Lähes kaikki ovat varmasti kuulleet vertauksen, jossa Euroopan Unionin rakentamista verrataan polkupyöräilyyn. Vertauksella havainnollistetaan sitä, että polkupyörä kaatuu, jollei sitä jatkuvasti poljeta eteenpäin.
Vertaus onkin erittäin osuva, sillä juuri näin on myös EU:n laita. Tätä EU-polkupyörää eteenpäin ovat ahkerasti polkemassa unionistit eri maista ja pyörä onkin pysynyt jatkuvasti kovassa vauhdissa eikä se ole kaatunut.
Perussuomalaisten taktiikka tähän asti tässä pyöräilyssä on ollut se, että puolue istuu EU-polkupyörän kyydissä, mutta ei osallistu aktiivisesti sen polkemiseen ja koittaa aina tilaisuuden tullen jarrutella tarakalta polkupyörän kulkua sekä heitellä kalikoita sen rattaisiin.
Tämä taktiikka on helppo todeta epäonnistuneeksi, koska unionistit ovat polkeneet pyöräänsä voitosta voittoon, kun taas perussuomalaiset jäävät jatkuvasti nuolemaan näppejään yhteiskunnan muuttuessa yhä kauemmaksi meidän tavoitteistamme.
Tästä herää kaksi hyvin tärkeää ja olennaista kysymystä.
Miksi unionistit menestyvät
Miksi EU-polkupyörä jatkaa etenemistään olosuhteissa kuin olosuhteissa kaikkia todennäköisyyksiä vastaan?
Syy ei todellakaan ole pelkästään ahkerissa ja hyväkuntoisissa polkijoissa, vaan tärkein syy mikä erottaa unionistit ja perussuomalaiset ja muut kansallismieliset on se, että unionistit tietävät tarkalleen mitä he haluavat ja mihin he pyrkivät.
Unionistit käyttävätkin jokaista tilaisuutta hyväkseen päästäkseen lähemmäs tavoitettaan, eli yhä monoliittisempaa Euroopan Unionin liittovaltiota, joka samalla on tarkoittanut EU:n jäsenmaiden itsenäisyyden hävittämistä pala palalta.
Sellaisissakin kriiseissä, joiden olisi luullut kääntyvän unionistien tavoitteita vastaan, unionistit ovat aktiivisella ja päättäväisellä toiminnallaan vieneet liittovaltiohankettaan todennäköisyyksiä uhmaten päättäväisesti eteenpäin.
Unionisteja siis vie vaikeuksissakin eteenpäin selkeä päämäärä Euroopan Unionin liittovaltiosta, sekä todellinen visio ja tahtotila tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.
Miksi perussuomalaiset eivät menesty
Tässä kohtaa on ensiksi muistutettava, että pelkästään vaalivoittoja ei vielä voi laskea menestykseksi sinänsä, vaan yhteiskunnallisen liikkeen menestystä pitää mitata eritoten siinä, että miten hyvin se pystyy muuttamaan yhteiskuntaa tavoitteidensa mukaiseksi.
Tällä tavalla katsottuna perussuomalaiset ovat epäonnistuneet ja perussyy huonoon menestykseen on se, ettei perussuomalaisilla ole ollut eikä sillä ole selkeää päämäärää ja visiota siitä, mihin ollaan pyrkimässä.
On istuttu kahdella pallilla ja toisaalta hyväksytty Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa, mutta toisaalla yritetty taistella jäsenyyden vääjäämättömiä seurauksia vastaan jarruttamalla unionistien EU-polkupyörää aina tilaisuuden tullen.
Tämä politiikka on ollut hyvin tehotonta, ristiriitaista ja joissain kohtaa jopa vahingollista Suomen eduille.
Kun perussuomalaisten politiikalle, pitkälti sen EU-vastaisen sisällön vuoksi, saatiin kansalta suurta tukea jytkyjen muodossa, niin lopulta puolue ei kuitenkaan oikein tiennyt mitä se tällä kansalta saadulla vallalla oikein tekisi, koska selkeä tavoite ja visio puuttui.
Perussuomalaisten hallitustaival oli sen takia varsinainen ”Via Dolorosa” ja sen seuraukset tuntuvat vieläkin koko valtakunnassa, eikä vähiten sen takia, että liian monet puolueeseen pettyneet äänestäjät saivat tarpeekseen koko politiikasta kun se ”viimeinenkin toivo” muutoksesta meni.
Mentiin hallitukseen, ei oikeastaan tiedetty mihin pyrittiin, omat periaatteet myytiin, puheita ja kansalle annettuja lupauksia ei pidetty ja tappio oli selvä ja häpeä pitkä.
