Blogit

Isänmaallisia ja ekologisia arkitekoja

Olen nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Opiskelen humanistisia aineita. Vastustan globalisaatiota ja auton sijasta ajan vanhalla polkupyörällä. Suosin lähi- ja kasvisruokaa, jota myös itse kasvatan. Ostan miltei kaikki vaatteeni kirpputoreilta.

Nyt kuvittelet minun olevan vihervasemmistolainen hippityttö.

Kuvittelet väärin. Olen nimittäin konservatiivinen nationalisti.

Kansallismielisyydellä ja konservatiivisuudella on oikeasti hyvin paljon yhteistä ympäristön suojelun kanssa. Kansallismielisyyteen kuuluu pyrkimys riippumattomuuteen ulkomaailmasta. Konservatismi puolestaan merkitsee säilyttämistä, miksei siis suomalaisille pyhän luonnon säilyttämistä. Samalla ekologinen, kotimaisia tai paikallisia tuotteita suosiva, elämäntapa on pois kansainvälisiltä firmoilta jotka puolestaan edistävät globalismia. Paikallisuuden suosiminen ja omavaraisuuteen pyrkiminen ovat monessa mielessä myös edullisia ja terveellisiä valintoja. Seuraavaksi esittelen muutamia ajatuksiani sekä esimerkkejä omasta elämästäni.

Mainitsen ensimmäiseksi pyöräilyn. Se ei ole kommunismia, vaan ympäristöystävällisyytensä ja ilmaisuutensa takia erinomainen tapa liikkua. Polkupyörä ei liikkuakseen tarvitse ulkomailta tuotuja polttoaineita. Öljyn hinta ei jopoilijaa mietitytä.

Suomalaisten suosikkijuoma, kahvi, on globalisaation symboli. Monet meistä ovat suorastaan riippuvaisia kyseisestä tuotteesta. Se rahdataan toiselta puolelta maailmaa ja me pohdimme sen hiili- ja vesijalanjälkiä sekä sitä, onko sen tuottamiseen käytetty lapsityövoimaa. Niin ikään tee tuodaan Intiasta. Mutta entäpä jos luopuisimme näistä tuontituotteista? Mitäpä jos keittäisimme teemme kotimaisista nokkosista ja käyttäisimme enemmän niitä raaka-aineita, joita lähiympäristömme tarjoaa. Kahvin asemesta kansallismielisten poliitikkojen sopisi tarjota kampanjateltoillaan vaikkapa kuumaa mustikkamehua.

Muutenkin juuri elintarvikkeiden suhteen olisi kohtuullisen helppoa muuttaa elämäntapoja kansallismielisemmiksi. Pikaruoka esimerkiksi edustaa mielestäni epäterveellistä ja globaalia kulutuskulttuuria, jolla on ollut paikallisia ruokakulttuureja tuhoava vaikutus. Todellisen konservatiivin tulisi suosia kotiruokia tai ainakin kotimaisten yritysten tuottamia elintarvikkeita. Näin kesän kunniaksi: vaihtakaa Coca Cola kotimaisiin virvoitusjuomiin, Nestlen jäätelöt pientuottajien tuotteisiin ja hampurilaisten sijasta syökää ruisleipää! Hintoja vertailemalla voi myös huomata, että kotimainen pasta on edullisempaa kuin Aasiasta tuotu nuudeli.

Entäpä kesäiset vaatteet? Halvat rievut, joita varsinkin me nuoret naiset tykkäämme ostaa? Tarvitaanko niitä todella niin paljon? Ei, mutta silti me niitä hankimme. Käytettyinä niitä saa, hyvälaatuisiakin, edullisesti. Kiertäkää siis kirpputorit, tuunatkaa vanhasta uutta. Säästätte rahaa ja luontoa, samalla kehitätte itseänne ja saatatte lahjoittaa rahaakin hyvään tarkoitukseen. Onhan meillä vielä kotimaistakin tuotantoa jonkin verran.  Kalliimpia suomalaiset vaatteet toki ovat, mutta jos tahtoo tukea maanmiesten työtä, ehkä joskus kannattaa ostaa laatuakin. Talvea varten neulokaa itsellenne lämmin kaulaliina kotimaisesta villalangasta. Se ei ole vaikeaa.

Vielä eräs asia: matkailu, tuo mielenkiintoinen, mutta niin syntinen harrastus. Kaikkihan sen tietävät, kuinka lentokoneet saastuttavat. Niin hauskaa kuin ulkomailla onkin joskus käydä, liittyy matkailuun yhä enemmän ongelmia muun muassa turvallisuuden suhteen. Miksi tukea suuria lentoyhtiöitä? Miksi ostaa halpaa rihkamaa ulkomailla, tiedä kenen käsiin sekin raha joutuu? Miksi hankkia vatsatauteja hikisistä turistirysistä? Olen minäkin niissä käynyt, mutta eivät ne minua enää houkuta, eivät varsinkaan kaukomatkat. Thaimaa ja Yhdysvallat, eivätkö ne ole jo nähty? Pitkät lennot rasittavat elimistöä, ja Euroopankin suuret kaupungit ovat käyneet valitettavan vaarallisiksi. Samaan aikaan meillä on kotimaassamme upeita luontokohteita, joita useinkaan ei osata arvostaa riittävästi. On tyypillistä etteivät paikalliset näe sitä mikä vieraan mielestä on hienoa, mutta mitäpä jos sata vuotisen itsenäisyytemme kunniaksi lähtisimme vaikka uuteen kansallispuistoomme Hossaan? Rantalomalle pääsee Porin Yyteriin ja Lapissa saattaa olla tänä vuonna hyvä hillasato…

Tällaisia olen siis pohtinut. Siniristilippujen liehuttelu ja Maamme-laulun hoilaaminen itsenäisyyspäivänä ovat tietysti hienoja ja yhteisöllisiä tekoja, mutta ne eivät riitä. Suomalaisuutta ja samalla sekä ympäristöä että terveyttä edistäviä, konkreettisia, valintoja voi tehdä vaikka joka päivä.

Kirjoittaja: Jeja

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Lukijan Kirje

Julkaisemme harkiten lukijoiltamme saatuja tekstejä sivuillamme nimellä "Lukijan kirje". Jos haluatte kirjoituksianne julkaistavan, ottakaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.