Ensin Ukrainan asemaa koskevista neuvotteluista Venäjän kanssa kieltäytynyt ja sodan alettua myös rauhanneuvotteluja kategorisesti vastustanut USA on pikkuhiljaa vetämässä mattoa USA:n geopoliittisten intressien takia itsensä runnelleen Ukrainan alta. Satojen tuhansien rintamalla kuolleiden ukrainalaisten jälkeen USA on ajamassa alas proxysotaa käyvän asiakasvaltionsa rahoittamista, jonne sadat miljardit dollarit uppoavat kuin mustaan aukkoon konsanaan. Perussyynä on varmasti se, että USA on huomannut ettei se saanut “Ukraina-investoinnillaan” Venäjän suhteen aikaiseksi haluamaansa lopputulosta eli Venäjän luhistumista tai heikentymistä. Nurkkaan ajettu Ukrainan hallinto onkin nyt syvässä pulassa koska se on suuresti riippuvainen USA:sta virtaavista aseista ja dollareista.
Ukrainan tähän surkeaan tilanteeseen johtanut suuri virhe oli hyväuskoisuus USA:n päämäärien suhteen,eli se ettei Ukrainassa suostuttu ymmärtämään sitä, että USA ei alunperinkään välittänyt Ukrainasta sinänsä. Tosiasia on, että Ukrainalla oli ja on edelleen USA:lle vain välinearvoa suurvaltapolitiikassa, jossa se on halunnut käyttää Ukrainaa moniulotteisesti sekä EU:n että Venäjän heikentämiseen ja siten oman hegemoniapyrkimystensä välineenä. USA:n intressi ei koskaan ollut Ukrainan auttaminen itsessään vaan Ukrainan muuttaminen Venäjän vihollisvaltioksi ja sen käyttäminen työkaluna geopolitiikassa Venäjää vastaan.
Tässä USA on häpeilemättä käyttänyt hyväkseen Ukrainan radikaaleja äärioikeistolaisia voimia tukemalla niiden vaikutusvaltaa Ukrainassa. “Vapaa Ukraina” onkin jälleen yksi USA:n “vapaus ja demokratia” projekteista, jossa se on tukenut ja aseistanut radikaaleja voimia ja joka on sen kohdevaltiolle kohtalokas.
On muistettava, että USA:n Ukraina-projekti sai alkuhuipentumansa ulkoa orkesteroidusta laittomasta ja väkivaltaisesta vallankumouksesta, jossa vaaleilla valittu Ukrainan laillinen presidentti Janukovits syrjäytettiin vallasta. Vallankumouksen seurauksena USA:n vaikutusvalta Ukrainassa kasvoi määrääväksi ja se pääsi sanelemaan itselleen mieluisia poliittisia valintoja Ukrainan sisällä, joilla se pystyi ohjaamaan Ukrainaa törmäyskurssille Venäjän kanssa Ukrainan omien kansallisten etujen vastaisesti.
Victoria Nulandin “vapauskakut”
USA kuolemanhalaus Ukrainalle symboloituu sotahaukka Victoria Nulandin Maidanin aukiolla jakamiin “vapauskakkuihin”. Herkullisesta ulkonäöstään huolimatta nämä likaisilla jauhoilla leivotut kakut pitivät tosiasiassa sisällään sodan siemenet, mutta vallankumouksen tunnekuohussa Ukraina nieli nämä kakut ahnaasti niiden pitkäaikaisvaikutuksia ymmärtämättä.
“Vapauskakkujensa” avulla USA sai työnnettyä Ukrainan itsetuhoiselle kurssille, joka lopulta vei koko Euroopan mukanaan nykyiseen valtavaan kriisiin. Sotahaukka Nulandin “vapauskakut” ovatkin varmasti kalleimmat kakut mitä Euroopassa on koskaan jaettu ja ne jäävät samalla lailla historiaan kuin Maria Antoinetten kuuluisa lausahdus “jos heillä ei ole leipää, antakaa heidän syödä kakkuja”.
“Vapaa Ukraina” ei ole ollut menestystarina millään mittarilla
Suurten toiveiden ja lupausten täyttämisen sijasta v. 2014 Maidanin vallankumouksen jälkeiset ”vapauden vuodet” ovat vain entisestään köyhdyttäneet tätä jo ennestäänkin Euroopan köyhintä valtiota ja tehneet siitä entistäkin korruptoituneemman maan, jossa sen väestö on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut miljoonittain maasta pois jo ennen Venäjän – Ukrainan sotaa.
