Blogit

Itsenäisyysjulistus 2017

Kuva Wikimedia Commons.

Suomen satavuotista itsenäisyyttä on juhlittu nyt kokonaisen vuoden ajan. Teeman innoittamana on järjestetty kaikenlaisia tapahtumia pitkin vuotta, ja juhlavuoden logoakin on saanut nähdä aina kyllästymiseen saakka melkein joka puolella aina mainoksia myöten. Juhlaa varten perustettiin työryhmäkin, jonka aikaansaannoksista voi olla montaa mieltä. Yksi tämän hankkeen ”saavutuksista” oli itsenäisyysjulistus, joka tosin julisti jotain aivan muuta kuin Suomen tai suomalaisen kansan itsenäisyyttä.

Oikeastaan voisi todeta, että mainitussa julistuksessa tiivistyi itsenäisyyden juhlinnan paradoksi. Juhlitaan kyllä ja näyttävästi juhlitaankin, puhutaan paljon kauniinkuuloisia sanoja ja hoetaan mantraa itsenäisyydestä. Samalla, ajallemme tyypilliseen tapaan, unohtuu sanan oikea ja alkuperäinen merkitys.

Mitä itsenäisyys todella merkitsee?

Itsenäisyys merkitsee itse toimeen tulemista, riippumattomuutta, omista asioista päättämistä ja itsekunnioitusta. Itsenäinen ihmisyksilö pärjää itse, päättää omasta taloudestaan ja siitä, kuka siellä milloinkin vierailee. Itsenäinen ihminen pysyttelee erossa toisten riidoista. Henkisesti itsenäinen ihminen kunnioittaa itseään ja tietää mikä itselleen on parhaaksi, ei matki muita tai kysele muiden mielipiteitä jatkuvasti. Ei ole tarpeen selittää mitä etuja tällainen itsenäisyys tarjoaa ihmisyksilölle.

Itsenäinen valtio puolestaan säätää itse lakinsa ja huolehtii taloudestaan sekä päättää ketkä pääsevät rajojensa yli ja millä ehdoilla. Itsenäinen kansakunta ei sekaannut toisten sotiin. Henkisesti itsenäinen kansakunta arvostaa omaa perimäänsä, haluaa siirtää sen eteenpäin eikä pohdi liikaa sitä, mitä muiden kansojen keskuudessa tästä ajatellaan. Ei ole tarpeen selittää mitä etuja tällainen itsenäisyys tarjoaa kansakunnalle.

Onko itsenäisyyttä?

Edellä mainittuja kriteerejä pohtiessa tulee väkisinkin mieleen, ettei meillä taida olla paljoakaan juhlittavaa tai jos onkin niin, kyseessä on lähinnä muistojuhla. Lienee turha vääntää rautalangasta miksi näin on. Toki itsenäisyys on suuri asia, se koskee monia seikkoja aina taloudesta turvallisuuteen, mutta surkuhupaisin esimerkki itsenäisyytemme haihtumisesta on keskustelu kesäajasta. Kellojen siirtelystä luopuminen on niitä harvoja asioita, jota kaikki suomalaiset kansanedustajat kannattavat. Kuitenkaan sillä ei ole merkitystä, sillä ylemmän tahon päätöksiä he eivät voi muuttaa. Kaikesta huolimatta 6.12. nämä yksimieliset kansanedustajat saapuvat presidentinlinnaan juhlimaan ”itsenäisyyttä.”

Niin ne juhlat kuten sanatkin kadottavat merkityksensä. Lidlin sinivalkoinen wunderbaum tuottaa sentään iloa joillekuille.

Henkinen itsenäisyys

Vaikka poliittinen itsenäisyytemme olisi vähentynyt ja vaikka emme voisi kesäajasta tai sen asettajasta niin vain eroon päästääkään, voimme olla henkisesti itsenäisiä. Ei sen niin väliä, vaikka mitä roskaa ryhdyttäisiin työntämään itsenäisyyden tilalle. Olemme edelleen kansakunta. Suomalaisuus ja kulttuurinen itsenäisyys syntyvät siitä, miten suomalaiset elävät tavallista elämäänsä. Voimme vaalia omia tapojamme joka päivä, esimerkiksi kotimaisia tuotteita ostamalla ja perinteitämme noudattamalla. Kansallismielisyyttä voi jokainen edustaa blogia kirjoittamalla tai itsenäisyyspäivänä 612-kulkueeseen osallistumalla. Meidän on tuotava enemmän esiin sitä, kuinka kansallismielisyys eli nationalismi rakentaa yhteishenkeä ja siten myös solidaarisuutta. Se pitää yllä toimivaa yhteiskuntaa. Kansallismielisyys on todellinen voimavaramme ja ihmisoikeutemme. Sen kieltäminen meiltä on suomalaisvihaa, fennofobiaa. Kunhan riittävän moni tämän ymmärtää ja tunnustaa, niin jonakin päivänä se heijastuu myös politiikkaamme.

Ennen pitkää näin tapahtuu, mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Globalismin ongelmat luovat nationalismia

Monet kansallismieliset vastustavat massamaahanmuuttoa, sillä pitävät sitä uhkana suomalaiselle identiteetille. Rohkenen olla eri mieltä. Vaikka hallitsematon maahanmuutto ja niin kutsuttu avoimuus ovat eittämättä uhka turvallisuudelle, ei se identiteettiämme hävitä. Päinvastoin. Ylhäältä käsin media ja poliittinen eliitti voivat uskotella meille suomalaisuuden muuttuvan, mutta pötypuheita ei ole mikään pakko niellä. Eikä ole nieltykään, katsokaa vaikka ympärillemme. Viimeisen kahden vuoden aikana kehitys Euroopassa on osoittanut avoimien ovien tuhoisuuden. Kuitenkaan kantaväestöjen identiteetit eivät ole kärsineet vaan nimenomaan vahvistuneet. Pegida, identitäärit, vaihtoehtomedia ja populistipoliitikot ovat nousseet vastavoimaksi ja nimenomaan vuoden 2015 kaaoksen seurauksena. Vanhastaan se jo tiedetään, että ihminen ymmärtää oman kansallisuutensa merkityksen viimeistään silloin, kun joutuu tekemisiin itsestään poikkeavan ryhmän kanssa. Suomalainen ryhtyy kaipaamaan ruisleipää ja pukeutumaan Marimekon vaatteisiin ollessaan pitkään ulkomailla. Vastaavasti muslimimaahanmuuttajan usko korostuu maallistuneessa Euroopassa. Vieraassa ympäristössä ihminen löytää itsensä. Niin kauan kuin maahanmuutto ja monikultturismikouhotus jatkuvat, jatkuu myös nationalismin vahvistuminen puolin ja toisin.

Edessä saattaa olla vaikeita tilanteita, kriisejä ja väkivaltaakin. Mutta tulevaisuus on meidän. Meidän kansallismielisten velvollisuus on ottaa vastuu maastamme, emmekä saa hyväksyä ajatusta globalismin tai monikultturismin kohtalonomaisuudesta. Lopuksi toivotankin mitä parhainta itsenäisyyspäivää kaikille niille, jotka Suomen itsenäisyydestä todella välittävät.

jeja

Shares

Tietoa julkaisijasta

Lukijan Kirje

Lukijan Kirje

Julkaisemme harkiten lukijoiltamme saatuja tekstejä sivuillamme nimellä "Lukijan kirje". Jos haluatte kirjoituksianne julkaistavan, ottakaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.

Kansalaisen verkkokauppa