Ainakin taloushelvetti näyttäisi odottavan, koska maksajia ei enää ole entiseen tapaan. Kun ns. massin pohja alkaa tulla vastaan, alkavat myös muut levottomuudet.
Tähän malliin parahti ainakin Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren (Iltalehti 4.1.2019). Kansallinen varallisuuskin on ollut jatkuvasti myynnissä. Se tuskin enää palaa.
Tutkaillaanpa asiaa tarkemmin, ja tietenkin otetaan mukaan tietty vaihtoehtomedian näkökulma, kuten tapana on. (Huom! Iltalehdessä sukunimi kirjoitettu Viren, ei Virén.)
SAK:n pääekonomisti säntäsi jo heti (kai työnantajansakin takia) vähättelemään Virenin tulkintoja, mutta eiköhän taloustieteilijä osaa tulkita tilastokäyriään ja –käppyröitään mahdollisimman faktisella ja asiantuntevalla tasolla.
Professori Viren mainitsee, että Suomeen on syntynyt mittava tulonsiirtojen varassa elävä uusi luokka. ”Oikeastaan vain kaksi ylintä tuloluokkaa on nettomaksajia.” Virenin graafista käy siis ilmi, että vain ylimmät tuloluokat niin sanotusti jäävät omilleen siinä mielessä, että todellista jaettavaa heiltä riittää vähemmän tienaavien tulonsiirtoihin.
Tulonsiirrot ovat kaikkia niitä enemmän tai vähemmän tarpeellisia kulueriä, joita yhteiskunta tarjoaa sellaisille jäsenilleen, jotka eivät elä palkkatuloillaan tai ovat muuten niihin oikeutettuja,
Tilastokeskus: ”Kotitalouden ja henkilöiden saamat tulonsiirrot muodostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista.”
”Muita sosiaaliturvaetuuksia ovat mm. kuntoutusavustukset, sairaus- ja vanhempainpäivärahat, lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvaukset ja ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha.”
”Sosiaaliavustuksia ovat mm. lapsilisät, pienten lasten hoidon tuki, sotilasavustus, toimeentulotuki, yleinen asumistuki, opinto- ja tutkimusavustukset sekä työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.”
Kyllä meistä lähes kaikki olemme joitakin näistä verovaroin rahoitetuista tuista saaneet jossakin elämämme vaiheessa, emmekä tulisi toimeen ilman niitä, ei siinä mitään. Professori Matti Viren vain arvostelee rajuin sanankääntein tulonsiirtojärjestelmää siitä, että se on paisunut koko ajan, jo vuosikymmenet, sekä ainakin yksi ”uusi luokka” on syntynyt.
IL: ”Tulonsiirtojen muodostama kokonaisuus ei taida olla enää kenenkään hallussa?” Viren: ”Kyllä. Poliittinen järjestelmä operoi niin, että mennään aina yksittäisten tulonsiirtojen tai verojen kimppuun miettimättä mihin kokonaisuus menee. Eihän siitä juuri keskustella koskaan. Se tuntuu olevan abstrakti asia poliitikoille ja tavallisille ihmisille.”
Koko kansantalouden mitassa maksajia ja riittävän tuottavaa työtä on siis liian vähän ja ottajia liian paljon. Ja suhde muuttuu koko ajan huonommaksi. Se lienee tässä se kohtalonkysymys.
Professori Viren on rohkea tutkija siinä mielessä, että hän ei arkaile nostaa esiin myöskään maahanmuuttajia. He tuovat keitokseen oman mausteensa sijoittumalla enenevässä määrin tulojakauman alapäähän.
”Vuonna 2017 maahanmuuttajien asuntokunnista alimpaan tulokymmenykseen kuului 24 prosenttia, kun vastaava luku kantaväestön osalta oli vajaa 10 prosenttia. Vuonna 2017 maahanmuuttajataustaisia asuntokuntia oli vain 6.7 prosenttia, mutta jos heidän lukumääränsä kasvaa viime vuosien tahtiin, ollaan kohta tilanteessa, jossa kolmannes alimman tuloluokan asuntokunnista on maahanmuuttajataustaisia.”
Viren lisää, että ”vaalien alla kasvaa väistämättä paine lisätä tulonsiirtoja ja näille vaatimuksille löytyy helposti myös kaikupohjaa.” Hän sanoo jopa seuraavasti: ”En tiedä, onko tälle kehitykselle olemassa mitään muuta takarajaa, kuin maastamuutto (”pako Suomesta”). Ongelma on vaan siinä, että kun päästään sen suhteen kipurajoille, on vähän myöhäistä aloittaa katumusharjoituksia. Nyt niistä ei näy merkkejäkään…”
Mikä on lääke? Itsenäinen talouspolitiikka, joka ei esim. olisi euroon sidottua, eikä mikään saisi vaikkapa Suomea osallistumaan joihinkin epärealistisiin Venäjä-talouspakotteisiin suuruudenhulluusoireisen Euroopan unionin rinnalla. Niistä olemme kärsineet vain itse.
Lisäksi Suomen pitäisi järjestää asiansa niin, että aitoa palkkatyötä löytyisi kaikille halukkaille ja kykeneville, joita on tässä maassa pilvin pimein erilaisissa kortistoissa, työkokeiluissa, kursseilla ja pätkätöissä ja yleensäkin hommissa, joilla ei elä, siis tule toimeen.
Virenin mainitsema 1980-luku todellakin oli se kultainen vuosikymmen, jossa kaikkea kehitettiin ja rakennettiin yhteiseksi hyväksi tasapuolisesti ympäri maata.
TE-toimistosta todellakin sai töitä. Edes jotain, matalalla kynnyksellä ja vähintään lyhytaikaisesti. Jos vielä pystyit hankkimaan itsellesi minkä tahansa ammatin kouluttautumalla, niin työpaikka oli liki sataprosenttisen varma.
Tämän nykyisenkaltainen jättimaahanmuutto poliitikkojen suurellisine lupauksineen maksaa kaikille kouluttamattomille, kielitaidottomille maahanläpsyttäjille kaikki ja olettaa heistä tulevan meidän kantasuomalaisten hyvinvoinnin takaajia, on aivan syvältä.
Kun uuden vuoden tinat on valettu, ja monet ovat tehneet omat lupauksensa ja ennusteensa, niin yhteiskunnan mitassa omani liittyvät tuohon professori Matti Virenin vinkkaamaan tulevaisuuteen. Erittäin ikävää, todella surullista, että asiat tässä maassa menevät näin.
