Tämä kirjoitus sisältää ehkäpä joukon jo useaan kertaan kuultuja itsestäänselvyyksiä, mutta varmasti tarpeellisia sellaisia.
Kyse on varsinkin Oulussa julkisuuteen nousseista raiskaus- ja kidutusringeistä, joissa uhreina on ollut alaikäisiäkin henkilöitä. Mainitsen sanan kidutus, koska raiskailu on pahimmanlaatuista väkivaltaa, rääkkäystä, nöyryyttämistä ja alistamista.
Ei voi kuin järkytyksestä nieleskellä, kun edes yrittää asettua uhrin asemaan. Voi sitä kauhun määrää, kun joutuu olemaan täysin kiduttajiensa armoilla. Ei yhtään tiedä, mitä pahikset keksivät seuraavaksi ja loppuuko tämä piina koskaan.
Uhri on niin hämmennyksissään, häpeissään ja peloteltu hiljaiseksi, ettei hän oikein miellä, kenelle voisi kertoa asioista ja mistä saisi apua. Hän ehkä miettii, vähätelläänkö vain, peräti syyllistetäänkö vai joutuuko hän kostotoimien kohteeksi, joita voivat olla kaikenlainen häijyys käsiksi käymisestä sosiaalisessa mediassa levitettävään häväistysmateriaaliin. En oikein voi kuvitella, kuinka tällaisesta voi koskaan kunnolla toipua.
Kun on ilmennyt, että epäiltyinä tekijöinä on ollut (ja lisää löytynee) maahamme vainoa ja hätää paenneita turvapaikanhakijoita, joista osa on jo saanut turvapaikkastatuksen tai jopa kansalaisuuden, niin voihan vitalis! Ei tällaista ole koskaan ennen ilmennyt Suomessa, kyllä se on ”tuontitavaraa”.
Ajatelkaa: nämä kohteiksi joutuneet henkilöt, lähinnä tyttöset, ovat kuvitelleet ja aivan oikeutetusti olettaneet syntyneensä yhteen maailman turvallisimmista maista. Ovat oppineet kulkemaan vapaasti ja luottamaan ihmisiin. Yhtäkkiä sitten heräävät karuun todellisuuteen, jossa ovat jonkin barbaarisen ulkomaalaisporukan kiertopalkintomaista omaisuutta. Näin ei saa tapahtua! Mitään tällaista ei pidä hyväksyä, ei koskaan, ikinä, milloinkaan – ja piste. Monet ovat myös varoittaneet riskeistä etukäteen, mutta se on kaikunut kuin kuuroille korville.
Olen monen muun kanssa vankkumattomasti sitä mieltä, että tällaiset yksilöt pitäisi karkottaa maasta, ja mahdollinen Suomen kansalaisuus on purettava. En tiedä, kannattaako näihin raakimuksiin uhrata edes kallista suomalaista vankilapaikkaa, joka sekin on kuitenkin yhdenlaista täyshoitoa, jossa periaatteessa kaikki palvelut ovat runsain resurssein saatavilla, ja makoilijoille kannetaan lämpimät ateriat nokan eteen monta kertaa päivässä. Asia, josta vaikkapa suomalainen työtön voi vain uneksia!
Useissa maissa vankilaolot ovat paljon täkäläisiä karummat, ja se todellakin tuntuu ahterissa, että on tullut syyllistyttyä todellisiin inhorikoksiin. Nykyinen rangaistuskäytäntö on kansan enemmistön oikeustajua vastaamaton ja muutenkin onnettoman lepsu.
Minusta on hyvä ajatus, että vankilapalvelut voisi ulkoistaa esim. Venäjälle, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Ainakin näiden alhaisimpien ja raaimpien rötöstelyjen osalta. Törkytekojen tekijöiden pitäisi tuntea nahoissaan, mitä ovat tehneet. He ovat ihan se viimeinen taho, jota tässä pitäisi jotenkin paapoa, sääliä tai muka kuntouttaa takaisin yhteiskuntaamme.
Ja älkää te eräät oikeusoppineet, ”työpöytäakateemikot” ja muut viisastelijat koettako kehittää mitään hyväksyttäviä selitelmiä tai teorioita näiden tekijöiden ymmärtämiseksi. Ei yhtään mitään!
Varsinkaan tällaisten tekojen jälkeen Suomi-niminen valtio ja yhteiskunta ei ole kerrassaan missään vastuussa teistä roistoista. Jos palautuksen jälkeen maanmiehenne kohtelevat teitä kaltoin omissa takapajuisissa kulttuureissanne, niin asia ei ole mitenkään meidän vastuullamme. Ei sitten pätkääkään.
Lisäksi nuo maalaillut uhkakuvat ovat vahvasti liioiteltuja; lähtömaissa asuu satoja miljoonia ihmisiä normaalia elämäänsä, ja niissä on valtava määrä neliökilometrejä palata elelemään jonnekin muualle kuin juuri sen vihamielisimmän tuntemansa sakin reviirille.
