Kuulkaa, ihmiset, kyllä tämä meininki tällä menolla ruotsalaiseksi pommiralliksi muuttuu! Eikä silti, sellaista en missään nimessä soisi tapahtuvan. Syynä luonnollisesti ovat segregaatiot, peruskansalaisten halu hakeutua kaltaistensa seuraan, kaikkeen hyvään ja kivaan tarvittavan Roope Ankan rahasäiliön vertaisen rahoituksen puuttuminen ja kulttuurin pirstaloituminen, jossa sitä kuuluisaa yhteistä Arvo Pohjaa ei oikein tahdo löytyä.
Länsinaapuri on mielessäni, sillä minulla on siellä lähisukua peräti ummikkoruotsalaista blondiinoa neitosta myöten, joka naikkonen ei tosin ole vaivautunut opettelemaan isänsä äidinkieltä (suomea) edes alkeiskurssin vertaa.
Ja kun maansa tilanteesta huomauttaa ja suosittaa tulemaan vaikkapa Suomeen töihin hyvällä ammattialallaan esim. ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, niin tämä viehkeä sukulaispimu lähinnä loukkaantuu ja pistää välit poikki – että silleen! Hyvin on sikäläisittäin aivopesty uskomaan maansa sekamelskaiseen monikulttuuriin, ja sen kyseenalaistaminen näköjään on maailman suurin synti ja häpeä. Olenkin tässä jo luovuttanut. Niin että onnea ja päivää vaan sinne!
Mutta se siitä. Seuraavat lainaukset löytyvät mahtikartellimedia Sanoma Oyj:n tuotoksista loka-marraskuulta (IS ja HS). Kyllä kiinnostuneet nämä artikkelit sieltä löytävät, jos tarpeeksi kiinnostaa. Kannattaa kuitenkin luottaa, käytän ihan näitä oikeita lähteitä.
Mm. Ilta-Sanomat 12.10. lähti tutkailemaan asioita seuraavasti: ”IS selvitti, miksi autot palavat ja pommit paukkuvat ruotsalaislähiössä”. Iltis jatkaa, että ”autopalot ja räjähdys nostivat Tukholman esikaupunkeihin kuuluvan Märstan otsikoihin. IS kävi paikan päällä selvittämässä, mistä on kyse.” Ja totta kai käytän lähteitä ja laitan linkitkin tarvittaessa. Nämä tällaiset ansaitsevatkin saada klikkauksia, vaikka valtamediaa edustavatkin. Kuinkas muuten.
Lehti kuvailee, kuinka ”kun pommi räjähti, poliisilla oli jo valmiiksi kädet täynnä töitä. Puoli tuntia aiemmin oli tullut ilmoituksia autoista, jotka roihusivat ilmiliekeissä kolmessa eri paikassa: Märstan keskustan lähellä, parin kilometrin päässä Valstassa sekä pohjoisempana Norrbackan alueella.”
”Tingvallavägenillä tapahtunut räjähdys lennätti sisään pienen aukion laidalla sijaitsevan parturiliikkeen julkisivun, tuhosi viereistä grillikioskia sekä ja säpsäytti hereille aamuyöllä sängyissään uinuneita naapuruston asukkaita. Joku näki tumman hahmon juoksevan pois paikalta.” Esimerkkejä tulee sekä tästä että toisesta artikkelista paljon.
Toimittelija kehuskelee kyseistä lähiötä viehättäväksi, ja ”palveluitakin piisaa”.
Palaneita autonraatoja kommentoimaan hän löytää suomalaisen, ilomantsilaisen Kian, joka on asustellut Märstassa jo 44 vuoden ajan. Kia-rouva kuvailee räjähteellisiä asioita värikkäästi.
Kia myös ”muistelee ihastelleensa alueen rauhallisuutta sinne muutettuaan. Paljon on muuttunut sen jälkeen, eikä kyse ole vain uusien talojen rakentamisesta. Täällä tapahtuu liian usein kaikenlaista. Olen liikkunut tavallisesti paljon, mutta enää en uskalla ulos pimeän aikaan.”
”Yksi ikävä kokemus on osunut Kiankin kohdalle. Hän kertoo olleensa kävelemässä poikansa kanssa, kun vierelle ajoi auto. Siinä istunut mies avasi ikkunan ja tarttui hänen ranteeseensa tiukasti. Kia selvisi kuitenkin säikähdyksellä, kun paikalle osui vanhempi mies, joka keskeytti tilanteen. - Siirtolaisiahan me kaikki syytämme tästä. Monta kertaa on käynyt mielessä ajatus muuttaa pois. Turvallisuus on tärkeää, mutta olisiko muualla yhtään sen paremmin? Kia miettii.”
