Blogit

Suomi 100 vuotta

Kuva Wikimedia Commons.

Miten Sinä määrittelisit suomalaisuuden?

Moinen kysymys on nykyaikana sellainen johon on vaikeaa esittää tyhjentävästi yhtä ainoaa oikeaa vastausta.Voimme tarkastella käsitettä juridiikan, historian tai vaikkapa ideologian viitekehyksestä. Juridisin perustein vastaaminen on ymmärrettävästi kaikista helpointa, eihän tuolloin pohdita suomalaisuuden ydintä, syvintä olemusta vaan keskitytään sen sijaan siihen kuka tai mikä on lain edessä suomalainen.

Käsitetasolla suomalaisuuden määritteleminen osoittautuu kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmaksi tehtäväksi. Tähän todennäköisesti vaikuttavat ainakin yksittäisen henkilön oma historia sekä maailmankatsomus. Erilaisia vastauksia variaatioineen ja painotusarvoineen saataisiin varmasti huikea määrä.

Juuri aiheen subjektiivisuuden vuoksi tämänkaltaisten käsitteiden määritteleminen onkin niin haasteellista, mutta toisaalta myös kovin mielenkiintoista. Onhan ihmisellä luontainen tarve pyrkiä elämänsä aikana määrittelemään ja luokittelemaan omaa ympäristöään sekä siihen vaikuttavia ilmiöitä ja asioita.

Suomalaisuus teemana on juuri nyt ajankohtaisempi kuin kenties koskaan sitten sotavuosien. Merkittävin syy tähän on varsin ilmeinen. Upea, ainutlaatuinen maamme viettää 100-vuotisjuhlavuottaan. Kyseessä on saavutus, joka tietyllä tapaa uhmaa monia todennäköisyyksiä ja antaa jo ajatuksena ylpeydenaihetta jokaiselle maansa historiaa tuntevalle ja arvostavalle henkilölle. Tämä ylpeys ei katso ikää, sukupuolta, yhteiskuntaluokkaa tai maailmankuvaa, näin ainakin haluaisin kovin mielelläni uskoa. Tätä perustelen varsin yleisesti tunnetuilla faktoilla.

 

Ensinnäkin; fennomania eli kansallisen heräämisen liike.On mentävä niinkin pitkälle kuin 1800-luvulle saadakseen hieman lisää näkemystä suomalaisuuteen käsitteenä. Tuolloin tilanne maassamme oli luonnollisesti varsin erilainen kuin nyt, itsenäisyyden aikana. Vuosisadan alussa Suomi liitettiin Venäjään saaden kuitenkin varsin laajan autonomian itselleen.

Autonomia ei kuitenkaan ulottunut tuolloin yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Konkreettisemmin tämä ilmeni suomen kielen marginalisaationa. Kieltämme ei käytetty käytännössä lainkaan missään virallisissa yhteyksissä. Esimerkiksi koulunkäynti, kirjallisuus ja virastoissa asiointi ei onnistunut suomen kieltä käyttäen. Oikeastaan ainoastaan kirkolliset toimitukset tehtiin, – tietyin varauksin – suomeksi.

Fennomaaneiksi tuolloin tunnustautuneiden henkilöiden ja muiden tahojen tinkimättömänä tavoitteena oli saada suomen kieli valtakielen asemaan ja täten edesauttaa kansallisen identiteetin säilymistä ja kehittymistä. Luonnollisesti fennomania aatteena korostui aluksi erityisesti kirjallisuuden kautta. Mainittakoon tästä erityisesti Elias Lönnrotin suunnattoman arvokas työ Kalevalan kokoajana.

Luonnollisesti kansallinen herääminen ja ylpeys omista juurista ei jäänyt ainoastaan oman kielemme aseman paranemisen piiriin, tätä pidetäänkin lähinnä eräänlaisena sytykkeenä . Kansallismielinen filosofia laajeni hiljalleen koskemaan erityisesti muitakin taiteenaloja. Voidaankin mielestäni perustellusti väittää, että esimerkiksi Sibeliuksen ura mestarisäveltäjänä ja poliittisena vaikuttajana on erityisesti näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut voimakkaasti fennomanian vaikutuspiirissä.