Tässä surullisessa tapahtumaketjussa ikävä kyllä samalla pelattiin vastustajan pussiin ja annettiin sille vuosia lisää aikaa polkea rauhassa liittovaltiopyöräänsä eteenpäin. Näin tapahtui koska perussuomalaisten toiminta oli päämäärätöntä ja kriisin jälkeen jouduttiin vielä jäämään ihmettelemään ja setvimään mitä oikeastaan tapahtui ja miksi.
Tavoitteen on oltava selkeä
Perussuomalaisilla pitäisi olla selkeä tavoite ja kirkas visio sekä suunnitelma miten tähän asetettuun tavoitteeseen päästään. Ja toiminnan pitäisi olla vähintään yhtä päättäväistä kuin vastustajillamme, eli unionisteilla.
Ja kun vastustajamme tavoite on EU-liittovaltio sekä kansallisvaltioiden riisuminen vallasta ja niiden tekeminen toimintakyvyttömiksi, niin mikä sitten on meidän luonnollinen tavoitteemme kansallismielisenä puolueena?
Se on tietenkin itsenäinen Suomi, kansallisvaltio, jolla on välineet ja kyky toteuttaa kansallismielistä politiikkaa. Välineitä, joita tarvitsemme tässä, ovat mm. oma ulkopolitiikka, oma raha ja keskuspankki, itsenäinen lainsäädäntö ja oma kansallinen talousjärjestelmä. Kaikki nämä ovat välineitä, jotka Suomi on unionistien politiikan vuoksi menettänyt.
Heikkouden ja neuvottomuuden merkkejä
Perussuomalaisten heikkouden syy on siis se, ettei oikein tiedetä mitä tahdotaan eikä ymmärretä sitä keskeistä tosiasiaa, että tyytyessämme unionistien luomaan EU-järjestelmään, se samalla jatkuvasti vahvistuessaan edelleen heikentää kansallismielisen politiikan toteuttamismahdollisuuksia.
Olemme kuin laiva ilman oikeaa kurssia ja päämäärää, seilaamme ympäri merta, koska meillä ei ole satamaa, johon pyrimme.
Ja kun monesti ajatuksen ja puheiden tasoilla toistetaan epäröivää, pelkurimaista ja tavoitteetonta ajattelua malliin ”itsenäisyys on liian radikaalia, EU:sta ei voi erota, pakkohan siellä on olla kun on kerran liitytty, otetaan sieltä mitä saadaan, on se tyhjää parempi vaikka jäsenyys meille vahingoksi onkin, ei me yksin mihinkään pystytä” yms, joka johtaa siihen, että alistutaan kun todellista tavoitetta ei ole ja ponnistelut eivät siten johda mihinkään.
Juuri tällainen alistuva, tahdoton ja pelkuroiva ajattelu on syynä siihen, että meitä suomalaisia alistetaan taas niiden taholta, jotka tietävät mitä tahtovat, niin kuin suurimman osan historiastamme on asiaintila vahingoksemme ollut.
Esimerkin, rohkeuden ja päättäväisyyden voima
Politiikassa mukana olevien kansallismielisten pitäisi näyttää esimerkkiä rohkealla toiminnalla ja ajattelulla, sillä edellä kuvattu nyhverömäinen ajattelu vie tietenkin itsenäisyystahdon ja itseluottamuksen myös kansalta.
Vastustajamme taas ei pelkää olla luova ja kohdata ongelmia, vaan keksii ratkaisuja eteensä tuleviin ongelmiin ja kääntää ne voitokseen, kun taas meillä moni pelkää jo etukäteen kaikkia mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja pitää niitä liian suuria ratkaistaviksi. Ja juuri tässä erilaisessa asennoitumisessa tehdään ero menestyjiin ja häviäjiin.
Oma polkupyörä, omat polkijat, oma suunta
Vanha viisaus sanoo, että tutki vihollistasi ja opi siltä. Meidän tapauksessamme tämä on erittäin tärkeä lause, koska vihollisemme unionistit menestyvät ja me kansallismieliset taasen emme menesty.
Perussuomalaisten on ensitöikseen syytä hypätä kokonaan pois EU-polkupyörän kyydistä.
Tilalle me tarvitsemme yhtä selkeän tavoitteen kuin unionisteilla on ja oman vastakkaiseen suuntaan poljettavan polkupyörän sekä ahkerat ja päättäväiset polkijat, jotta pystymme kääntämään vastoinkäymisetkin menestykseksi matkalla kohti perussuomalaisten luonnollista ja toivottavaa uutta tavoitetta, itsenäistä kansallivaltiota nimeltä Suomi.
Kun perustelemme ja esitämme tavoitteemme hyvin sekä ymmärrettävästi, niin ei tule olemaan epäilystäkään etteikö Suomen kansa hyppäisi meidän polkupyörämme kyytiin.
Niko Aleksanteri Kauko, Perussuomalaiset
