Olet varmaan joskus huomannut meidän perussuomalaisten kutsuvan tietynlaisia ihmisiä ”paremmistoksi”, ”suvakeiksi” tai ”niin sanotuiksi hyviksi ihmisiksi”?
Tämä toisinaan herättää kysymyksen pidämmekö me sitten hyvän tekemistä tai suvaitsevaisuutta jotenkin huonona asiana?
Tuskin kenelläkään olisi nokan koputtamista, jos joku suvaitsevainen ottaisi kotiinsa asumaan armenialaisen tai venezuelalaisen pakolaisen, tai jos joku hyväntekijä lahjoittaisi rahaa vanhainkotiin, jonka asukkaat ovat aliravittuja.
Termi ”paremmisto” viittaa siihen, että oikeasti motiivi ei ole pyrkimys tehdä hyvää, vaan se todellisuudessa on oman suvaitsevaisuuden ja hyvyyden korostaminen, sekä vastareaktion aiheuttaminen, mikä korostaa omaa suvaitsevaisuutta entisestään. Pyritään korostamaan omaa ”suvaitsevaisuutta” suvaitsemalla kaikkea sellaista, mitä tavallinen tallaaja ei suvaitsisi, ja minkä suvaitsevainen ärsyttää tavallista tallaajaa. Mitä enemmän tavallinen tallaaja ärsyyntyy, sen parempi.
Tämä sitten johtaa Haaviston haluun raahata Suomeen isisläisiä ja Ohisalon haluun raahata Kreikan rajan väkivalloin ylittäneitä partamiehiä Suomeen. Ei siksi, että he uskovat tekevänsä hyvää, vaan siksi, että he tietävät toimintansa herättävän voimakkaita vastareaktiota, jolloin he voivat tuntea ylemmyyttä.
”Minä suvaitsen ääri-islamisteja. Olen siis suvaitsevaisempi kuin sinä!”
Kun Venezuelasta pakeni miljoonia ihmisiä tyranniaa karkuun, vasen laita oli hiirenhiljaa. Nyt kun kristitty maa Armenia on muslimivalloittajien hyökkäyksen kohteena ja lapsia, sekä naisia lähtee pakolaisiksi, niin sama hiljaisuus toistuu.
Tämä johtuu siitä, että venezuelalaisten tai armenialaisten pakolaisten puolesta puhuminen ei herätä toivottua vastareaktiota. Lisäksi kristityillä pakolaisilla ei ole suurempia ongelmia integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, minkä vuoksi se ei lisää ghettoutumista ja muita maahanmuuttoon liittyviä lieveilmiöitä.
Vasemmisto tarvitsee ongelmallista maahanmuuttoa, koska se lisää rasismia, jota he voivat sitten hyvyydessään vastustaa.
Tarpeeksi surkealla maahanmuutolla saadaan kadut turvattomiksi, mikä sitten aiheuttaa odineita ja muita poppoita partioimaan kaduille, jolloin vasemmisto pääsee itkemään ”äärioikeiston noususta.” Lisäksi humanitaarinen maahanmuutto kohdistetaan aina tarkoituksella muslimeihin, koska sitten saadaan muslimit moskeijassa julistamaan, kuinka ”joku päivä vielä islamin lippu liehuu eduskuntatalon salossa.” (Iltalehti 2013)
Tämä tarjoaa vasemmistolle loputtomat määrät ulinaa suomalaisten ”islamfobiasta”, minkä yläpuolella he itse tietenkin ovat.
He ajattelevat olevansa parempia kuin se juntti tavallinen suomalainen, joka ärsyyntyy, kun tänne raahataan massoittain muslimeja elämään sosiaalituen piikkiin ja ajamaan islamia meidän yhteiskuntaan, mutta minun mielestäni ei ole mitenkään junttia ärsyyntyä tästä. Minun mielestäni tästä voi kuka vain ärsyyntyä, jolla on oikeudentajua. Suomi humanitaarisen maahanmuuton keinoin raahaa tänne takapajuisista ja turvattomista maista juuri niitä ihmisiä, joiden vuoksi ne maat ovat takapajuisia ja turvattomia, ja samaan aikaan jätetään aidot pakolaiset (esim. armenialaiset ja venezuelalaiset) hätää kärsimään, koska heitä auttamalla ei saa kerättyä itselleen ylemmyydentuntoa. Minun mielestäni tämän pitäisi ärsyttää kaikkia sukupuoleen, ikään, koulutustasoon, asuinpaikkaan katsomatta.
Vasemmisto pyrkii ärsyttämään. Tälle on aivan ok antaa periksi. Hyväksyä. ”Okei. Saitte ärsytettyä. Mutta arvatkaapa mitä. Minä en IKINÄ anna teille ääntäni vaaleissa. Sen sijaan tulen puhumaan teitä vastaan joka ikisessä tilanteessa ja niin usealle tutulleni kuin mitä jaksavat kuunnella.”
Kysykää kavereiltanne: ”Joko ärsyttää?”
Aina kun Oulussa raiskataan lapsia, Turussa puukotetaan naisia, Helsingissä ryöstetään nuoria, niin kysykää uudelleen: ”Joko ärsyttää?”
Minä ainakin myönnän. Minua ärsyttää.
