Tässä lähipäivien aikana eräs merkittävä iltapäivälehtien johtoportaaseen lukeutuva henkilö kirjoitti tämän uusimman, järkyttävän kidutusraiskausringin tultua ilmi jotensakin näin, että kuinka keskustelu nyt on niin vaisua, kun kyseessä pahantekijöinä tässä ovat ilmeisesti kantaeurooppalaiset henkilöt – ainakin pääosin. Alkuperäistä artikkelia viitteineen en nyt millään pystynyt löytämään tähän, mutta kyllä se tässä viikon sisällä on julkaistu.
Kirjoittaja ihmetteli, miksi seksuaalirikosten hehkuttaminen on hedelmällistä lähinnä vain, kun tekijöinä ovat ulkomaalaistaustaiset miehet ja kohteena suomalaiset, alaikäiset tyttölapset. Ja nyt, kun tekijöinä ovat siis ilmeisesti ainakin pääosin jotkut ”meikäläiset” ja uhreina on tällä kertaa pääosin poikia, niin yleisön ja kai yhteiskunnallisten vaikuttajienkin reaktio on siis jotenkin liian lievä. Näin luin ja protestoiden hämmästyin.
Väärin! Suomessa on aina paheksuttu jyrkästi seksuaalirikoksia, varsinkin lapsiin kohdistuvia. Erona moniin kehitysmaihin on, että sellaiset ovat täällä jyrkästi tuomittavia ja paheksuttuja. Niitä ei sallita missään sosiaaliluokissa tai kasteissa millään ehdoilla. Tekijöitä halveksutaan, aiheestakin. Oikeuslaitoskin on ainakin perinteisesti ollut näitä rötöstelyjä kohtaan suhteellisen jyrkkä. Tosin suuren kansanosan mielestä edelleenkin liian löysä. Melkein kuka tahansa voinee tehdä tästä pienen pikakatugallupin, jos siihen vaivautuu. Kyllä siis seksuaalirikoksista on mielestäni kirjoitettu ja kohkattu maassamme kautta vuosikymmenten. Ihan aiheesta tietenkin.
Merkittävä ongelma tässä on, että nimenomaan tämä kartellisoitunut, liian yksioikoinen massamediamme on vaiennut siitä puolesta, että nämä äskettäin tänne lennähtäneet turvapaikanhakijamiehet ovat polkaisseet pystyyn karmaisevia raiskausrinkejään. Niistä valtamediammekin kirjoittelee lähes päivittäin, esim. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2e58799e-1b6a-484c-aac6-9531f73ef2bf
On mukavaa puhua hyvistä asioista. Mutta puhutaan niistä ikävistä kun tarpeen. Ihan kaikista. Ja annetaan uhreille ja heidän läheisilleen ääni. Ilman mitään journalistista, tarkoitushakuista agendaa. Ihmisillä on oikeus tietää. Mietitään järkeviä, oikeudenmukaisia ratkaisuja. Pahuutta ei pidä sallia. Haluamme turvallisen maan ja yhteiskunnan, meillä on oikeus siihen.
