Yhden monista niistä, joita vastaan tulee. Nykyään siis. Koko ajan. Ja tätä nykyä ne tietenkin ovat enimmäkseen sähköisiä. Kuivakkaitakin ovat turjakkeet, kuten tuo kuvituskuvan puukukkanen.
Siinä kysyttiin muun muassa sukupuolta. Hyi, herre gyyd, kuis sopimaton kysymys näinä valistuksen ja sivistyksen kulta-aikoina, mietin minä, Miina-meikäläinen.
Asiaa tiedusteltiin seuraavasti: a) mies, b) nainen, c) joku muu, d) en halua kertoa.
Hölmistyin, pahastuin ja syrämmeni syrjälläni loukkaannuinpa suurenmoisesti.
Ensinnäkään ei ole oikein, että mies (varsinkaan vajaapigmenttinen, jauhelihaa ja grillimakkaraa syövä tyhjäntoimittajamies, joka maksaa vain veroja, muuta hyötyähän hänestä ei maallemme enää ole), on laitettu naisen edelle tuossa utelukaavakkeessa.
Lisäksi närästelin Samarinin (vai tarvitaanko jopa Somac, Zolt, Ranixal taikka peräti Nexium) arvoisesti sitä, että vaihtoehtoja annettiin liian vähän.
Vähimmäisvaatimuksena olisi näet pitänyt olla (jatkan ylempänä olevaa vaihtoehtolistaa) vielä seuraavat: e) emmä ny oikeen tiiä, f) no se vaihtelee randomisti, g) must tää o niinku silleen inadekvaatti kyssäri, h) tämä ol kyl ihan raziztinen tivaus, i) mäen muista just ny ku tinnerit jäi haistelematta tänä aamuna, niin tai oikeestaan just six, j) olen tietysti se yltiökorrekti, itsestään selvä sukupuoli nro 457,38 eli hevosen ja paperinkeräyslaatikon risteytys, k) ei saa kysyä, mua ahdistaa tällaset.
Tätä kysymysvalikoiman laajennusta jäin siis kipeästi kaipaamaan. Nuo jatkovaihtoehdot olisivat hieman löysänneet pipoa, mutta eipä niitä näkynyt, ei. Ultrasyväpöyristyin deep hole –tyyliin. Pitäisikö tehdä valitus tasaharvavaltuutetulle? Tai peräti Euroopan hihkumistuomioistuimeen? Oli liian suppeasti vaihtoehtoja – epiztä!
Nyt kyllä pitää lähteä sisar- ja veljeskunnan kanssa vähintään johonkin pikaminimiakkariin vastustelemaan vaikka nazeja, joita on Suomi pullollaan. WhatsAppit laulamaan ja jengi koolle!
Ja tietysti turhat tilanteentallentajatyypit siitä välistä koppiin häiritsemästä meitä tulevaisuudentoivojen eliittiväkeä niin että kalterit tärähtää. Sloganiksi kylttiin tuherretaan, että ”me ollaan ratsistinen kansa – meitä hävettää”.
Joten ei siis kuin rummut vireeseen ja menoksi. Päristellään. Paukutellaan. Muistihan joku myös pillit ja savukranaatit? Siispä möykkäillään taas! Me nimittäin suvaitsemme, me olemme rakkaus.