Enpä jaksa uskoa, että jos esim. jonkin luonnonkatastrofin seurauksena täältä Suomesta pitäisi lähteä etsimään turvaa rajojemme ulkopuolelta, niin sinne kehdattaisiin ja juljettaisiin mennä perustelemaan mitään raiskausrinkejä. Ja jos joku meikäläinen kuitenkin niin tekisi, niin kyllä suututtaisi ja hävettäisi meitä muita niin maan perusteellisesti.
Mitäs sitä ujostelemaan, tässäpä käytännön suoraviivainen neuvo: te miekkoset, teidän ei tarvitse tyydyttää tarpeitanne eläviin ihmisiin, joihin teillä ei ole lupaa kajota tai jotka eivät halua joutua intiimiin kanssakäymiseen kanssanne.
Käytössänne on näinä aikoina ennenkuulumaton määrä aineistoa autoerotiikkaa varten. Sen pitää riittää. Tälle puuhastelulle on kaikkien tietämä kansanomaisempikin termi, mutta jätetään se nyt kirjoittamatta. Itsehillintää siis kehiin, ja se miehinen kapistus pysyy lahkeen sisäpuolella väärissä yhteyksissä! Niin täällä on tapana toimia, nääs.
Mutta jos se ei onnistu, niin olette tulleet väärään paikkaan. Väärinkäytöksistä näissä asioissa ei ehdottomasti saa tulla tähän maahan uutta normaalia.
Jos tänne pitää ottaa ihmisiä kaukaisista maista, niin otettaisiin lähinnä vain niitä (oikeita) pikkulapsia, joiden ei vielä tarvitse ajaa partaansa. Siis tosi moneen vuoteen. Heidät sitten kasvatettaisiin pelkästään suomalaisille tavoille ja kulttuuriin. Omista alkuperäisistä juuristaan saisivat ottaa sitten varttuessaan selvää, jos kiinnostaa. Niistä opettaminen kun ei ole Suomen tehtävä.
Sitten tarkasteluissa ja arvioinneissa keskityttäisiin ainoastaan siihen, mitä hyvää Suomi on saanut aikaan ja mistä kantanut ansiokkaasti vastuuta. Ei niihin kaikkiin tarkoitushakuisiin nyyhkytarinoihin, joiden kautta meitä syyllistetään kokemaan painolastina jokaisen surkimusmaan ja –kulttuurin itse aiheuttamansa hankaluudet ja vahingot ihmisiään vastaan.
Se voisi olla se Suomen osa humanitaarisuudessa, ei muuta. Näitä nykyisiä, omistajan elkein tänne vaatimaan tulevia miesjoukkioita ei tarvitsisi päästää tänne elätettäviksi. Näin se menee. Pitäisi ainakin.
Jonkin valtionrajan ylilampsiminen ei muuta sitä kasvatusta ja kulttuurimallia, minkä tulija on saanut joistakin pilipalikotouttamisbisneskursseista puhumattakaan.
Ja jos jokin idioottimainen, pöhkö kansainvälinen sopimus alistaa maamme itsetuhoiseen käyttäytymiseen, niin siitä on yksinkertaisesti vain irtisanouduttava. Ei enempää eikä vähempää.
Ruotsin puolesta voi todella pelätä. Mitä tapahtuukaan seuraavan hallituskauden aikana? Tapahtumat ulottuvat kyllä tännekin. Onko Ruotsi R.I.P? Miettikää, ja täällä valtayleisö uinuu peukalo suussa unessaan, mihin syypää on tietysti monotoninen valtamediamme.
Myös valtionkirkkomme ja jotkut pienemmätkin kristilliset puljut ovat aika hukassa: niiden pitäisi edustaa kristinuskoa ja puolustaa varsinkin vainottuja kristittyjä. Miksi pasuunanne sointi on vaiennut pihinäksi ja kulttuurimarxismi kukoistaa? Näinkö uskontonne perustaja teitä ohjeisti? Miettikää vähän ja menkää itseenne!
Pois lukien työn tai avioliiton perässä tulijat yms. on nykyisenkaltainen hehtaarimaahanmuutto osoittautunut varsinaiseksi ”kinder-yllätysperunaksi” tämän jutun alkuun ottamani kuvituskuvan tapaan. Liian vaarallista. Liian paljon ongelmia ja haittoja. Valitkaa vastuullisemmat päättäjät, jotka laittavat tälle mielettömyydelle stopin.
Me monet koetamme vaikuttaa, kuka politikoimalla, kuka tiedottamalla, kuka puhumalla, kuka kirjoittamalla. Jollekin sopii yksi tapa paremmin, toiselle toinen. Niin sanotun suuren yleisön vain pitäisi entistä enemmän löytää nämä vaihtoehtomediat.
Nämä Ylet ja kaupalliset kumppaninsa harhaanjohtavat ja pitävät liian paljon suloisenhirveässä tietämättömyydessä. Siitä sitten syntyy se erittäin naiivi maailmankäsitys, että asioiden on vain mentävä niin ja näin, kuten nyt on käymässä, vaikka oikeasti ei tarvitsisi.
