Heikon palkan ja reaalielinkustannusten erotuksen maksamme kuitenkin me veronmaksajat, siis yhteiskuntamme.
Täällä olon aikana muukalaiset saavat mahdollisesti perheenkin perustettua kantasuomalaisten kanssa, ja on tullut oltua ”töissä”, kursseilla, kieltä on opittu ja muuta ansiotekoa näkyy viranomaispäätteiltä, joten Jussuf jääköön siis Suomeen.
Kotimaankin perhettä kaivattaisiin, joten vaimoa ja lasta, setää ja tätiä, serkkua ja enoa pukkaisi sitten lukuisa määrä. Itselleen täysin vieraaseen maahan vailla käytännössä minkäänlaista kieli- ja ammattitaitoa. Kaikki eläminen menee suomalaisten piikkiin.
Ja turvallisintahan se on viettää aikaa oman kotiklaanin kanssa; mitään yhteistähän ei kantasuomalaisten kanssa ole, ja mitenpähän heihin yhteyden saisikaan. Vierastaminen on luonnollista puolin ja toisin. Alakoulumainen ”yhteisleikittäminen” ei ole se ratkaisu.
Kaikki tämä on yksi infantiili yhteiskuntakokeilu, eräs niistä monista, joilla on erittäin heikko ennuste. Mielestäni emme täällä ole kallisarvoisempia ihmisiä, olemme vain hieman erilaisia.
Päättäjillä tulisi olla järki päässä: ei liikaa eikä tuntematonta väkeä maailman vaarallisimmilta alueilta. Painopisteenä apua ja toivoa sinne, mistä tekee mieli lähteä tukkimaan tätä jo muutenkin täynnä ihmisiä olevaa Eurooppaa, joka romahtaa taakan alla ennen pitkää.
Tämä taakka kattaa sekä taloudelliseen, poliittiseen että turvallisuusnäkökohtiin ja yhteiskuntarauhaan liittyvän kokonaisuuden.
Titanicin pelastusveneeseen ei mahdu määräänsä enempää, muuten koko kippo kellahtaa nurin ja kaikki hukkuvat. Eikä ole niin, että on sydämetöntä, kun te jotkut etuoikeutetut pelastutte, mutta muut jäävät hyisen Atlantin armoille.
Ei! Teillä on omat maanne. Niissä on paljon enemmän tilaa kuin Euroopassa. Teidän täytyy lähtökohtaisesti itse sopia omat riitanne, luopua niistä perinteistänne, jotka ovat umpiprimitiivisiä ja lähimmäistä alistavia sekä alkaa tehdä yhteistyötä.
Ja tehkää palvelus itsellenne ja meille muille – tässä maailmanjärjestö YK voisi kerrankin tehdä jotain hyödyllistä: älkää, arvoisat ihmisolennot, lisääntykö niin hillittömästi. Asuttamanne maa ei jaksa elättää teitä. Vilja ei riitä. Käyttökelpoiset vesivarat hupenevat.
Tarjolla ei enää ole riittävän puhdasta ilmaa ja vettä. Teidän on sitten lähdettävä pakoon omia jälkiänne ja aikaansaannoksianne. Osa teistä päätyy tänne; arvostakaa paljon sitä mitä saatte.