Fennomanian kulta-aikana voitaneenkin pitää  1800-lukua,  hieman tarkemmin rajattuna sen loppupuolta. Kuitenkin eräänä mielenkiintoisena seikkana voidaan huumoida kansanliikkeeksi asti kasvanut nimien suomalaistaminen.  Käytännössä tämä merkitsi vierasperäisten nimien suomalaistamista. Aktiivisinta moinen toiminta oli 1900-luvun alussa, jatkuen kuitenkin hiljalleen 30-luvun puoleenväliin asti, jolloin poliittisten muutosten myötävaikutuksesta koettiin toinen suomalaistamisen aalto.

Nykypäivänä fennomaniasta ei juuri puhuta muuta kuin historiallisena aatteena tai liikkeenä. Ei kuitenkaan liene kovinkaan kaukaa haettua olettaa, että fennomanian uusi tuleminen on vain ja ainoastaan ajan kysymys. Aiheesta tulen jatkossakin kirjoittamaan, mutta suosittelen lämpimästi kaikkia lukijoita tutustumaan historioitsija Teemu Keskisarjan näkemyksiin aiheesta.

 

Toiseksi; yksistään maamme selviytyminen talvisodasta sekä tämän jälkeen seuranneesta jatkosodasta suurta, ennakkoon ylivoimaista vastustajaa, Neuvostoliittoa vastaan on likipitäen historiallinen ihmeteko, saavutus joka tunnetaan varsin laajalti maamme rajojen ulkopuolellakin. Itsenäisyydestä maksoimme toki kovan hinnan. Inhimillisten tragedioiden, aluemenetysten sekä sotakorvausten muodossa. Tiesitkö muuten, että Suomi oli ainoa toiseen maailmansotaan osallistunut maa, joka maksoi sotakorvaukset täysimääräisesti?

 

Kolmanneksi; kansallisen identiteetin kannalta äärimmäisen tärkeänä tekijänä voitaneen pitää ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa käytyä Suomen sisällissotaa, joka jätti kansaamme voimakkaan kahtiajakautumisen tunteen.

Tämän voidaan havaita vaikuttavan paikoitellen vielä tänäkin päivänä ihmisten ja yhteisöjen välisiin keskinäisiin suhteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon lajiliitot, jotka ovat saattaneet profiloitua vaikkapa ” työväen lajiliitoiksi”, usein tämä ilmenee jossain määrin erityisesti hiihtolajien tapauksessa.

Kaikeksi onneksi raskasmielisin vastakkainasettelu on hiljalleen hiipunut, eikä kyseessä olevan ajanjakson voida todeta vaikuttavan erityisen painavasti esimerkiksi opiskelu – tai työpaikan saamiseen. Sinun on mahdollista päästä opiskelemaan tai saada työpaikka valtiolta siitä huolimatta, että sukusi olisi sisällissodan aikana taistellut näkyvästi punaisten puolella. Näin ei suinkaan kaikissa maailman valtioissa ole. Kovinkaan kauas ei tarvitse matkustaa, jotta voi havaita sen, että esi-isien valinnat saattavat vaikuttaa voimakkaasti jälkeläisten elämään vielä tänäkin päivänä. Suomalaiset ovat selvinneet pahimmasta kahtiajaon ajasta vähintäänkin tyydyttävällä tavalla, siis mitä sisällissodan traumoihin tulee.

 

Neljänneksi; huolimatta kansaamme kohdanneista haasteista – tai ehkä juuri niiden vuoksi – olemme saaneet luotua maahamme varsin siedettävät olosuhteet ihmiselämälle.

Ensimmäisen kosketuksen tähän maassamme syntyvä henkilö saa heti syntyessään. Lain edessä sukupuolellasi ei ole väliä ja näin ollen saat laadukasta hoitoa sairaalassa huolimatta siitä oletko tyttö vai poika. On syytä muistaa, että globaalisti tämä ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Irvokasta kyllä useissa maailman maissa on puhuttu – tai puhutaan yhä- jälkiabortista, taannehtivasta syntyvyyden säännöstelystä tai muista vastaavista termeistä, jotka pääasiallisesti sortavat naisia.

Laadukas terveydenhuolto voidaan osoittaa todeksi esimerkiksi tarkastelemalla matalaa imeväiskuolleisuutta, neuvolajärjestelmää ja tehokasta rokotusohjelmaa. Myös aikuiset saavat verraten laadukasta terveydenhuoltoa. Yksilötasolla peruskustannukset ovat lisäksi kohtuullisen matalat.

