Olen toistanut vuosia, että on huolestuttavaa, kuinka vähän integraatiopolitiikassa otetaan nuoria huomioon, vaikka on havaittu jo yli 10 vuotta sitten, että maahanmuuttajataustaisten nuorten syrjäytymiskerroin on kaksinkertainen kantaväestöön suhteutettuna.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on vain pahentunut. Kouluissa rämmitään yläaste läpi entistä surkeammin numeroin ja heikommalla kielitaidolla. Alkaa olemaan uusi normaali, että suomalaisissa kouluissa iso osa oppilaista ei osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa suomea.
Eikä kyse ole vain syrjäytymisestä koulussa tai tulevaisuuden urahaaveista, vaan muutenkin lähtökohtaisesti eriytymisestä suomalaisesta yhteisöstä ja kulttuurista. Koulussa kavereiksi valikoituu vain etnisesti, uskonnollisesti ja kulttuurillisesti samankaltaisia häiskiä, ja taas suomalaiset nähdään itselleen kuin vieraan maan kansalaisina.
Tämä sitten näkyy uudenlaisena koulukiusaamisena, mikä on enemmän jengiväkivaltaa, kuin ns. perinteistä koulukiusaamista. Jo aiempaan koulukiusaamiseen ei keksitty lääkkeitä, eikä keinoja, ja nyt joka vuosi enemmän ja enemmän tullaan kouluissa näkemään sortoa ja väkivaltaa, joka perustuu etnisille kamppailuille. Ja nämä väkivaltaisuudet leviävät kouluista lopulta kaduille. Nuoret kasvattavat verkostojaan somessa ja sitten isoilla porukoilla ryöstävät vastaantulijoita kadulla, kuokkivat kotibileisiin varastelemaan ja myös pahoinpitelevät ihmisiä huvikseen.
Ei hyvältä näytä.
Mitä siis pitäisi tehdä?
Maahanmuuttajataustaiset lapset pitäisi olla velvoitettuja käymään päiväkodeissa oppimassa suomea ja vuorovaikutusta suomalaisten lasten kanssa. Islamilaiset päiväkodit kiellettäisiin lailla.
Ensimmäistä luokkaa ala-asteella ei tulisi kenenkään saada läpäistyä ennen kuin suomenkieli on oikeasti hallussa. (Jollain tutkitulla lukihäiriöllä mahdollinen poikkeus). Eli ensimmäistä luokkaa kerrattaisiin kunnes osaa lukea ja kirjoittaa suomea. Tätä ei enää päntätä sitten 9 luokalla.
Peruskouluissa luovuttaisiin eri uskonnot ja elämänkatsomustunneista, vaan kaikki lapset (oli vanhemmat sitten kristittyjä, ateisteja, buddhalaisia tai muslimeja) laitettaisiin samalla uskonnot ja elämänkatsomukset -tunnille.
Draamakasvatusta lisättäisiin peruskouluihin. Ala-asteen neljännelle luokalle tulisi pakolliset ilmaisutaidontunnit kaikille, joissa opetettaisiin vuorovaikutustaitoja, empatiaa ja toisten ymmärtämistä.
Sosiaalityöntekijöille entistä herkempi tehdä kotikäyntejä perheisiin, joissa lapsella on ongelmia koulussa. Neuvojen, tuen ja avun lisäksi uhkauksia ja varoituksia. Jos mikään ei tepsi, huostaanottoja ja mahdollisia maastakarkoituksia. Esimerkiksi jos vanhemmat ovat vain ylpeitä lapsestaan, koska lapsi käyttää väkivaltaa ”vääräuskoisia” kohtaan, pitäisi ehdottomasti alkaa harkitsemaan toimenpiteitä.
Humanitaarinen maahanmuutto tulee laittaa kokonaan tauolle, kunnes integraatio saadaan sujumaan. Ja tulevaisuudessakin humanitaarista maahanmuuttoa vain kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta siten, että kriteereiksi otetaan arvioitu kyky integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Somaliasta Suomeen ei siis enää ikinä tule ottaa yhtä ainutta ”pakolaista.” Sen tulokset on nyt nähty. Turvapaikkajärjestelmä taas heitetään surutta roskiin haitallisena.
Jo näillä korjausliikkeillä huonoa kehitystä voisi hidastaa merkittävästi. Ruotsin suunta ei siis ole mikään taivaalta niskoillemme pudotettu rasite, vaan se on poliittinen valinta.