“Vapaan Ukrainan” tarina, jossa sitä on käytetty hyväksi USA:n sotahaukkojen intressien edistämisessä ja ajettu tekemään politiikkaa, joka on sille tuhoksi, ei siis ole alunperinkään menestystarina, vaan jatkuvasti yhä synkemmäksi käyvä tragedia.
Nyky-Ukraina on käytännössä kerjäämällä elävä valtio, jossa vaaleja ei järjestetä ja jossa sananvapaus ja kansanvalta on tukahdutettu kieltämällä oppositio. Monet Ukrainan maaperän rikkaudet on myyty pilkkahintaan lännen pääomasijoittajille ja sen itäosa taas on venäläisten valloitustoimien kohteena, eli Ukrainan omaisuutta lyödään lihoiksi eri suunnista. Maidanin laittomalla vallankaappauksella Ukraina vietiin sille peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavalle kurssille, jolta se ei ole pystynyt kääntymään pois.
Koko Eurooppa riutuu
Ukrainan katastrofaalisen tilanteen lisäksi koko Euroopan manner taantuu nyt pakolaisten, pakotteiden ja kalliiden energian hintojen vuoksi. Ja nyt kun Ukrainan ja Euroopan asiat ovat menneet pahaan umpisolmuun, niin USA on vetäytymässä sivuun vastuusta jättäen kärjistämänsä ongelmat muiden taakaksi.
Surkeinta tässä on se, että suuri osa Euroopan valtioista tukee ja on tukenut alusta asti sokeasti tätä USA:n Ukraina-politiikkaa, joka on ollut äärimmäisen vahingollista paitsi Ukrainalle myös koko Euroopalle. Tyhmyyden tiivistymä eli EU on “yhteisen ulkopolitiikkansa” avulla mahdollistanut sen, että lähes kaikki Euroopan maat seisovat yhdessä rivissä tämän itsetuhoisen politiikan tukena. USA:n vetäytyessä sivuun Eurooppa jää palamaan ja kitumaan räjäytettyjen kaasuputkiensa ja miljoonien pakolaistensa kanssa samalla lailla kuin kaaokseen suistetut Libya, Irak ja Syyria. Siitä huolimatta EU:n johtajat kiittävät ja kumartavat sokeasti Setä Samulia ymmärtämättä tai välittämättä yhtään mitään siitä, että he palvelevat USA:n intressejä omiensa kustannuksella. Onkin huomattava, että EU-federalistien haaveissa EU:n piti alunperin johdattaa Eurooppa “strategiseen autonomiaan”, mutta tosiasiassa juuri EU on mahdollistanut sen, että lähes koko maanosa on alistettu yksiääniseksi “strategiseksi vasalliksi” USA:n hegemoniapyrkimyksille.
Venäjän intressit Itä-Ukrainassa
On myös jatkuvasti väitetty, että Venäjällä ei voi olla mitään legitiimejä intressejä Itä-Ukrainassa, joita tarvitsisi millään tavalla ottaa huomioon. Jos todella on näin, niin siinä tapauksessa vielä vähemmän siellä voi olla USA:n ja EU:n intressejä. Itä-Ukraina on ollut satoja vuosia osa venäläistä maailmaa ja kulttuuria, osana Venäjää ja Neuvostoliittoa ja Itä-Ukrainan väestö on suurelta osin venäjänkielistä ja -mielistä. Tämä on kylmä fakta vaikka nykyajassa sen toteaminen saa monet suunniltaan. Kun ottaa nämä asiat huomioon, niin olisikin yhtä typerää väittää, että USA:lla ei voi olla mitään intressejä Kanadan suhteen kuin että Venäjällä ei voi olla intressejä Ukrainan suhteen.
Tämä ei tietenkään millään tavoin oikeuta Venäjää hyökkäämään ja valtaamaan Ukrainaa, mutta nämä sen intressit, varoitukset, punaiset viivat ja historialliset kytkökset Itä-Ukrainan suhteen olisi provosoimisen sijasta ollut viisasta ottaa huomioon Euroopan turvallisuusjärjestelmässä eikä tehdä Ukrainasta tyhmänrohkeaa gladiaattoria, joka joutuu uhraamaan itsensä USA:n geopoliittisten seikkailujen takia.
