Ilta-Sanomat päätti Suomen itsenäisyyspäivän hehkutuksensa maailmallakin mainetta saavuttaneen näyttelijä Jasper Pääkkösen sanomisiin ja tunnelmiin keskiyön paikkeilla. Kirkuvin isoin ja osoittelevin fontein ja kirjaimin. Pääkkönen oli saapunut Linnan juhliin Alexandra-kumppaninsa kanssa, joka on ulkomaalainen.
Ensinnäkin, Jasper Pääkkösellä on oikeus mielipiteisiinsä. Eikä minulla totisesti ole yhtään mitään häntä vastaan puolisoineen. Suomen valtamedian valikoivaa ja umpisurkeaa uutisointia vastaan kylläkin on.
IS nimittäin kirjoittaa: ”Jasper Pääkkönen joutui selittämään Alexandra-rakkaalleen Helsingin itsenäisyyspäivän tapahtumia: ”Suomalaisena mua hävetti pohjattoman paljon”.
Heitetäänpä ilmoille kaksi kysymysmuotoista huomiota: 1.) Lieneekö kosmopoliitti-Jasper ollut näkemyksineen vain suomalaisten iltapäivälehtien (ja Ylen) antamien tietojen ja niiden luoman kapean maailmankuvan varassa? 2.) Oliko tämä valtamedian ”tilaustyö”, jossa Pääkköseltä hankittiin ”sopiva” mielipide kuittaamaan ja niputtamaan kaikki kansallismieliset mielenilmaisut häpeälliseksi, rasistiseksi kauneusvirheeksi muuten niin ihanteellisessa Suomenmaassa?
Kiinnostaisi totisesti tietää, miten toimittaja on asiansa esittänyt. Kertonut ensin oman mielipiteensä? Johdatellut? Lypsänyt haluamansa? Ainakin tämä yksi valtamedian unilukkari (ja taisi tehdä toinenkin lehdykkä saman) sai haluamansa otsikon päättämään 100-vuotisen Suomen juhlinnan merkkipäivän. Rasistit ja äärioikeisto pois katuja rumentamasta, niin kaikki olisi ok. Näinkö se menisi? Ainakin likipitäenkökään? Ei! Ehdottomasti ei!
IS:n mukaan Jasper tulkitsee: ”Suomalainen rasismi taas on nähdäkseni onneksi vielä toivottavasti ääri-ilmiö, jossa suvaitsemattomat yksilöt ilmentää raivoaan, tyytymättömyyttään, jotain suruaan, tällaisten äärimmäisten tunteiden, kuten vihan, kautta.” Tuskinpa, hyvä mies!
Mitäpä, jos Pääkkönen olisi jalkautunut isänmaahenkiseksi itseään kutsuvan väen sekaan siippansa kanssa? Olisiko hän kohdannut vesikauhuisia natseja, jotka olisivat käyneet kuin hyeenat hänen ja kauniin eksoottisen naisystävänsä kimppuun?
Vai olisiko Jasper huomannut jutustelevansa lähinnä joukon tuiki tavallisten kansalaisten kanssa? Omasta ja maan tulevaisuudesta huolestuneiden ihmisten kanssa? Olisiko Jasper sympaattisena supliikkimiehenä kallistanut korvansa heidän huolilleen ja esim. selittänyt Alexandralleen, että ihan vain viikon sisällä Suomi kohisi ja kauhisteli äskettäin sotapakolaisina maahantulleiden epäillyiksi tekemistä mittavista lasten hyväksikäyttötapauksista, jollaisiin täällä ei ole totuttu? Emmekä halua tottuakaan!
Lisäksi näillä kansalaisilla olisi ollut tukku muitakin huolia, kuten että tietyt rikostilastot ovat synkistyneet jo useita vuosia lähi-itäläisten ja afrikkalaisten maahantulijoiden toimesta sekä että heidän elättämiseensä ja turvapaikkarallinsa ylläpitämiseen uppoaa jatkuvasti mielipuolisia summia rahaa. Rahaa, jota tarvittaisiin kipeästi muualle!
Ja kun samaan aikaan maata vielä riivaa sitkeä työttömyys, kansan kahtiajakautuminen, ihmisten syyllistäminen kokemiensa huolien vuoksi, palvelujen leikkaukset kaikkein heikoimmilta, turvattomuuden tunne ja kokemus joutumisesta muukalaiseksi omassa maassa, jne, jne. Mitähän Jasper olisi kumppaninsa kanssa näihin sanonut? Mene ja tiedä.
Ehkä hän olisi hieman sulanut ja avartunut, ja hänen rakkaansakin olisi tajunnut, että tavalliset ihmiset ovat alkaneet ilmaisemaan huoliaan ja epätoivoaan sekä vaatimaan muutosta, kun heillä ei oikein ole muutakaan kanavaa tässä yksipiippuisen valtamedian kahlehtimassa valtiossa. Nämä ihmiset eivät asu Hollywoodissa, ja he huomaavat enenevästi muutoksen omassa arkiympäristössään. Siksi he tekevät mitä tekevät ja sanovat mitä sanovat. He eivät hae tyylipisteitä; he ovat tosissaan, hädissään, peloissaan…
Jasper Pääkkösen Alexandra-rakas olisi saanut takuuvarmasti kuulla, että näillä ihmisillä ei ole mitään sellaisia maahantulijoita kohtaan, jotka sopeutuvat, käyttäytyvät, hoitavat hommansa ja kunnioittavat Suomea ja suomalaisia. Ei ulkomaalaisuus ole mikään ongelma sinänsä. Vähän Suomessa oikeaa rasismia on. Onneksi. Mutta tässäkin: liika on aina liikaa. Enkä itse tue kaikkia esim. viime itsenäisyyspäivän tapahtumissa esitettyjä kannanottoja, mutta jaan sen kokonaishuolen, että mihin suuntaan tämä maa on menossa.
