Vissiin siellä hallituksessa on tätä nykyä jokin uudenuutukaisen muodikas ministeriö nimeltään typeristö- ja ilmailuministeriö. Vai oliko se sittenkin typerimmistö- ja ilmavaivaministeriö? Jotain sinnepäin kuitenkin. Samantekevää.
Emme tarvitse tällaisia trendikyhäelmiä laisinkaan. Mutta ajatelkaa, jos siellä olisi Suomen asteittaisen itsenäisyyden palauttamisen ministeriö? Tai vapaan sanankäytön varmistamisen ministeriö?
Pahaenteisten vihapuhelakien ”stasimainen” sorvaaminen olisi heti lopetettava. Stasihan oli se entisen Itä-Saksan erittäin synkkämaineinen turvallisuuselin, salainen poliisi, joka kyttäsi kaikkea mikä liikkuu ja vaikka ei liikkuisikaan. Varsinkin omia kansalaisiaan.
Nämä näitä värkkäävät asiantuntijaryhmät ja muut lausunnonantajat ovat väärässä: sanat eivät ole tekoja. Eivätkä ajatukset sanoja. Eivätkä ajatukset ensin sanoja ja sitten tekoja.
Näissä porukoissa mukana olevat kirkolliset tahot voisivat muistaa, että heidän Iso Pyhä Kirjansakin sanoo, että ”vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö” (Ef. 4:26.). Ette voi kieltää negatiivisia tunteita ja niiden ilmenemisiä.
Ne ovat osa inhimillisen ihmisolennon ilme- ja sanavarastorepertuaaria. Eikä niitä tarvitsekaan kieltää. Yllyttelyt tekemään jollekin fyysistä pahaa ja sellaisiin syyllistyminen ovat sitten rikosoikeudellisten seuraamusten arvoisia. Niin kuin aina. Todellisen väkivaltarikollisuuden pitäisikin olla kunnolla tuomittavaa tässä maassa, mutta kun ei ole.
Ja lapsikin näkee, että tämä pahuuden kitkemistarkoitus on liian valikoivaa. Oikeasti se tahtoo sanoa, että ”minä haluan hallita sinua, mutta sinä et saa sitä sanoa ja paljastaa aikeitani, muuten saat rangaistuksen”. Paluu tästä takaisinpäin olisi välttämätöntä. Tällaisella henkisesti kuohitsevalla vallankäytöllä ihmisistä tehdään varjoaankin pelkääviä alamaisia.
Kenen tai keiden etu tällainen on? Näissä vaihtoehtomedioissa on paljonkin esim. itseäni paljon viisaampia ja perusteellisempia kirjoittajia, jotka valaisevat aihetta puolelta jos toiseltakin. Kannattaa lukea. Ja miettiä – ”aatteleppa ite”, sanoi maanmainio koomikko Jope R. En tiedä, mihin alkujaan viittasi, mutta tuo nasevuus soveltuu mielestäni hyvin tähän.
Luin taannoin erään valtamedian jonkin yhdentekevän rakennusaiheisen artikkelin. Joku pariskunta kunnosti jotain talonrötisköä. Massia paloi ja vaivaa nähtiin kosolti. Yleisökeskustelu sallittiin jutun jälkeen. Totesin, että siinä on ihka aitoa sananvapautta: joku ivasi, että tönö on edelleen täysi potaska, joku toinen oli sitä mieltä, ettei moista sutta ja sekundaa olisi lainkaan kannattanut alkaa korjailemaan ja joku kolmas, että rahat menivät talteen ja lopputulos oli vallan mainio.
Olisiko korjauskohteen kunnostajien oikeudeksi luettava verinen loukkaantuminen ja rangaistuksen vaatiminen niille, jotka uskalsivat kyseenalaistaa heidän vaivannäkönsä ja haukkua röttelöä edelleen röttelöksi? Vain ylistävä kehuskeluko olisi sallittua? Tai jos joku ei pidä talosta – ei ennen eikä jälkeen remontin ja ilmaisee sen – niin kuka muka siitä kiihottuu tekemään yhtään mitään sen kummempaa? Ei tietenkään kukaan. Se oli tosiaan vain sitä sananvapautta, jota kansalaiset käyttivät.
Myös pintamedian myötäsukailu ja huoltoyhteydet ammattiloukkaantujien armeijalle olisi katkaistava. Virkistävä poikkeus putkahti rokkilegenda Eppu Normaalin muodossa, jonka mukaan mistään ei enää nykyään uskalla edes leikkiä laskea https://www.is.fi/viihde/art-2000006142687.html
Sitä minäkin ja useimmat muut. Hei havahtukaa väki ja alkakaa vaatia normaalijärjen, oikeuden ja kohtuuden Suomeamme palautettavaksi takaisin. Se kuuluu meille! Ei heille, niille, näille eikä noille. Mitä ja ketä ikinä ovatkaan.
Totuus ei pala tulessakaan, sanoo vanha sanonta. Kriitikot lopulta voittavat, koska he ovat oikeassa. Suvakkien nykyinen ylivalta on pettävää satuilua ja reaalimaailman lainalaisuuksien kieltämistä. Ota punainen pilleri, herää todellisuuteen! (Matrix 1999.)