Nyt voidaan vain toivoa, että maailmasta löytyy loppumattomien sotahaukkojen sijasta sellaisia leipureita, jotka leipovat petollisten “vapauskakkujen” sijasta rauhankakkuja, jotta Ukrainaan saadaan nopeasti pysyvä rauha. Tällaista leipuria suuri osa maailmasta kiittäisi, sillä rauhan saapuminen Eurooppaan jäisi harmittamaan vain sotahaukkoja.
Niko A. Kauko
Vapauden liitto 2. vpj
eurovaaliehdokas
Ukrainan sota on jakanut suomalaiset ties moneenko leiriin ja viha tuntuu joidenkin osapulten välillä leimuavan. Helppoa on usuttaa ihmisiä toisiaan vihaamaan ja sittemmin tappamaan. Eniten tappamiseen syylliset hyötyvät kun väkivaltaan lietsotut tappavat toisiaan. Tiedän varmasti milloin ihminen ei tapa toista ihmistä. Se on silloin kun maailmassa on jäljellä yksi ihminen
USA ja länsimaat eivät ole napsimassa palasia naapurimaistaan tai Ukrainasta, Venäjä on, eikä edes ensimmäistä kertaa.
Turha selitellä Venäjän huolia. Ongelma on syntynyt siitä, että Venäjä on henkisesti kehittymätön valtio, joka ei kykene suomaan naapureilleen oikeutta elää kuten haluavat.
Janukovits oli niin umpi läpi Venäjän korruptoima, että oli aikakin heittää pihalle. Kun jotkut puhuvat laillisesti valitun presidentin häädöstä, he uskonevat, että laillisella vallalla on oikeuksia kansan suhteen, mutta näinhän ei ole. Kansalla on kyllä oikeuksia laillisen vallan suhteen.
Tuossakin katsotaan siihen, että itäisessä Ukrainassa on melko paljon venäläisiä, mutta unohdetaan, että ei ole yhdelläkään alueella venäläistä enemmistöä. Venäläisiä siellä on ollut paljon sen jälkeen, kun Stalin tapatti miljoonia ukrainalaisia ja lähetti venäläisiä tilalle työvoimaksi. Venäläiset ovat siis olleet siellä vuosikymmeniä, eivätkä ole mikään pitkäaikainen historiallinen Venäjään sitova seikka.
Krimillä on venäläisiä hienoinen enemmistö siksi, että ennen sotia Stalin kyyditti tataarit kauas omilta mailtaan sekä otti hengiltä suuren määrän niitä. Ei sielläkään ole mitään erityistä Venäjään sitovaa historiallista seikkaa.
Venäjä haluaa nähdä, että Krim on aina kuulunut heille, mutta ei se ole oikeastaan koskaan kuulunut Venäjälle sen enempää kuin varkaalle kuuluu saalis. Venäjän on asevoimin sen pakottanut alaisuuteensa ja tuhonnut liki kokonaan alkuperäisen väestön Stalinin toimesta. Krimin Venäjä valloitti joskus 1700-luvun lopulla.
Nykyinen Venäjä on väkivallalla laajennettu Moskovan ruhtinaskunta, ei muuta, eikä se ole tuhatvuotinen, vaan noin viisisataa vuotta vanha valtakeskiö Kremlissä. Pienestä läntistä suureen kokoon turpoaminen väkivalloin otti satoja vuosia. Olisi jo aika alistettujen kansojen saada itsenäisyytensä Kremlin ikeestä.
Sellainen on Venäjä todellisuudessa. Tätä kyllä monet haluavat viisaan näköisinä vältellä ja puhua Venäjää ”ymmärtäen”. Ei tuossa ole mitään ymmärtämistä, jos välittää vähääkään Venäjän alistamista kansoista ja Venäjän naapureista.
Toivottavaa olisi ettei USA ala ajamaan ja puolustamaan seuraavaksi demokratiaa Suomessa.
korvatkaapa Ukraina vaikkapa sanalla Suomi niin saatte miettimisen aihetta