Muutama virke vielä sinetiksi tähän pakettiin. Olen itse usein havainnoinut läppärini ääreltä näitä monia ansiokkaita tilanteiden paikanpäältäkuvaajia / live-kuvaajia (striimaajia, skriimaajia, riimaajia… you name it). Näin sitä tulee sitten havaittua, että omien näkö- ja kuuloelimien tuottama tilannekuva poikkeaa usein ja rutkasti valtamedian sävellyksistä, että kuinka asiat muka menivät sekä kuka sanoi ja tekikään tai aloitti mitä.
Ja kuten nytkin, ongelmia tuottavat aivan muut kuin kansallismieliset. Milloin niitä aiheuttavat kurittomasti ja levottomasti marssivat ulkomaalaismielenosoittajat, milloin kaduilla räävistelevät ja tavaroita paiskovat anarkistit, idealistikommunistit tai mitkä lie. Nämä jälkimmäiset ne niitä vihaa ja huonoa käytöstä täynnä ovat! Eivät osaa kuin häiriköidä, meluta ja tahtovat vain vaientaa. Selvä totalitarismin henki!
Se taannoinen Turun kaunis surutapahtuma joen vastarannalla rumpuja hävyttömästi pärisyttelevine natsittelijoineen oli suorastaan korvia kuumottavan häpeällinen. Katsoisit ja tutustuisit vaikka tähän juttuun arvon mestarinäyttelijä Pääkkönen. Naisystävällesi voisit selittää, että terrorismia kauhistelevia isänmaanystäviä täällä on ollut aina, mutta mistä nämä aivopestyt, imbesilliset tinnerinhaistelija-anarkistit ovat putkahtaneet, se on se ihme juttu.
Rakentava ehdotukseni tähän väliin ja omalle valtamediallemme, varsinkin pakkoverorahoitteiselle Ylelle: Olisi aika alkaa vihdoin ottaa sen verran amerikkalaisesta keskustelu- ja debattikulttuurista mallia, että järjestetään ihan aitoja kohtaamistilaisuuksia. Ei sellaisia, joissa sekä koko liberaalitoimittajakunta, ”asiantuntijat” ja tarvittaessa koko studion tekninen henkilökunta on jotakin yhtä konservatiivia vastaan, vaan myönnetään eri osapuolille tietty aika näkemyksensä ilmaisemiseen ja asiansa perustelemiseen, ja kukaan ei häiritse ja keskeytä. Yleisö päättää. Kansa valitsee mieleisensä. Onko liikaa vaadittu? Todennäköisyys tähän on luokkaa, että tilillesi kilahtaa Eurojackpotin päävoitto ensi perjantaina, mutta aina joskushan senkin joku saa…
Ps. Selitän ja täsmennän vielä hieman. Näkyi siellä itsenäisyyspäivänä näiden kansallissosialisteiksi itseään nimittävien henkilöiden keulilla muutama ihan oikea hakaristilippukin, jotka poliisi kävi näemmä rajuin ottein nappaamassa. Sen kun vain. Mutta nämäkään miekkoset tuskin kadulla kulkiessaan tekevät kärpäsellekään pahaa, ellet ensin itse mene sinne heitä vasiten provosoimaan ja silmille käymään.
En pidä mistään natsiaatteen henkiinherättämisyrityksestä. Sen tietyn suuriäänisen viiksiniekan loistavat ammattisotilaat saivat ensin aikaan vaikuttavaa sotilaallista jälkeä, josta osaa voisikin pitää korvauksena epäoikeudenmukaisista sanelurauhanehdoista edellisen suursodan jälkeen, mutta malttamaton ja loputtomalla ruokahalulla varustettu johtajansa sössi lopulta koko keitoksen erottamalla vähitellen parhaat soturinsa, alkamalla itse korpraalista sotamarsalkaksi ja korvaamalla sitten rintamatappioitaan lisääntyvällä vähemmistöjensä vainolla julmine kätyreineen. Eipä unohdeta niiden tragiikoiden opetuksia. Mutta toisaalta – se oli silloin se. Nyt on nyt.
Lisäksi olen Israelin tukija; se on nyt ainut esim. korkean lukutaidon ja koulutuksen sivistysvaltio Lähi-Idässä, ja se on itse asiassa paininut samojen ongelmien kanssa siellä iät ja ajat, jotka alkavat nousta pintaan nyt Euroopassakin sen maahanmuuton myötä, joka on kaikesta maahanmuutosta sitä haittamaahanmuuttoa. Sellainen ei ole enää eduksi vastaanottavalle maalle. Siinä se.
Israelissa on koko ajan esim. suuri arabiväestö runsain oikeuksin ja lukuisia muitakin väestöjä juutalaisten ohella. Kaikkia halukkaita Israel ei voi kuitenkaan ottaa, puhumattakaan kymmenistä tuhansista potentiaalisista terroristeista aukaisten rajansa ammolleen, kuten tämä omakin suvakkivaltamediamme tuntuu jatkuvasti epärealistisesti vaativan. Eivät juutalaiset halua jäädä vähemmistöksi Israelissa – kuten eivät järkevät suomalaiset Suomessakaan.