Niin, mieti sinä suomalaisperäinen Kia-ystäväiseni kaikenlaista. Tämä on ja oli se Ruotsi, kaiken maailman kansankoti, joka teki minuunkin vaikutuksen esim. 1980-luvulla. Siellä kuulkaas umpituntematon naapuri sanoi, toisin kuin Suomessa, taloyhtiön pihalla tervehdyksen, kaupan kassa sanoi niin ikään ”hej”, toisin kuin täällä, ostettavissa tuotteissa oli viivakoodit kauan ennen Suomea, ja kun Suomessa oli käytössä vielä alkeelliset henkilötodistukset, joihin oli jokin surkea paperikuva niitattuna pahvipohjaan ja joille Ruotsissa naureskeltiin makeasti, niin siellä oli jo kaikilla nykyisenkaltaiset muoviset läpyskät, joita on vaikeampi väärentää. Tästä siis on tultu, Ruotsi on ollut huippuvaltio.
Mutta jatketaan. ”Monenlaista on tosiaan sattunut ja tapahtunut Märstassa viime vuosina. Paikallisten lehtien sivustot vilisevät uutisia ammuskeluista, muista väkivaltarikoksista, tuhotöistä ja poliisioperaatioista. Viimeksi syyskuun lopulla kahta miestä ammuttiin aseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa.”
”– Sigtunassa ei ole haavoittuvia alueita, mutta olemme hyvin lähellä sitä. Meillä on isoja haasteita täällä Märstassa, toteaa yhteisöpoliisi Jonas Junered, jonka vastuualuetta taajama on.”
”Haavoittuvat alueet, utsatta områden, on termi, jota Ruotsin poliisi käyttää lähiöistä, joissa matala sosioekonominen status ja rikollisuus vaikuttavat paikallisyhteisön toimintaan. Junered kuvailee Tukholman esikaupunkialueisiin lukeutuvaa Märstaa hyvin polarisoituneeksi yhteisöksi, jossa eri alueiden tilanteet poikkeavat paljon toisistaan.”
Niinpä niin, ja kun me monet olemme havainneet tämän ja siitä raportoineet, niin voi sitä kieltämisen ja väheksymisen määrää! ME kriittiset olemme oikeassa, TE vihervasemmistoliberaalimaailmanparantajaglobalistit väärässä. Hillittömästi länsimaihin sopeutumattomia kehitysmaahanmuuttajia ei vain pitäisi tännepäin haalia ja sillä hyvä. Siinä käy juuri näin. Ilmastoihmelapset ja vastaavat eivät näitä juttuja ratkaise, päinvastoin suuntaavat huomion muualle, aivan vääriin asioihin. Saastepesät ovat ihan toisaalla.
Edellä mainittu poliisi Junered jatkaa: ”yksi suurimmista poliisin työssään kohtaamista haasteista on jengirikollisuus, joka kytkeytyy tiiviisti huumekauppaan. Toinen haaste on vaikenemisen kulttuuri.”
”– Se ei koske pelkästään rikollisia, vaan vallitsee myös tavallisten ihmisten keskuudessa. Pelon vuoksi he eivät halua ilmoittaa rikoksista ja tulla osaksi tutkintaa. Hyvin usein tämä pelko ei perustu faktoihin. He ajattelevat tilanteen olevan pahempi kuin se on. He pelkäävät rikoksia, mutta rikoksen uhriksi joutumisen riski ei ole niin suuri. Märstalaisia jututtaessa vaikenemisen kulttuuri tulee tutuksi. Kukaan ei halua päätyä lehteen koko nimellään tai kasvoillaan.”
”IS kävi pitkän keskustelun Valstan alueella toimivan maahanmuuttajataustaisen yrittäjän kanssa, jolla on erittäin karuja omakohtaisia kokemuksia jengirikollisuudesta. Hän ei halunnut puheitaan lainattavan suoraan juttuun, mutta viesti tuli selväksi: poliisi ei tee mitään, eikä sitä haluta auttaa, koska vastineeksi ei saa turvallisuutta.”
Tämä on se aiemmin viittaamani Ruotsin ”kirottu tie”, johon maamme ei pitäisi päätyä, mutta jonka se näillä näkymin valitsee. Kansankielellä ilmaistuna: poliittiset päättäjät ja koko virkakoneisto, siis ihan niinku oikeesti, älkää antako tämän tulla todeksi Suomessa. Herätkää! Tehkää jotain! Red alarm!
Laittakaa haitalliselle maahanmuutolle esteitä. Ja muutenkin kehitelkää selkeät rajat ja kriteerit. Laittomat ulos ja heti sassiin! Suojelkaa meitä. Ajatelkaa heikkoja lähimmäisiänne.