Maksuttoman koulutuksen merkitystä ei ole myöskään syytä jättää tyystin huomiotta. Hieman provosoiden todettakoon, että sinun on mahdollista kustannuspoliittisesti kouluttautua käytännössä juuri niin korkeakoulutetuksi kuin haluat, tai kykysi riittävät. Vertailun vuoksi esimerkiksi yhdysvalloissa usean oppilaitoksen lukukausimaksut ovat niin korkeat , että stipendi on usein nuoren henkilön ainoa keino rahoittaa opiskelunsa.

Tästä johtuen maassamme on juuri nyt paljon osaamista eri aloilla. Emme ole joutuneet osaamisvajeen vuoksi rekrytoimaan työvoimaa merkittäviä määriä ulkomailta, vaan koulutuksen ja työelämän toimijoiden joustavuuden avulla olemme vuosikymmenten ajan kyenneet täyttämään laadulliset työelämän tarpeemme suhteellisen itsenäisesti.

Jokainen osaa varmasti mainita lukuisia yksittäisiä positiivisia asioita, jotka ovat maassamme keskimääräistä paremmin. Kuitenkaan läheskään yhtä moni ei ymmärrä tai tiedosta historiaa näiden seikkojen takana. Sattumaa se ei suinkaan ole.

 

Tätä taustaa vasten onkin jokseenkin hämmentävää havaita juuri nyt, että maamme juhlavuonna on valtiorahoitteisen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden hankkeen taholta päädytty rahoittamaan varsin avokätisesti erilaisia ohjelmahankkeita, joiden ei voida todeta millään mittarilla kunnioittavan maamme kulttuuriperinteitä.

Näistä hankkeista on syytä esiin nostaa esimerkiksi seuraavanlaiset projektit : Koodaribussi Afrikassa (rahoitusta 30 000 euroa), Startup Refugees (150 000 euroa), Monikulttuurinen itsenäisyys (40 000 euroa) sekä suomalaisuuden uudelleenmäärittely (50 000 euroa).

Erityisesti suomalaisuuden uudelleenmäärittelyhanke on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä. Tämä on mielestäni varsin ymmärrettävää, sillä onhan kansamme monisyinen identiteetti muovautunut hiljalleen nyt liki sadan itsenäisyysvuoden aikana, unohtamatta sitä edeltäviä aikoja Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Vaatiikin tietyntyyppistä naiiviutta ja mahdollisesti myös julkeutta kuvitella, että näin syvällinen ja monitahoinen käsite voidaan määritellä uudelleen hankkeen tiimoilta, tietyssä määräajassa siten että näkemys edustaisi kattavasti koko kansan ajatuksia.

Pätevän perusteen huolelle hankkeen yksipuolisesta näkökulmasta saa jo tarkastelemalla edellä mainitun Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden hankkeen valmistelukunnan kokoonpanoa. Varsin nopeallakin tarkastelulla voidaankin tehdä johtopäätös siitä, että määrärahoista päättävät henkilöt ovat maailmankuvaltaan varsin suurilta osin keskenään samanmielisiä. Haastankin kaikki lukijat nyt ottamaan itse selvää valmistelukunnan kokoonpanosta, henkilöhistorioista sekä poliittisista suuntautumisista.

Maamme juhlavuotta tulee juhlistaa monitahoisesti. Siitä lienevät kaikki samaa mieltä. On kuitenkin varsin provosoivaa havaita, että valmistelulautakunnan vaikuttimina saattavat sittenkin aidon, yhteisen identiteetin rakentamisen sijaan olla puhtaasti poliittisesti motiivit. Suomalaisuuden uudelleenmääritteleminen sekä muut monikulttuurisuutta ihannoivat hankkeet yleistyessään saattavat lisäksi aiheuttaa kansassamme tarpeetonta kahtiajakoa sekä eripuraa.

Suomi on selvinnyt hyvän tovin itsenäisenä. Historia tunteekin jo aiemmilta vuosilta esimerkkitapauksia siitä kuinka eri tahot pyrkivät omimaan suomalaisuuden, joko käsitteenä tai sitten puhtaasti brändinä. Ei kuitenkaan ole olemassa ainuttakaan kansamme identiteetin kannalta merkittävää perustetta miksi kaipaisimme kabineteissa luodun yhteisen normin sille mitä suomalaisuus on, tai mitä se ei ole.

Helvetinkone

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Lukijan Kirje

Julkaisemme harkiten lukijoiltamme saatuja tekstejä sivuillamme nimellä "Lukijan kirje". Jos haluatte kirjoituksianne julkaistavan, ottakaa yhteyttä yhteydenottolomakkeella.