Ulkopoliitttisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen kysyy UP-lehden pääkirjoituksessa oliko Britannian ero EU:sta 1,4 miljoonan äänen marginaalilla jonkinlainen työtapaturma, jota pitäisi ryhtyä korjailemaan.
Jos ollaan rehellisiä ja ilman kaksoisstandardeja, niin samaa pitäisi kysyä Suomen EU-kansanäänestyksestä: Oliko kyseessä vain Suomen kansan ymmärrettävä työtapaturma, jonka tulos oli se mikä se oli vain siksi, että suomalaisille syötettiin ennen päätöstä tarkoituksellisesti väärää informaatiota EU-jäsenyyden seurauksista halutun tuloksen saavuttamiseksi? Ja pitäisikö päätöstä ryhtyä korjailemaan?
Sanoisin molempiin, että että ilman muuta ja mitä pikimmin asian korjaamme sitä parempi.
Eihän virheellisen tiedon varassa saatu äänestystulos voi mitenkään ja minkäänlaisen oikeustajun mielestä olla sitova ja legitiimi. Nythän väärillä tiedoilla tehty päätös EU-jäsenyydestä sitoo koko Suomen kansaa ja myös tulevia sukupolviamme. Tilanne on siis vähintäänkin absurdi.
Lisää isoja kysymyksiä
Samoin Tiilikainen kysyy kirjoituksessaan, että kuka kantaa Iso-Britanniassa vastuun ellei EU-ero siellä ratkaisekaan esitettyjä ongelmia, kuten taloudellisen eriarvoisuuden syvenemistä tai maahanmuuton jatkumista.
Tämän pitäisi johtaa automaattisesti kysymykseen, että kuka kantaa vastuun ennen Suomen EU-kansanäänestystä annetuista suurista lupauksista, jotka eivät ole toteutuneet?
Suomeen piti tulla paljon investointeja ulkomailta, mutta EU-Suomeen eivät investoi tarvittavalla tavalla edes omat yrityksemme ja taloutemme on syvissä ongelmissa ilman toivoa paremmasta.
Suomeen piti EU-jäsenyyden myötä tulla lupauksien mukaan myös paljon työpaikkoja, mutta työpaikat ovatkin päinvastoin siirtyneet vauhdilla Suomesta pois ja suurtyöttömyys on pysyvä ilmiö EU-Suomessa. Myös tuloerot ovat kasvaneet ja eliitistä on tullut täysin kohtuuttomien palkkojen ja korvausten nauttija. Kuka tästä kantaa vastuun?
Meille luvattiin ennen äänestystä myös, että oma valuuttamme markka säilyy EU-jäsenyydestä huolimatta, mutta jälkikäteen suomalaisille vain törkeästi ilmoitettiin, että päätös euroon siirtymisestä olikin jo tehty EU:n jäseneksi liityttäessä.
Ilman omaa valuuttaa Suomi on joutunut taloudellisen näivettymisen tielle ilman toivoa paremmasta. Suuret alijäämät sekä valtion, että kuntien taloudessa ja räjähdysmäinen velkaantuminen koko yhteiskunnan tasolla ovat osa EU-Suomea koettelivista vitsauksista. Kuka tästä kantaa vastuun?
Meille luvattiin ennen EU-kansanäänestystä, että Suomen itsenäisyys säilyisi. Totuus on täysin toinen. Meillä ei ole enää itsenäisen valtion tuntomerkkejä ja välineitä; omaa ja itsenäistä ulkoplitiikkaa, ei omaa valuuttaa, ei itsenäistä ja riippumatonta tuomiovaltaa.
Meidät on sidottu EU:n yhteen ulkopolitiikkaan, euroon ja EY-tuomioistuin on omaa korkeinta oikeuttamme ylempänä. Emme siis pysty enää ajamaan omia etujamme läheskään niin hyvin kuin itsenäiset valtiot pystyvät. Kuka tästä kantaa vastuun?
Koko EU:ta koskevia kauppasopimuksia neuvotellaan salassa suljettujen ovien takana ilman, että edes kansanedustajamme tietävät mistä on kyse. EU-eliitti pitää kansanäänestyksiä pilkkanaan jos tulos on heille väärä, eli EU- ja liittovaltiovastainen. Näissä tapauksissa kansa laitetaan äänestämään uusiksi kunnes tulos on ”oikea”.
EU-aikana Suomen kansaa sitovia sopimuksia on alettu neuvotella eliitin toimesta ylikansallisella tasolla ja sitten valmiit sopimukset tuodaan valmiina eduskuntaan hyväksyttäväksi niin nopealla aikataululla ettei niihin ehditä edes kunnolla tutustua. Ja vieläpä pahimmassa tapauksessa ilman että sopimuksia on edes käännetty suomen kielelle.
Tämäkö on sitä demokratiaa ja kansan valtaa mitä EU:hun sitoutunut eliitti meille lupasi?
Ja ennen kaikkea; kuka tästä kaikesta kantaa vastuun?
Tämän perustavanlaatuisen ja tärkeän kysymyksen vastaus on vielä toistaiseksi auki, mutta yhteen asiaan meillä on jo varma ja kokemukseen perustuva vastaus: valehtelun ja huijaamisen ikävät seuraukset kantaa nahoissaan Suomen kansa.
Niko Aleksanteri Kauko
17.11.2016
