Ensinnäkin haluaisin kysellä tätä, että miksi me kantasuomalaiset olemme joutuneet ikään kuin yllättäen kävelemään kädet vapisten munankuorien päällä, kun tänne on eri tavoin kehittynyt meille ilmeisen tai ainakin osittain vihamielisten afrikaanareiden sekä arabiaanojen joukkio? Omakantainen piikittely tai muu, edes hellämielinen kujeilu tuollaisista sallittiin aikansa, muttei yhtään tippaa enää; siis mikä tämä tilanne ja kehitys nyt on olevinaan? Emme olleet razzizteja, kun siihen ei ollut aihetta. Vai olimmeko? Tuskin.
Heillä on ykköspaikka valtamediassa, ja varsinkin Ylessä, toitottaa syytöksiään kantaväestöä kohtaan, ja varsinkin typykkätoimittelijattaret ovat innoissaan antaessaan kaikille kantiksia pienimmästäkin tekosyystä syytteleville suunvuoron vailla mitään rajoituksia. Eikö siis ole kummaa: miten meistä onkin tullut näin pahoja, kun koko ilmiökenttä oli meille aiemmin melko lailla tuiki tuntematon?
Miten tästä maasta on tällainen tullutkaan?! Kerropa sinä se, jos kykenet ja osaat!?
_ _ _
Meillä jauhiksilla (valkopärstillä) on omat mieltymyksemme; pidämme joistakin, toisista ehkei niinkään. Miksi emme saisi kokea niin kuin haluamme – makumme mukaan? Sekö on sitä kuuluisaa rasismia? Myöskään en ikinä tule hyväksymään sitä, että jokin uskonto tai kulttuurinen piirre on oikeutettu olemaan kaikelta kritiikiltä suojassa! Vaikeaa tämä tullee kuitenkin olemaan, ellei ihan mitään ihmeitä tapahdu. Me suomalaiset emme tosiaankaan ole mistään maailmanluokan sorrosta vastuussa – ei, vaan meitä itseämme on sorrettu välillä lännestä, välillä idästä!
_ _ _
Mutta mennäänpä asiasta viidenteen: Jos ”ihan ite” haluaisin ottaa ERITTÄIN sopeutuneen ja täyssuomalaisen puoliafrikaanarin sekä henkisesti että somaattisesti mielitietykseni, niin hän olisi turkulainen Lola Odusoga, missi ja kaunotar. Kaikkea hyvää, älykästä ja kaunista hän onkin. En vastustaisi tämäntapaisia ihmishahmoja tässä maassa millään tavalla.
Muistan, kun tämä neito kertoi lapsuudenkokemuksistaan 1990-luvulla: jossain pihaleikeissä lapset herjasivat välillä, että sinä, Lola, olet n##keri. Tyttöparka valitteli äidilleen tästä, ja äitinsä totesikin ykskantaan, että no, tyttäreni, sinähän oletkin n##keri.
Kuvitelkaa, voisiko tällaista pokkana todeta enää tänä päivänä ja aikana?! Ehkä ei tarvitsekaan sinänsä, mutta mahdotonta se missään virallisessa mediassa olisi. Myös muistan, kun joku setämies uskalsi pakinoida ”mustasta suomalaisesta missistä” aikanaan. Nyt tuskin uskaltaisi.
Valtamedian toimittelijoilla on varmaan tietynlainen varpusparviäly. Vaikka joku heistä olisikin eri mieltä ja poikkeaisi valtavirrasta esim. tiedostaessaan ihan tilastojen ja tieteellisen faktan pohjalta tietyistä suunnista tulevien mieseläjien muuta väestöä suuremmista seksuaalirikostaipumuksista, niin he vain häveliäästi vaikenevat asiasta.
Sillä päässee vähemmällä, eikä lehden esimieskään haukuskele pahemmin. Ikävää. Halveksittavaa. Mutta näin se vain taitaa mennä.
_ _ _
Lopuksi kommentoin vielä DI Olli Heikkilän kolmisen vuotta sitten kuvaamaa ja ansiokkaasti selostamaa suoraa lähetystä, skriimiä, pääkaupunkimme keskusta-alueelta. Tällä miehellä on muuten tosiaan ns. lehmät hermot! Voin vain ihailla ja arvostaa. Ehkä liiankin säyseä on hän.
Tätä kuvaamaansa katsoessani melkein kyyneleet tulivat silmiin. Monestakin syystä, joita kaikkia seikkoja en nyt katso järkeväksi analysoida tässä.
Ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta oli, että joku irakilaismies tai vastaava laittoi kameran eteen kylttiään – jonka Olli totesi aiheellisesti anarkisteilta lainatuksi ilkiöteoksi – ja käskytti tuimasti, että peräännyt, mene pois (go / stay back, etc.).
Ja mitä tiedämme näistä veijareista? Emme mitään. Ja siis kuitenkin maamme kahelivihersosialistitypryköistä löytyi kunnon ryhmittymä suorittamaan sadetanssiaan näiden veikkosten edessä. Häpeän tätä. En tiedä, mitä tekisin, jos tuollainen vihamielinen lähi-itärumilus tulisi estämään minua, tämän maan laillista kansalaista ja asujaa, kuvaamasta julkisella paikalla.
Sekä mitä teki Suomen poliisi? Käskytti Olli Heikkilää poistumaan alueelta, sillä ”siellä on nyt jotakin hämminkiä meneillään” tms. Laittomat tai vähintään nk. paperittomat tyypit ja heidät hännystelijänsä saavat polpon suojelun, mutta kansallismieliset joutuvat lähtemään – häpeällistä!
_ _ _
Ihka viimeiseksi lopuksi otan muuan allegorian, vertauskuvan: siis, jos minäkin olisin niin sanotusti paperiton maahantulija. Vaadin oikeuksiani. Minua ei saa poistaa maasta millään ilveellä. Mielestäni se on kuin joku menisi pankkiin sanoen, että olen rahaton. Antakaa minulle rahaa – ja heti! Tai muuten… Yhtä typerää, absurdia ja päätöntä – mutta tällaista se nyt tässä Suomi-hölmölässä on.
Ps. Niin, onko tämä nyt sitä äärioikeistolaisuutta? Enpä tiedä. Tai siis onhan tokiinsakin, mitäpä muuta? Tosiasioiden ilmituomisesta on tullut vihersosialistisessa maailmassa sitä.