Vai liekö sittenkin viisastumaan päin? Tunnustaako tuo arvoisa Herra Iso Päättäjä tosiasiat vihdoin entistä paremmin? Ovatko pikkulinnut liverrelleet, että kenties vaaleja on lähestymässä? Ensin Ruotsin valtiopäivävaalit aivan piakkoin ja siitä kohtapuoliin myös omat eduskuntavaalit. Länsinaapurissa pääpuheenaiheina mitkäs muut kuin maahanmuutto ja kansallinen turvallisuus.
Tämä kirjoitus perustuu 1.9. Iltalehden verkkojulkaisussa siteerattuun pääministeri Juha Sipilän Ylelle antamaan haastatteluun ja on kansallismielisille, rajoittamattoman maahanmuuton tervehenkisille kriitikoille varsinainen namupala. Sen kannattaisi olla sitä myös kaikille muille vastuullisille, realismia arvostaville kansalaisille.
Nyt on siis oikein pääministerin esimerkki lupana sekä ajatella että sanoa tietyt asiat: Mielenosoitukset, kuten nyt Saksassa, on ymmärrettävä ensisijaisesti tavallisen kansan huoleksi ja hädäksi hallitsemattoman maahanmuuttotulvan edessä. Ei lähtökohtaisesti minkään muukalaisvihamielisen ääriaineksen hörhöilynä ja voimannäyttönä.
Lisäksi kyse on Sipilän mukaan lähinnä parempaa elintasoa etsivistä, siis talouspakolaisista. Ihmisiä pitäisi kuulemma auttaa lähempänä kriisialueita, ”paremmissa olosuhteissa”. Todellista hätää ja vainoa pakenevat siivilöitäisiin sitten jo siellä tästä suuresta ihmismassasta.
Edelleen Sipilä antaa ymmärtää, että ihmisten pelot terrorin ym. suhteen ovat aiheellisia, ja jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä näistä asioista, eikä vaientaa saa, sillä se on kelvoton tapa suhtautua asioihin. Siis ilmaista mielipiteensä!
Emmekö me kaikki maahanmuutto- ja kulttuurikriitikot ole kilvan koettaneet vakuuttaa ja perustella, miksi länsimaat eivät voi ottaa kaikkia, ja toimenpiteiden pitää olla hallittuja sekä yhteiskunnan kesto- ja kantokyvyn mukaan mitoitettuja?
Mutta hyvä kun ei ole päätä pölkylle vaadittu yltiösuvakkitahojen toimesta! Heidän, joiden ilmatilanhallintadiskurssi on peittänyt jopa osalta ihan tavallistakin kansaa järjen äänen ja arvostelukyvyn, kun on pakko suvaita ja niellä kaikki karvoineen päivineen tai muuten…
Nyt pientä ivanpoikasta ei voi estää nykimästä suupielessä, kun miettii, miten massiivimaahanmuuttoa koko ajan hehkuttava, kansalaisia (ja kaiketi toimittajiaankin) kuristusotteessa pitää yrittävä, monoliittinen valtamedia ja maamme tietty ”älymystö” mahtaa niellä tätä pääministerin syöttämää katkeraa kalkkia? Kakistellen varmaan.
Pääsikö pullon henki sittenkin irti? Saiko sananvapauden rajoittamispolitiikka vielä rajun takaiskun? Eikö kaikki skeptisyys ja itsesuojeluvaistojen herääminen olekaan rasismia? Mitenkäs hallituksen sisällä – säilyykö sopu vai rakoilevatko rivit? Se nähdään pian.
Se on Sipilältä kauniisti muotoiltu, että tulisi luoda toivoa sinne, mistä nämä maahantulijat ovat lähtöisin – siihen useimmat meistä voinemme yhtyä.
Eniten vastuuta on kuitenkin aina kehitysmaiden hallinnoilla ja asukkailla itsellään; heidän pitää haluta jakaa kelvollisia elinoloja toisilleen ja tehdä yhteistyötä. Näitä seikkoja emme voi tehdä heidän puolestaan. Samalla reseptillä on nykyinen Suomikin luotu.
A drop in the ocean
