Siispä huomioita sieltä ja täältä. Ja tässä tapauksessa täältä: https://vaalit.yle.fi/epv2019/fi Joskus tästäkin putiikista on hyötyä! Kaikki kirjoituksiani lukeneet tietänevät, että ihannoin valtiovetoista Yleisradiota yli kaiken, ja kyseisen lafkan puolen miljardin budjetin sijaan sille pitäisi myöntää vähintään satakertainen rahoitus nykyisen sijaan, eli vaikkapa sellaiset sievoiset 50 miljardia, joka hipoisi jo koko Suomen valtionbudjettia.
Miksi antaa tuon jalon laitoksen suotta kituuttaa? Annettakoon tälle kelpo kruununjalokivelle kunnon taskurahat kaikenlaisten moni-ideologioidensa edistämiseen, niin maastamme tulee paljon parempi. Eiköstäpä vain? Niinpä niin, arvasin teitä samanmielisiä löytyvän.
No mutta mitä jäi eurovaaleista käteen? Suomalaisesta näkökulmasta näin äkkiseltään vilkaistuna eipä paljon mitään. Muutama piristysruiske ja valopilkku meni, mutta muuten samat herraheppuset ja tyllerölylleröt jatkavat tahkoamistaan, jolla tiellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Pyhän Unionin tiivistäminen ja ns. Yhteisen Ratkaisun löytyminen asiaan kuin asiaan. Suomea viedään kuin varsiharjaa kevätmyräkän jälkeen.
Joku varsin terävä-älyinen havainnoitsija on todennut, että nämä monet parkkiintuneet mepit (europarlamenttiedustajat) ovat kuin laitostuneita olioita. Saattavat ollakin. Vastakkainasettelu tullee lisääntymään. Tervekriittiset voimat saivat toisaalta lisää voimaa, kenttäpetturikepustelijat menettivät oikeutetusti valtaansa, mutta myös viherhiukkaset laajensivat arsenaaliaan jatkaa tendenssiään, jossa juuri heillä itsellään tulee suurkaupungeissaan yhä ahtaammat oltavat. Muun muassa pääkaupunkiseudun ambivalentti januskasvoisuus korostuu entisestään. Siispä ei muuta kuin hauskat sinne!
Voisiko joku älykkö antaa tähän äänestyskäyttäytymiseen järjellisesti tyydyttävän vastauksen? Ei, koska sellaista ei olekaan. Äänestysprosenttikin jäi taas varsin mitättömäksi. Kansaa ei kiinnosta, se ei tiedosta, se ei ymmärrä. Ja enemmän intoa kuin karua realismia täynnä olevat, kansallismieliset pikkupoppoot eivät lyöneet itseään läpi. Oli höpöä ja hypeä. Saattaa olla hyviä ajatuksia, mutta maaliin asti ei päästä. Niiltä puuttui tarvittava tunnettuus ja ison systeemin taustatuki. Ja ei muutenkaan mikään ihme: näitä harvalukuisia, mutta rahakkaita europarlamenttipaikkoja ovat havittelemassa niin kovin monet hanakkaat tahot.
Kaikin puolin näin: monien haaveksijoiden ynnä lukuisan muun ”oikeassaolijan” oikea aika – siis todellinen kellonlyömä – taitaa koittaa vasta neljän, viiden vuoden kuluttua, jolloin nämä tämänkeväiset vaalit uusitaan jälleen, ellei mitään mullistusta ehätä jo tähän väliin.
Silloin Suomilandia on näet entistä velkaantuneempi, rikastuneempi, ruotsittuneempi sekä suuren euroyhteisön piikarenki oikein todella ja kaikilla mausteilla. Joudumme todistamaan tässä välissä uskomattomia asioita – paitsi että ne ovat täysin arkipäivää, uskot nyt tai et. Osa väestä on silloin jo tajunnut siirtyä turvallisemmille vesille. Tai siis maille. Niin itsekin olen harkinnut tehdä. Jatketaan sitten siis sieltä jos hyvin menee ja tarvis tai sitten ehkä ei.
Nyt meidän monen on vain jaksettava tätä arkielämää ja tehdä työtämme. Niin, ja tietenkin maksaa hintavia veroja tulevan uljaan EU-Suomen luomiseksi ja jälleenkehittämiseksi.