Mutta valitettavasti ei. Arvaatteko, mitä nämä valtapuolueet ja –poliitikot sanovat? He raukkamaisesti piiloutuvat EU:n selän taakse ja aina peräänkuuluttavat ns. yhteistä eurooppalaista ratkaisua.
Mutta Suomi on tässä vain kuin heittopussi, kuin sokerinpalaa kerjäävä koiranpentu kieli pitkällä. Mitään utooppista eurooppalaista ratkaisua ei ole eikä tule!
Nämä tyypit ovat EU-liittovaltiofanaatikkoja ja globalisteja, eivät he välitä teistä, te suomalaiset ihmisparat! Liian höynäytettävät äänestäjät. Lankaanmenijät.
Ruotsalaispoliisi jatkaa: ”Juneredin mukaan Valsta on Märstan alueista ongelmallisin asukkaiden kokemuksen perusteella. Märstan tilanne ei kuitenkaan juuri poikkea muista vastaavista esikaupunkialueista. Tilanne on huonoin hieman etelämpänä olevissa Rinkebyn, Tenstan ja Spångan lähiöissä.”
”Poliisilla on kuitenkin tarkasti tiedossa, ketkä rikoksia tehtailevat. – Märstassa on noin 47 ihmistä, jotka vastaavat kaikesta tästä jengirikollisuudesta. Aina kun tapahtuu isoja rikoksia, joissa on mukana aseita ja räjähteitä, tiedämme, että nämä 47 ovat jollakin tavalla mukana. Kaikki he ovat hyvin poliisin tuntemia, Junered sanoo.”
Höpläti höplää, sanon ma. Mm. PT-Median ”Taju” on tuonut ansiokkaasti esille sen ihan oikean todellisuuden. Kukaan ei ole kuullut, nähnyt tai havainnut mitään. Eivät uskalla. Ja virkavalta ei yleensä ota ketään kiinni. Ja ruotsalainen pusupullahalausnuorisohoito tai vankilakaan ei muuta mitään.
Eikä auta, vaikka poliiseja olisi miljoona. Tai ziljoona. Näitä tiettyjä tyyppejä kehitysmaiden kulttuureista klaaneineen ei vain olisi ikinä pitänyt päästää tänne tällaista määrää. Me – ja te kaikki tervehenkiset kriitikot – olemme oikeassa. Vaikka suvakkiarmeija mitä sanoisi ja kuinka vainoaisi.
Toisaalta olen havainnut, että tämän lähtökohdan ihminen joko ymmärtää tai sitten ei. Se ei ole sittenkään edes älykkyyskysymys. Vähä-älyinenkin voi olla viisas. Ja nero olla täystollo. Kyse on ehkä sittenkin enemmän asenteesta ja vilpittömyydestä havainnoida maailmaa ja sen ilmiöitä sekä myöntää vallitsevat tosiasiat. Sekä uskalluksesta uida tarvittaessa vastavirtaan silloin kuin arkiset havainnot puhuvat omaa karua kieltään. Joku neuvokas puhuisi realismista.
Urhea toimittelijamme jatkaa kera poliisisetämme: ”Jengit ”rekrytoivat” jatkuvasti nuoria, minkä vuoksi ongelma on myös sosiaalinen. – Märstassa on paljon nuoria ihmisiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Koulut huomaavat heidät hyvin varhain. He tapaavat jengiläisiä muutamissa paikoissa täällä ja aloittavat sen jälkeen rikollisen uran.”
Miten pysäytät tällaisen? Miksi Suomi olisi tässä Ruotsia parempi? Ruotsi on isompi, sillä on vahvempi talous, sillä on enemmän kokemusta… (Paitsi Suomi on tietysti muuten huipumpi. Tai siis ainakin uskottelee olevansa…)
Ruotsalaisjepari laususkelee lisäksi: ”– Meidän on hyvin vaikeaa pysäyttää tätä. Meillä on kuitenkin laajaa yhteistyötä sosiaaliviranomaisten ja muiden kanssa tässä yhteisössä, ja uskon, että tilanne on paranemassa.” Olen paljon pessimistisempi. Enkä ole ainoa lajissani.
”Junered työskentelee keskustaan vuoden alussa avatussa turvallisuuskeskuksessa, jonka tarkoitus on nimenomaan mahdollistaa viranomaisten välistä yhteistyötä sekä tulla lähemmäs ihmisiä. Kun IS poistuu paikalta, sisälle astelee juuri kunnan vuokra-asuntoyhtiön edustaja. Asuminen liittyy ongelmiin, koska siitä on tullut kontrolloimatonta. Asunnoissa on liikaa ihmisiä, joista kaikki eivät asu osoitteissa virallisesti. Tämä kytkeytyy siirtolaisuuteen.”
