Iltalehden verkkojulkaisu esittelee 4.10. TV1:llä samaisena iltana näytettävää Ulkolinja-ohjelmaa Malmö – jengien varjossa. Ohjelman esittelyssä ei ruusuista kuvaa tuon kaupungin tilanteesta anneta ja syystä. Kerrotaan, että viimeisten noin seitsemän vuoden aikana Malmössä on tapahtunut yli puolituhatta ampumistapausta. Haavoittuneita on satoja ja hengestäänkin on päässyt kymmeniä.
Karmeaa on, että ampumavälikohtauksia sattuu ihan kaupungin keskustaa myöten, ja nytkin kuluneen kesäkauden aikana tapettiin kahdeksan ihmistä. Tekijöiden kiinnisaamisprosentti on melkomoisen onneton. Pikaisen laskutoimituksen tuloksena laskimen näyttöön pläjähtää, että laittomia pyssyleikkejä sattuilee tässä eteläisen Ruotsin vahvasti maahanmuuttovaikutteisessa pääkaupungissa yksi alle viikossa.
Järkyttävää. Kysymys: kuka tällaista oikein haluaa? Tai vaihtoehtoisesti: kuka tai mikä taho julkeaa tai kehtaa kiistää tilanteen hirvittävyyden? Miten idyllisestä Malmöstä on tullut tulitaisteluhelvetti? Asiassa ei ole hiukkaakaan vähättelyn aihetta. Ohjelmaesittelyssä mainitaan suorasukaisesti jopa valtamedian aviisissa tällä kertaa, että ”Ulkolinjan mukaan jengirikollisuus on keskittynyt siellä maahanmuuttajavaltaisille vuokrataloalueille. Monella rikollisjengeissä pyörivällä nuorella on ulkomaalaistaustaa.” Voinee siis lausahtaa, että jokin on mennyt pahan kerran pieleen.
Vastenmielisenä esimerkkinä mainitaan muuan Syyriasta kotoisin olevan ruokakauppiaan tapaus. Hän joutui ensin jengiläisten tihutöiden ja kiristyksen kohteeksi ja sitten karkean väkivallan ja sabotaasin uhriksi. Nyt hän sanoo ”oppineensa läksynsä”. Mies toteaa, että ”viesti meni perille”, ja tätä nykyä hän ”alistuu jengiläisten tahtoon”.
Miten tällainen muka saadaan loppumaan, ja mitä näistäkin nuorista rikollisista tulee varttuneemmalla iällä? Ruotsin toivojako? Ja vandalismi ei taatusti rajoitu ”pelkkiin” ampumisiin, vaan ohessa on kaikkea mahdollista muutakin pahantekoa, mm. viranomaisten väijyttämistä, kuten eri lähteistä saadaan havaita. Ei kiltin lempeästä Ruotsista pitänyt tällaista sekametelisoppaa tulla. Ei ikinä! Päättyykö tämä joskus? Pysähtyykö se johonkin? Leviääkö ja laajeneeko rikollisten reviiri laajenemistaan? Siinäpä miettimisen aihetta.
Itse en haluaisi asua paikkakunnalla, jossa milloin ja missä vain voivat aseet alkaa laulaa tappavalla nuotilla. Haluaisitko sinä tai muutkaan suomalaiset? Emme varmasti. Kaikki tämä tällainen koituu pahimmillaan ja pysäyttämättömänä vielä näiden pohjoisten, muuten niin ihanteellisten asuinseutujen kuolemaksi. Siitä ei päästä mihinkään. Kuitenkin ainakaan vielä ensi kevään eduskuntavaaleissa ei täkäläiseen maahanmuuttopolitiikkaan uutta käännettä tule. Tuskin. Ikävä kyllä.
Konsensuspuoluejärjestelmämme pitää huolen siitä, että pian täyteen höyryynsä yltyvä vaalisirkus lupailuineen ja taivaanrannanmaalaamisineen on lähinnä poliittista teatteria; eroavaisuudet ns. vanhojen puolueiden välillä tärkeimmissä linjauksissa ovat yksi yhteen, eikä mikään kovin olennainen muutu. Suomi maksaa ja tekee auliisti kaiken EU:n vaatiman ja kirii kaikessa rikastuksessa Ruotsia kiinni. Kansa tuskin vielä tätä tajuaa, ja nythän valtaeliitin ja –median tehtävä on käyttää seuraavat kuukaudet oman vaihtoehdottoman poliittisen kattauksensa esittelyyn ja tuputtamiseen. Kärjessä keikkuvat taas nämä samat SDP:t.
Surulliseksi lopuksi on todettava, että Laura Huhtasaari (ps) näyttää olevan taas ajojahdin kohteena. Sarjatulitus ei ota loppuakseen. Nyt hän ei saisi hermostua koulujulisteesta, jossa hänet ja puolueensa puheenjohtaja on esitetty törkeän negatiivisesti vihjailevassa valossa.
Tuollaisella vasemmistohenkisellä oppilaiden aivopesukoululla ei selvästikään ole aikomustakaan mitenkään mennä itseensä, vaan uhriudutaan, ja strategiaksi on nähtävästi valittu, että hyökkäys on paras puolustus. On selvää, että olisi erittäin monta muuta poliitikkoa, joita ehdottomasti ei esiteltäisi tuollaisessa kontekstissa, jonka perusteella heidät voitaisiin jotenkin yhdistää pahaan kohtaloon, kun läheskään kaikki maahantulijat eivät ole oikeutettuja oleskeluun Suomessa, ja seurauksena on nyt (tai ainakin pitäisi olla) palautus lähtömaihinsa.
Koko selkkaus on siis häpeällisen surkeaa maineen lokaamista ja ilkeiden mielikuvien luomista, minkä taustalla on tietenkin se, ettei Laura Huhtasaaren kertomista asioista haittamaahanmuutosta ja EU:sta monissa piireissä pidetä. Näin on näreet, vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Juuri havaitsin, että nyt häntä vastaan kaiketi puuhataan erään vasemmistopoliitikon toimesta rikosilmoitusta, vaikka Huhtasaari tässä se kärsijä on. Siis tämmöistä meininkiä nyky-Suomilandiassa. Totuudenpuhujan osa on tässä maailmassa usein karvas, ja vasta jälkipolvet tunnustavat ja käsittävät, kuka olikaan kaukaa viisas.
