Reilut kymmenen vuotta sitten internetin voima alkoi näkyä vaihtoehtomedian nousuna Suomessakin. Itsetyytyväinen, muuttumaton ja ylimielinen valtamedia yllätettiin housut kintuissa ja monimuotoisempaa tiedonvälitystä alkoi löytyä enenevässä määrin aiheista, joista valtamedia ei halunnut uutisoida rehellisesti.
Valtamediassa oltiin totuttu ajatukseen, että vain EU-korvamerkityt toimittajat voivat määrätä mistä Suomessa keskustellaan. Aluksi näytti, että toimitusten ilmeinen muutosvastarinta uuden kansalaiskeskustelun takia olisi ollut sukupolvikysymys. Moni jo ehti kuvitella, että asiat kohenevat, kun analogisen ajan toimittajasukupolvi siirtyy eläkkeelle. Mutta mitä vielä.
Nuoret toimittajat tekevät tasan samat virheet kuin vanhemmatkin. Heidän käsityksensä journalismista on entistäkin vinksahtaneempaa, eräänlaista ”damage control” -toimintaa, jossa kansalaisten pääsyä oikean tiedon äärelle pyritään hidastamaan ja vaikeuttamaan, vaikka varmasti jo tiedetään, että taistelu internetin tuulimyllyjä vastaan on hävitty.
Kun monoliittimedia ei pysty enää pitämään kansaa ruodussa, pyritään kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta – jopa kansanedustajien, joista neljää syytetään parasta aikaa sananvapausrikoksista. Sama koskee lopulta myös toimittajia, joista ensimmäinen on jo saanut vihapuhetuomion, natsiteltuaan toisinajattelijana tunnettua kaupunginvaltuutettua.
Kuvitellaanko vihapuhelakien kiristyksiä lobbaavissa toimituksissa, että suomalaiset sulkevat suunsa ja palaavat kiltisti vanhan ja ”vastuullisen uutisoinnin” ystäviksi, kunhan vain tarpeeksi kovistellaan ja komennellaan? Kuvitellaanko, että toimittajien sananvapaus ei kapene siinä missä muidenkin? Lasketaanko sen varaan, että vihervasemmisto on vallassa vielä huomennakin?
Jukka Turunen