Näin jopa siis valtamedian kellokkaat kirjoittavat. Mutta ne nähtävästi ovat niitä ”hyviä” tahoja, joilla on monopoli laatia tällaisia artikkeleita. Muut sitten ovat 1930-40 –lukujen germaanikansan aisankannattajia tänä päivänä. Näin se on mennyt ja muuttunut.
Vaikka tämä koko yhtälö kuvaillaan ja väännetään päättäjiemme silmien eteen pilvenpiirtäjän kokoisin kirjaimin, niin he eivät sitä suostu näkemään saatikka tekemään asialle mitään ratkaisevaa. Näin se menee, ystävät kalliit.
Mutta jatketaanpa taas: ”– vanhemmilla on iso vastuu asiassa, sanoo Norrbackan alueella asuva mies. Hän kertoo heränneensä maanantain vastaisena yönä yläkerran asukkaiden koiran metelöintiin ja menneensä parvekkeelle äkäisenä. Samalla hetkellä hän näki paloauton ajavan pihaan. Autot parkkipaikalla olivat liekeissä. – Ymmärrän, miksi tästä syytetään siirtolaisia, vaikka olen itsekin sellainen, ugandalaislähtöinen mies kertoo. Ruotsiin 80-luvulla tulleen miehen mukaan siirtolaisten vastaanottamisen oli tuolloin paljon järjestelmällisempää kuin nyt. Tulijoita neuvottiin työnhaussa, ja yhteiskunnan säännöt tehtiin selväksi kädestä pitäen.”
”– Nyt ihmiset vain otetaan vastaan, mutta se jää siihen. Ongelmana on myös uusien tulijoiden asenne. He eivät tunne yhteenkuuluvuutta tähän yhteiskuntaan, mies sanoo.”
Niinpä niin, Ugandan miekkonen on niin oikeassa, itse asiassa tosi viisas mies; tarpeeksi vähän, tilanne hallinnassa, niin ei olisi mitään syytä huoliin, jotka nyt vaarantavat koko yhteiskunnan – ensin siellä, sitten täällä.
Minä en ihmisväreistä paljon piittaa. Ihmislajin piirteet ovat sopeutumia ilmastoon aivan kuin jänis on talvella valkoinen ja kesällä ruskea. Älykkyys-, pitkäjänteisyys-, temperamentti- ja muut eroavaisuudet saattavat olla todellisia eri ihmisryhmien välillä. Kyllä minullekin kerran tokaisi muuan nelisenkymmentä vuotta kristillistä avustustyötä Afrikassa tehnyt konkari, että eurooppalainen ihminen laittaisi tuon maanosan kurjuudet ojennukseen tuossa tuokiossa! Hänellä ei ollut nähtävästi enää mitään menetettävää, hän uskalsi sanoa mielipiteensä rautaisen kokemuksensa kera. Itse ajattelisin jotenkin näin, että koulutusten ja titteleiden sijaan ehkä ihmiskunnan älykkäimpien (kunhan sopivat, yleispätevät, yleishyväksytyt kriteerit kehitettäisiin) jäsenten pitäisi vallita maailmaa. Siinä on ainakin yksi ehdotelma.
Mutta noihin Sanomatalon artikkeleihin vielä lopuksi. Käyttämäni artikkelikaksikko jatkaa tarinointiaan vaikka kuinka pitkälle todeten mm., että Ruotsissa räjähtelee käsittämättömän paljon, niin paljon, että vertailukohtaa saa hakea sotatoimi- ja terrorialueilta.
En sitä toivo, mutta olen toistanut mielipiteeni, että nyt ei ole näkyvissä mitään sellaista niin vahvaa kansallista voimaa tässä maassa, joka pysäyttäisi Suomen kohdalla tällaisen kehityksen. Vastaan kannattaa kuitenkin panna ja antaa niille, jotka ovat valveilla, mahdollisuus itsenäiseen havainnointiin ja johtopäätösten tekoon. Sitä pitää jatkaa, sitä arvostan. Oma ideologiani on, että hyvää, oikeaa ja totuudellista kannattaa aina tavoitella, saavuttipa sen tai ei. Se on itseisarvo sinällään.
Siispä arvostan ja seuraan edelleen teitä Suomi-mielisiä poliittisia voimia, blogisteja, toimittajia ja striimaajia (nimitän teitä leikillisesti riivaajiksi tai riiviöiksi), jotka pidätte lippua pystyssä. Te laitatte paljon itsestänne likoon, mistä vilpitön arvostukseni.
